Miten viikko meni? Osa 1

Blogia ja sen päivityksiä suunnitellessa pohdin paljon, millaista sisältöä haluaisin tuottaa. Yritin pohdiskella asiaa sen kannalta, että mitä haluaisin itse lukea. Siitä mieleeni juolahti ajatus, kuinka videobloggaajat kuvaavat ”my day -videoita”, joissa he näyttävät seuraajilleen päivän omasta arjestaan. Tämä sai rattaat raksuttamaan päässäni. Pyörittelin ideaa mielessäni ja päätin toteuttaa vähän samalla ajatuksella postaussarjan: ”miten viikko meni.” Yritän muuttaa viikon kohokohdat sanalliseen muotoon ja jakaa ne teidän kanssanne.

Istun tällä hetkellä kotona keittiön pöydän ääressä kahvikupin ja kalenterin kanssa yrittäen muistella, mitä viikko on pitänyt sisällään. Vapaa viikonloppu siintää tulevaisuudessa, mutta nyt kuitenkin kelataan vähän taaksepäin. Onneksi päivitän aktiivisesti omaa bullet journaliani, joten viikon tapahtumat ovat tallentuneet sen sivuille. Tästä voin joskus kertoa enemmän, mutta jätetään tällä kerralla tähän.

Aika on mennyt nopeasti ja sitä on tullut vietettyä paljon Elenia-Areenalla ja töissä, kuten joka viikko, mutta mahtui siihen kuitenkin myös paljon muuta tapahtumaa. Aloitetaan keskiviikosta 08/11/2017, jolloin pelasimme kauden ensimmäisen ottelumme Suomen Cupissa Nurmon Jymyä vastaan. Voitimme ottelun ja pelaamme seuraavan osan Nurmossa ensi viikon keskiviikkona.

Pelin jälkeen kuitenkin tunsin sen. Se tuntui ensin niskassa, mutta kohta säteili koko päähän ja naamaan. Päänsärkykohtaus iski ja kovaa. Keskiviikkoiltana se pysyi kuitenkin vielä aisoissa, mutta torstaina päivän aikana se vain paheni ja iltaa kohden olin täysin sen armoilla. Liian myöhään otettu särkylääke ei enää tepsinyt ja löysinkin itseni makaamasta sängystä pilkkopimeässä huoneessa korvatulpat korvissa ja toivoin sen helpottavan. Turha toivo, ei se helpottanut. Uni ei meinannut tulla silmään vaan pyörin ympäri sänkyä toivoen saavani nukuttua. Yö oli haastava ja sain vain muutaman tunnin unta aamun jo sarastaessa, mutta onneksi edes se pieni määrä unta helpotti ja kun heräsin, päänsärky oli enää vain pienen pieni muisto. Hiippailin koko aamun, ettei se vain tule takaisin, eikä se tullutkaan. Olin selättänyt sen!

Kuva: Pinterest

 

Olemme siis perjantaiaamussa tällä hetkellä. Keitin herättyäni pannullisen kahvia ja hörpin sitä siinä toivossa, että silmänaluset vähän alkaisivat vaalentua. Eivät ne vaalenneet. Lähdin kuitenkin hyvällä fiiliksellä kohti Eleniaa. Saapuessani hallin pihalla hymyni kuitenkin hyytyi. En löytänyt pyörääni mistään. Tiesin jättäneeni sen siihen, mihin yleensä kaikki jättävät ne. Polkupyöräni sijaan löysin pihalta ainoastaan poikkileikatun lukon. Tässä vaiheessa saatoin päästää suustani muutaman ruman sanan ja väsymyksen painaessa tunsin, kuinka kyynel valahti silmäkulmasta. Pitelin pyörän lukkoa kädessäni ja mietin, miksi joku olisi niin ilkeä, että veisi toisen omaisuutta.

Pyörävarkaat saivat hyvän pyörän, jolla oli myös suuri tunnearvo. Se kuskasi minua paikasta toiseen uskollisesti. Näppäilin puhelimeeni iskän numeron. Kun se kuuluisa ”moi Eve” kuului puhelimesta iskän vastatessa, romahdin täysin. Koko Elenia-Areena raikasi, kun kyyneleet vierivät pitkin poskia ja itkin sellaista huutoitkua, kyllä te tiedätte. Pystyin vastaamaan ”moi”, mutta en saanut itkuni lomasta sanottua, mikä oli hätänä. Jossain vaiheessa sain soperrettua, että pyöräni varastettiin. Iskä yritti rauhoitella puhelimessa ja sanoi, että hätä ei ole tämän näköinen. Tämän jälkeen hän pahoitteli ja sanoi olevansa keskellä palaveria ja hänen oli mentävä. Keräsin itseni ja naurahdin jopa vähäsen, kylläpäs taas oli hienosti ja aikuismaisesti hoidettu tilanne. Otin lukon talteen ja jatkoin matkaani. Onneksi on vakuutukset kunnossa ja asia hoituu varmasti kuntoon. Huonosti nukuttu yö sai hanat kyllä kokonaan auki, mutta se oikeastaan helpotti oloa. Pystyi kevyin mielin jatkamaan päivää, sillä tiesin asian kuitenkin järjestyvän.

