Kauneusleikkaus

Artikkelikuva: Mikko Niemi

Vihdoinkin on aika paljastaa suunnitelmani, josta jo pari viikkoa sitten eräässä kirjoituksessani vihjasin.

En tiedä miten ihmiset tulee tän ottamaan, mutta jonkin aikaa harkittuani päätin, että kerron tästä avoimesti blogissani. Miksi en? En häpeile asiaa, olen innoissani ja haluan jakaa kokemuksen lukioille ja seuraajille. Ehkä jollekin olisi tästä apuakin. Ja uskon että asiaa tuskin pitkään voisin edes peitellä.

Noh, mennään siis asiaan.

Olen menossa kauneuskirurgiseen operaatioon, tarkemmin sanottuna rintojen suurennukseen.

Kuvituskuva. Kuva: Pixabay

 

Heti näin alkuun kerron syyt päätökseeni.

Olen ollut tyytymätön rintoihini oikeasti noin 17 vuotiaasta asti (odotin vaan että kyllä ne joskus kasvaa – sitä ei paljoa tapahtunut). Olen siis ollut rintoihini tyytymätön sen ajan mitä nyt mulla on sellaiset suunnilleen ollut.

Olen kokenut että ei mulla edes ole niitä. Push up-liiveillä ja toppauksilla saa kivasti muotoa, mutta bikineissä ja kesäisemmissä vaatteissa, jossa tykkään olla, ei aina voi huijata.

Vaikka itse olen pitänyt itseäni kamalana lautana, en koskaan ole kuullut keneltäkään mitään haukkumisia tai kiusaamista asiasta. Itseäni asia on vaan häirinnyt ja monia vuosia mieleni sopukoissa on muhinut ajatus, että jonain päivänä mullakin on kauniit ja naiselliset rinnat ja muodot. Muotoa olenkin treenin avulla saanut muihin paikkoihin, nyt on aika ottaa seuraava askel.

Olen itse tehnyt päätöksen implanteista. Kukaan ei ole painostanut tai en tee sitä tosiaankaan esimerkiksi vaan siksi että bikini fitness on lajinani. Toki valehtelisin jos väittäisin ettei lajini vaikuttaisi yhtään tähän päätökseen. Kyllähän sitäkin on tässä hankinnassa paljon otettu huomioon. Uskon kuitenkin että tähän olisin joka tapauksessa jokin päivä ryhtynyt.

Olen aina ymmärtänyt niitä henkilöitä, jotka kertovat että ovat hommanneet rinnat itseänsä varten. Olen pystynyt samaistumaan heihin paljonkin. Olen saanut paljon kannustusta ystäviltä ja poikaystävältäni, mikä on todella ihana juttu. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys. Varmasti on niitä jotka pyörittelevät silmiä tai kauhistelevat, mutta siitä en jaksa välittää.

Ja sitten tarkemmin leikkauksesta.

Näin alkuun sanon, että ajatuksena oli ehdottomasti mennä leikkaukseen Suomessa. Vaikka rahaa kuluu lähes tuplasti Tallinnan hintoihin verrattuna, niin syitä on monia. Luotan tulevan kirurgini ja klinikan ammattitaitoon, turvallisuuteen, tuloksien laatuun ja yksilöllisyyteen.

Kävin Helsingissä tutustumassa myös  erään Virossa leikkaavan firman toimintaan. Ihan mielenkiinnosta, jotta hahmottuu, miten palvelut ja toiminta eroaa toisistaan. Tässä en sitä rupea ruotimaan, mutta kerron kuitenkin että tutustuttu on tähänkin vaihtoehtoon.  Se ei miellyttänyt minua.

Kuvituskuva. Kuva: Pixabay

 

Vielä muutama kuukausi sitten en olisi kuvitellut että asiat tapahtuvat tällä aikataululla, millä ne nyt ovat tapahtumassa. En näe siinä mitään väärää, olen välillä suht spontaani ja mulla on asiasta varma ja luottavainen olo. Kaikki asiat on saatu järjestymään ja leikkauksen ajankohta on lähempänä kuin moni varmaan arvaakaan.

Leikkaukseen on vielä muutama viikko. Tuleva kuukausi tulee olemaan työntäyteinen ja treenaan täysillä. Tämän projektin takia myös välidieettini on pakko lopettaa aikaisemmin. Salilta taukoa joutuu pitämään ihan reippaasti, mikä on varmasti hankalaa, mutta välttämätöntä toipumisen kannalta.

En tiedä onko liian aikaista kertoa tästä, koska on vielä hetki tapahtumaan, mutta musta tuntu hyvältä kertoa. Aion myöhemmin kertoa  toki leikkauspäivästä ja toipumisesta sitten kun on sen aika. 

2
Jaa:

This Post Has 9 Comments

  1. Moikka! Pakko kommentoida! Kävin itse juuri muutama kk sitten kyseisessä leikkauksessa ja voin sanoa, että alun vaikeuksien jälkeen en voisi tyytyväisempi olla ja lopputulos on aivan täydellinen! Suomessa kävin itsekin leikkauksessa. Kaikista vaikeinta itselle on tässä ollut juurikin treenitauko.. Kipujakaan ei pahemmin ollut. Tsemppiä sulle kaikkeen! 🙂

    1. Tosi kiva kuulla että olet tyytyväinen ja kipuja ei ole. 🙂 Kiitos paljon. Ehkä treenitauko on kuitenkin sen arvoista.

  2. Itse kävin Tampereella 2016 tammikuussa leikkauksessa, kun olin 19v. Leikkausta vastaan oli oikeestaan koko lähipiiri (poikaystävästä lähtien), mutta menin silti ja päivääkään en oo katunut ! Ja mieskin tykkää yhä 😀 Mulle laitettiin aika pienet implantit enkä itsekään koskaan ennen ollut ollut tyytyväinen rintoihini, en muotoon enkä kokoon.

    1. Ja lisään vielä että leikkauksen jälkeen ei ollut ollenkaan pahat kivut, tuntui kuin olis kovan rintatreenin vetänyt. Ja lääkkeet toimi hyvin 🙂 Eipä niitäkään tarvinnut kauaa käyttää. Treenitauon malttaa kyllä ja oli ihan mahtavaa päästä taas treenaamaan tauon jälkeen. Itse aloin jo 6vk jälkeen treenaamaan varovasti jalkoja.

      1. Kiva kuulla että olet ollut tyytyäinen. Hienoa että uskalsit mennä vastustuksesta huolimatta, oma asiahan se on 🙂 Jalkoja mäkin varmaan aikasemmin alan treenailemaan. Yläkropalla ei ole sinänsä hätää koska se on muutenkin kehityksessä edellä, ehkä vähän tasottuukin ero. Se vaan että tykkään treenata käsiä ja muita 😀

  3. Toivottavasti sulle ei muuten jäänyt pahaa mieltä siitä mun kesäisestä shokki-ilmeestä. Uutinen vaan tosiaan tuli ihan puun takaa, kun et ollut ikinä asiasta puhunut ja vaikutit aina olevan ihan tyytyväinen ulkonäköösi.

    Mutta jos toi kokoasia on niin pahasti mieltä painanut, niin sittenhän se leikkaus on tehtävä ja muiden mielipiteillä ei niin väliä! ?

    1. Noh, en nyt hirveästi. En jää miettimään tuollaisia 🙂 Mutta kiva että ymmärrystä löytyy 🙂

  4. Älä ota. Olet hyvä juuri tuollaisena. Nuorten tyttöjen kehonkuva on nykyään niin vääristynyt 🙁 Ja sitten bikini fitness vielä esimerkillään painostaa sinua olemaan tietyn muotin mukainen. Eikö kukaan uskalla olla enää omanlaisensa?

    1. Moikka Tapsa, olen kyllä päätökseni jo tehnyt. Toki olen tietyllä tavalla hyvä tälläisenäkin, mutta miksen kehittäisi ja muokkaisi itseäni siihen mitä haluan olla? Tämä asia on häirinnyt vajaa 10 vuotta, niin uskon että olen tehnyt oikean ratkaisun. Toki lajillani on tietynlainen “muotti” jota lavalla haetaan. Arkielämässä mun ei sitä kuvaa tietenkään ole pakko tuoda esille, mutta tykkään olla naisellinen ja mielestäni rinnat kuuluvat siihen. Kuten tekstissäni kerron, en suurenna niitä pelkästään lajin takia. Olen aina kokenut että minulla ei ole rintoja ja ne ovat liian pienet siihen mitä niiden haluaisin olevan. Koen kuitenkin että lajini oli taas uusi syy suurennukseen.

Vastaa

Close Menu

Black Friday