Mistä kaikki alkoi?

Olipa kerran pieni tyttö, joka asui pienessä kylässä Satakunnassa. Koulu oli alkamassa ja kaikki oli hirveän jännittävää. Perheen vanhimpana lapsena hän sai näyttää suuntaa kahdelle pienemmälle sisarukselle. Kun tämä pieni tyttö lähti kouluun ensimmäistä kertaa, hänen reppunsa oli suurempi kuin tyttö itse. Jännittyneenä käsi kädessä äidin ja iskän kanssa käveltiin yhdessä jo ennestään tuttu koulumatka, joka oli huikeat 500m. Paikkakunta oli vieras ja kaikki kyläläiset tunsivat toisensa hyvin. Tämä tyttö oli kuitenkin juuri muuttanut paikkakunnalle, eikä tuntenut koulusta muita. Pikkuhiljaa hän kuitenkin löysi koulusta kavereita ja harrastuksia. Hän löysi itsensä palloiluhallista, polvarit jalassa juoksemassa lentopallon perässä. Välillä hän kaatui ja polvet olivat mustelmilla ja ruvilla, se ei kuitenkaan tyttöä hidastanut. Hän jatkoi juoksemista. Sieltä tämän pienen tytön taival lentopallon tieltä alkoi.

Alkuun hallille mentiin kerran tai kaksi viikossa pitämään hauskaa ja pelailemaan joukkuekavereiden kanssa. Pikkuhiljaa siellä alettiin viettää enemmän aikaa. Turnauspäivät lisääntyivät, äiti ja iskä pakkasivat eväät pelireppuun ja kuskasivat pelipaikasta toiseen. Harjoitukset kerrallaan rakkaus lajia kohtaan vain kasvoi. Reppukin alkoi jossain vaiheessa sopia, eikä se ollut enää niin iso, näin sen kantamisestakin tuli hieman helpompaa.

 

Sitten tapahtui jotain, mistä tämä tyttö on edelleen erittäin kiitollinen. Hän siirtyi naapurikuntaan pelaamaan ja siellä (Eurassa) siihen aikaan pelaavan mestaruusliigajoukkueen päävalmentaja tuli katsomaan tytön treenejä. Tyttö huomasi hänen seisovan hallin ovella. Hän oli niin innoissaan, että juoksi melkein päin tolppaa alkulämmittelyssä, kun keskittyminen oli jossain muualla kuin juoksemisessa. Valmentaja ei viettänyt kauaa aikaa hallilla vaan jatkoi kesken olevaa rullaluistelulenkkiään. Tyttöä harmitti, ettei ehtinyt näyttää kaikkea osaamistaan hänelle. Ainoastaan taitonsa juuri ajoissa väistää tolppaa.

Samana iltana tytön isä kuitenkin sai mielenkiintoisen puhelun. Tyttö sai kutsun liigajoukkueen treeniporukkaan! Sitä ilon määrää ei voinut sanoin kuvailla. Tästä alkoi hänen ensimmäinen kautensa mestaruusliigassa ja sillä tiellä tämä tyttö jatkaa edelleen. Reppu on nykyään aivan sopivan kokoinen ja ikääkin on kertynyt 22-vuotta.

Edellisellä kaudella päästiin hallitsevina mestareina testaamaan mestarien liigaa!

 

Tämä pieni tyttö olen siis minä, Eveliina tai Eveksi kutsuvat useimmiten. Ensikosketuksesta lentopalloon on jo 16-vuotta. Sen jälkeen olen käynyt junnusarjat läpi ja pelannut naisten 2-sarjaa, kunnes pääsin LiigaEuraan pelaamaan. Liigauraa on kertynyt nyt viisi kautta ja kuudes alkoi syksyllä. Näistä kaksi kautta pelasin Eurassa. Majapaikkani on tällä hetkellä Hämeenlinnassa ja pelaan HPK:n riveissä neljättä kautta. Pelipaikkani on libero, ja niille jotka lentopalloa ovat seuranneet, olen se kaveri jolla on pelissä aina erivärinen paita kuin muilla.

Lentopalloa 16-vuotta takana ja pari viikkoa sitten tilille napsahti 150. liigaottelu.

 

Bloggaamisesta kokemusta ei ihan hirveästi ole, mutta kirjoittaminen ja valokuvaaminen on lähellä sydäntä, joten eiköhän tämä ole ihan hyvä kombo sen aloittamiseen. Äidinkielentunnit olivat koulussa liikunnan jälkeen suosikkilistalla seuraavana. Olen kovin kiitollinen mahdollisuudesta päästä osaksi näin hienoa bloggaajatiimiä!

-Eve

This Post Has 4 Comments

  1. Hyvä teksti muuten, mutta otsikkoon ei löydy tekstistä vastausta…
    Mystinen pieni kylä Satakunnassa.

    1. Eiköhän tietäjät kuitenkin tiedä, mistä paikkakunnasta on kyse 😉

  2. Hienoa, että olet päässyt urallasi hienosti eteenpäin.
    Arvostan liberopelaajia erityisesti, koska he joutuvat raatamaan ’toisten eteen’ , jotta nämä saavat lyödä komeita iskuja ja tehdä pisteitä myöskin kovilla ja ovelilla syötöillään…edes syöttämistä ei näille itsensä likoon laittaville, mustelmille, kolhituille ja lattianpinnassa raataville tsemppareille ei sallita.
    Syöttämisen salliminen, vaikkapa esim.määrätty määrä/erä olisi mielestäni oikeus ja kohtuus näille erikoispelaajille.
    Liberopelaajat sytyttävät parhaimmillaan joukkuettaan hakemalla palloja peliin kaukaa kentän ulkopuolelta ja välillä reagoivat, kuin maalivahdit eri pallopeleissä. Lähellä sydäntäni😊
    Tyttäreni pelasi myös liberona melko hyvällä tasolla. Onnea ja menestystä! Piian perässä ulkomaille?

    1. Kiitos ihanasta kommentista! 😊 Ja katselaan, mihin tieni vie, mutta olisihan se huikeaa päästä ulkomaille joskus pelaamaan!

Sulje