Miten viikko meni? Osa 2

Torstai 23.11.

Aamulla käänsin kylkeä vielä yhdeksältä. Edellisen yön paluu Nurmosta verotti sen verran, että uni maistui pitkään. Kellon viisari siirtyi osoittamaan jo 11 ja olin edelleen sängyssä, hupsis. Töihin tuli taas vaihteeksi hieman kiire, mutta ehdin kuin ehdinkin. Aivan! Unohdin jo melkein mainita sen lumimyrskyn. Kun tarpoo pitkin Hämeenlinnan katuja jo valmiiksi hieman myöhässä toinen käsi kasvojen suojana, kun äkillinen lumimyrsky päättää tulla kaupunkiin, ei naurata. Onneksi olin jättänyt auton huilimaan työpaikkani lähelle, niin sain napattua siitä itselleni kulkupelin loppupäiväksi. Ei tarvinnut taistella kävellen siinä tuulessa enää hallille. Treenit menivät kivasti, ääntä löytyi ja fiilis oli hyvä. Mieltä piristi entisestään se, että treenit loppuivat omaan kutospaikan hyökkäykseen, joka päättyi pisteeksi meille! Ei mikään yleinen näky, vaikka yleispelaajan paikalla tällä hetkellä olenkin.

Kuva: Samuli Virtanen

Perjantai 24.11.

Aamulla kello pärähti puoli seitsemän aikaan. Teki aika tiukkaa. Pyörähdin sängyn laidalta alas ja huomasin maukkaan jumin pohkeissa, tässä vaiheessa kiitin itseäni eilisistä hypyistä. Pääsin kahvinkeittimelle asti. Tuijotin sitä, kun kahvi alkoi tippua. Ihan kuin se toimisi yhtään sen nopeammin. Puuroa lautaselle ja kahvia naamariin, niin kyllä se päivä siitä starttasi.

Kun masu oli täynnä ja kahvin kofeiini alkoi vaikuttaa, oli aika siirtyä Kantolaan hakemaan vähän terävyyttä salilta. Ohjelmassa rinnallevetoa ja penkillenousuja. Ne ovat oikeastaan tällä hetkellä kaksi ihan lemppariliikettä. Ne sujuivat ongelmitta ja mukavan terävästi.

Salin ja suihkun jälkeen nopeasti Zanten (huippu lounaspaikka Hämeenlinnassa, kannattaa testata) kautta töihin. Tänään nappasin lounaan mukaan ja söin vasta töissä, sen verran oli taas se kuuluisa tuli pepun alla. Syötiin siinä työkaverin kanssa melkein kilpaa, sillä tänään päivä alkaisi vähän aikaisemmin. Vietiin lapset Elenia-Areenalle syysriehaan. Siellä urheiliuseurat olivat järjestäneet yhdessä meidän firman kanssa 6 erilaista toimintapistettä, joihin jokainen koulu pääsi touhuamaan. Oma lempparini oli ehkä karate-piste, jossa lapset äänestivät minut kerhon vahvimmaksi ohjaajaksi. Tämä tuskin pitää paikkaansa, lapset vain tiesivät, että joudun esimerkiksi, jos tekevät näin. Fiksuja tapauksia, sillä niinhän siinä sitten kävi. Hauskaa oli kuitenkin.

Kuva: Lasten Liikunnan Tuen Facebook

Tapahtuman jälkeen päästiin bussikyydillä takaisin koululle, josta sitten kiireen vilkkaa hain kaikki tavarani ja auton ja ajoin takaisin Elenia-Areenalle palaveriin ja treeneihin.

Treeneistä kotiin, nakkikeitot naamaan ja petiin. Kun pelipaikka on muuttunut, treenit ovat muuttuneet. Hiki on kova ja hyppyjä tulee pikkuisen enemmän kuin liberona. Treeneihin jää kyllä viimeinenkin energiapisara ja kotona ei paljon muuta jaksa kuin syödä ja painua pehkuihin. Näin kävi myös tänään. En kuitenkaan valita, olen nauttinut jokaisesta treenistä, vaikka välillä meinaa vähän jaloissa painaa.

Lauantai 25.11.

Treenit 12 ja video sen jälkeen. Arvatkaahan mitä tein aamun? No nukuin. Teki taas aikas hyvää. Heräsin ennen herätyskelloa ja olin saanut sen 9h unta. Kroppa tuntui hyvältä. Tuplasetti puuroa naamaan ja tottakai mansikkahillolla höystettynä. Tänään aamukahvilla nautittiin M-Neutritionin Coffee Break -proteiinikahvia. Tästä kiitos Reeniravinteelle! On muuten herkkua! Toimii normikahvin tavoin päivänkäynnistäjänä.

Psst! Jos haluat tätä herkkua, mene osoitteeseen reeniravinne.net ja tilauksen yhteydessä käytä alekoodia: ”Eve14” niin saat 10% alennusta tilauksesta!

Treenit ja palaveri olivat ohi neljään mennessä ja ilta vapaata, mitä tekee meikäläinen? Pesee pyykkiä ja siivoaa. Se oli kyllä tarpeen. Sen verran rohisi imuri, kun sitä siirteli ympäri tätä yksiötä. Leivoin myös mokkapaloja, tein niihin päällistä kaksinkerroin, koska se on ihan parasta. Kaduin päätöstä kuitenkin jo siinä vaiheessa, kun paha oli iski kun nuolin sen kaapimen levitettyäni päällisen. Sitä pahaa oloa ei kuitenkaan kuunneltu vaan illan aikana taisin syödä neljä palaa tätä maukasta herkkua. Sytytin kynttilöitä, hoidin tukkoisia jalkoja sähköllä, söin mokkapaloja ja katsoin Greyn Anatomiaa siistissä kodissa. Oli aikas mukava ilta, vaikka sen ihan yksikseen viettikin.

Sunnuntai 26.11.

Pelipäivä! HPK-LP Viesti -ottelusta taisteltiin voitto viisieräisessä. Ihan huikea fiilis ja tunnelma joukkueessa. Vaihtopenkillä alkoi loppua ääni, kun huusi ja kannusti. Pakko myöntää, että alkuun pään sisälle mienasi hiipiä harmitus. Harmitus siitä, että ei pelin aikana tehnyt kentällä ainuttakaan pelisuoritusta auttamaan joukkuetta voittoon. Tässä vaiheessa oli kuitenkin aika ravistella päätään ja karistaa tuollaiset ajatukset pois, sillä vaikka pelin aikana ei tekisikään yhtään pelisuoritusta on syytä miettiä, mitä on tehnyt menneellä viikolla. Meillä on treeneissä kova kilpailutilanne ja kakkoskuusikko laittaa hanttiin sata lasissa. Taistelee kaikista palloista ja luo painetta ykköskuusikolle, joka pelissä pystyi hyötymään siitä, että oli ollut koko viikon hurjan paineen alla. Sen, että on treeneissä syöttänyt sydämensä kyllyydestä, leikkinyt joukkuekavereiden kanssa kaivuria takakentällä niin, että pallot eivät vain ole kuolleet sinne omalle puolelle, oli minun pelisuoritukseni. Tein pelisuoritukseni viikolla treeneissä ja tämän tajutessani olin ylpeä ensinnäkin siitä, että sain oman mieleni ymmärtämään tälläisen asian, kuin siitä, mitä pystyimme joukkueena tekemään.

Maanantai 27.11.

Tälle päivälle treenikalenteriin oli merkitty vapaapäivä. Olin kuitenkin asiasta vähän eri mieltä ja laitoin valmentajalle viestin: ”Olisiko minun mahdollista päästä treenaamaan tänään”. Vastauksena tuli ”toki”.

Vedettiin tunnin tiivis vastaanottotreeni ja yksin treenatessa tuli nostettua erittäin monta palloa, mutta olipahan hyvä ja tarpeellinen setti. Sai lisäkosketuksia pallon kanssa ja pääsi haastamaan itseään Matteon syöttöjä vastaan. Sillä kaverilla on ihan jäätävä syöttö muuten. Kun olet aivan varma, että pallo on ainakin seitsemän metriä takarajan takana, pallo tippuu viivalle. Raavit hetken päätäsi ja ajattelet: ”enhän minä edes olisi osunut tuohon, vaikka olisin hypännyt. Miten se voi tippua kenttään?”

Ettei tämä jällleen venyisi ihan mahdottoman pitkäksi taitaa jäädä tiistain ja keskiviikon kirjoittelut toiseen kertaan. Olen muuten jo tähän keskiviikkoon mennessä syönyt jo melkein kaikki mokkapalat, vaikka laitoinkin ne ”turvaan” pakkaseen. Ne on kuitenkin aika helppo sulattaa sieltä ja herkutella.

Hyvää loppuviikkoa!

-Eve

Sulje