Perjantaina päivän aikana kuitenkin mieli kirkastui ja olo parani, pääsi treenaamaan aamulla ja siitä töihin leikkimään lasten kanssa. Pelattiinkin töissä kaupunkisotaa ja poikien halutessa pelata tytöt vastaan pojat, oli tottakai pakko osallistua itsekin mukaan ja johdattaa tytöt voittoon. Tämä piristi päivää entisestään ja sai hymyn huulille. Tässä lähinnä se, miten iloisia tytöt olivat voitostaan. Pakko tähän väliin lisätä, että tytöt olisivat pärjänneet hienosti ilman minuakin. Toin ainoastaan yhdesti pisteen tytöille tuomalla lipun kotipesään. Lopun tytöt hoitivat ihan itse. Heitin vielä ylävitoset kaikille ja heidän naamansa kertoivat, mitä se heillekin merkkasi. Silmät kiiluivat ja hymy ylettyi korvasta toiseen.

Töiden jälkeen kiiruhdin takaisin Elenia-Areenalle iltatreeneihin, jotka saivat entistä paremmalle tuulelle. Hyvä fiilis ja mukava meininki perjantain kunniaksi. Treenien jälkeen saatiin vielä ilta vapaaksi, kun videopalaveri siirrettiin seuraavalle päivälle. Suihkun kautta kotia kohti ja ihka ensimmäinen blogiteksti tulille. Julkaiseminen jännitti ja mietin, että millaisenkohan vastaanoton se saa. Turhaan jännitin. Sain paljon positiivista palautetta ja sain entistä enemmän intoa jatkaa tätä hommaa. Perjantain kruunasi se, että äiti ja iskä tulivat yökylään. He olivat menossa lauantaina Helsinkiin teatteriin, joten halusivat lyhentää ajomatkaansa ja tulla moikkaamaan. Tällä kertaa minä yritin vuorostani tehdä ruokaa meille kaikille ja ajattelin, että nyt äiti ja iskä saa rentoutua ja tulla valmiiseen pöytään. Kuitenkin sillä aikaa, kun minä hääräilin keittiössä, äiti pesi pari koneellista pyykkiä ja laskosti jo kuivuneet takaisin kaappiin. Iskä puolestaan taas avasi vessan lavuaarista viemärin. Apu tuli kuitenkin tarpeeseen ja ruuan jälkeen rentouduttiin sitten kaikki yhdessä mahat täynnä leffaa katsoen.

Lauantaiaamuna sanottiin äitin ja iskän kanssa heipat, kun he suuntasivat kohti ”isoa kirkkoa”.  Lähtettiin Saanan kanssa aamupalailemaan kunnon brunssille ja vietettiin mukavan rentouttava aamupalahetki usean kahvikupillisen ja kaikkien muiden herkkujen ääressä. Pari tuntia vierähti nopeasti, eikä montaa hiljaista hetkeä löytynyt, parannettiin yhessä maailmaa. Ihana aamupalahetki sai päivän kivasti käyntiin ja se jatkui sitten tosiaan vielä videopalaverin ja treenien merkeissä.

Treenien jälkeen hain kaupasta mustikkapiirakkatarvikkeet mukaan ja siirryin kotiin leipomaan. Illalla minä ja mustikkapiirakka vierailtiin pikaisesti kaverin synttäreillä, mutta minä palasin tyhjän vuuan kanssa. Mitenköhän siinä niin pääsi käymään? Juhlat jäivät kyllä osaltani yhtä lyhyeksi kuin tämän leipomani mustikkapiirakan matka tässä maailmassa. Piti siirtyä unten maille hyvissä ajoin seuraavan päivän pelin takia.

Sunnuntaina perinteiset pelipäivän videot ja aamutreenit, sisältäen ”bagheronen” eli suomalaisittain hihapelin. Meidän hihapeli käydään joukkueilla junnut ja vanhat. Hihapeli käydään niin, että kummastakin joukkueesta kentällä on samaan aikaan 3 pelaajaa, (tai vaihtoehtoisesti useampi, kunhan kukaan ei huomaa), kun kosket palloon siirryt kentän ulkopuolelle odottamaan, että joukkuekaveri koskee palloon ja tulee kentältä pois ja näin voit sääntöjen mukaan mennä sinne takaisin. Aivan ja ilmassa on kaksi palloa samaan aikaan. Junnut ovat voittaneet kaksi viimeistä peliä erin 2-1. Kokonaistilanteesta ei olla pidetty kirjaa, mutta vanhojen mielestä he johtavat selvästi. Tähän voimme vielä lisätä, että minä kuulun junnujoukkueeseen. Sunnuntaina voitimmen rovaniemeläisen Woman volleyn erin 3-0 ja pidimme 3 täyttä sarjapistettä Hämeenlinnassa.

Maanantaina meillä oli aamulla vapaata ja illaksi oli merkitty puntti, jonka kävin tekemässä töiden jälkeen. Myöhemmin illalla pääsin vielä hierontaan Tuijan luokse. Hieronnan jälkeen kokattiin vielä illallinen yhdessä, syötiin ja vaihdettiin kuulumisia. Korjattakoon tätä ruuanlaittoa niin, että minä istuskelin pöydän ääressä ja katsoin kun Tuija valmisti meille maukasta kanasalaattia. Osallistuin illallisen valmistukseen tuomalla kaupasta jälkkärijäätelön. Oli kyllä mukava ja rentouttava ilta.

Perjantai-iltana käännän autonnokan kohti Raumaa ja kotia, sitä ennen on kuitenkin vielä muutama päivä töitä ja treenejä jäljellä. Näihin keskitytään täysillä ja kun perjantaina, kun astuu hallista ulos voi rentoutua ja alkaa nauttia vapaasta viikonlopusta.

 

Viikonloppuna pääsee kotiin koiraterapiaan.

 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

-Eve

 

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday