Henkisesti palautunut

Oon ollu ihan lukossa. Mulla tää mennyt kuukausi – tai parikin edellistä – on ollut yllättävän pitkiä ja jotenkin raskaan oloisia, vaikka elämässäni on kaikki oikeastaan aika hyvin. Tällä hetkellä oloni on jo huomattavasti parempi, mutta mun on avattava hieman sitä, mitä mun päässä on liikkunut.

mustavalkoinen_selkä_hiukset_lihakset

Kisoista palautuminen on mulla yhä mielessä. Paino on oikeastaan hitusen alempi kuin mistä kisadieetille lähdettiin, mutta mulle sellaisessa normaalissa pisteessä, jossa keho viihtyy. Kroppa toimii hyvin ja treeni kulkee, enkä palautumisessakaan huomaa suurempia ongelmia. Haastetta on kuitenkin asettanut oma pääkoppa.

Vaikka kisojen jälkeiseen tyhjyyteen en kokenut tippuvani (koska elämässä on paljon muutakin!), niin jossain kohtaa tunsin ettei millään ole merkitystä ja koin riittämättömyyden tunnetta. Hautauduin pienoiseen alakuloisuuteen, joka on kai suhteellisen tyypillistä kisojen jälkeen. Oikeastaan kunnolla se alkoi siinä kuukausi puolitoista viimeisestä kisasta kun kunto oli jo kauempana kisakunnosta.

Alkoi väsymys ja hetkeksi katosi myös oikeastaan suurin osa sitä intohimoa, jota tunnen fitnesstä kohtaan. En halunnut jutella mun treeniohjelmasta, ei kiinnostanut selailla kuvia ja miettiä poseja. Vaa’alla käyminen oli vastenmielistä ja ruokavalio tökki. Salille menin kyllä, lähinnä tein lempiliikkeitäni. Kun ohjelman liikkeet eivät miellyttäneet, koitin vaihtaa ne mielekkäimpiin liikkeisiin.

selkä_*lihakset_mustavalkoinen_clarissa

Tästä kombosta ja kunnon suhteellisen nopeasta pehmenemisestä johtuen koin itseni vielä mitättömämmäksi ja huonommaksi. Pitäs olla kireässä kunnossa, olla hyvä ja jaksaa! Hitto mähän voitin suomenmestaruuden! Mun pitäs olla tässä hyvä ja inspiroiva ja painaa menemään treenistä treeniin ja syödä kanaa ja riisiä! Miten mä päästin itteni rentoutumaan ja pehmenemään ja sellaiseen kuosiin ettei oikein edes kiinnosta?!

Oli kyllä todella yllättävää, että koin tuollaista alakuloa ja muuta. Ei kisakunnossa ole mitenkään fiksua olla koko ajan, sen tiedostan. Normaaliin rasvaprosenttiin ja painoon palautuminen on tervettä ja järkevää. Siihenhän reversellä tähdätään. Eikä rentoutuminen ja lepääminenkään huono asia ole. Välillä olin hieman huolissani itsestäni, mutta päädyin tarkkailemaan tilannetta kuitenkin aika realistisesti ja päätin antaa itselleni aikaa. Ja se on vihdoin tehnyt tehtävänsä; parisen viikon ajan olen pystynyt nauttimaan poseista, ruokavaliosta ja fitness-jutuista normaaliin malliin. Siedän omaa kuntoanikin, joka ei oikeasti ole mikään possu, vaan muodokas ja terve.

En tosiaan odottanut lainkaan tällaista sivuvaikutusta tässä hommassa, joten halusin jakaa tuntemukseni myös muille.

väri_keho_lihakset

5
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday