• Disurb

Rankempi tammikuu

Tammikuu on takana ja helmikuu on ehtinyt jo pyörähtää käyntiin. Minulle henkilökohtaisesti tammikuun loppu oli henkisesti raskas. Sain taistella omien ajatuksieni kanssa, joka kulutti paljon energiaa päivittäisten treenien ja töiden lisäksi. Opin itsestäni myös uusia asioita ja puolia, joita en tiennyt minussa edes olevan.

Noudatin omaa taannoin antamaani ohjetta, että kun se kuppi menee nurin, kannattaa käydä ulkona vähän käppäilemässä ja ihastelemassa nättiä keliä.

Treeneissä torjuntaanlyönti tuntui suurinpiirtein samalta, kuin olisi saanut nyrkistä naamaan (pakko sanoa, että en tiedä tämän vertauksen todenmukaisuutta, sillä en ole koskaan saanut nyrkistä naamaan, kuvittelisin tämän kuitenkin vastaavan tuntemuksiani). Vastaanottovirheen jälkeen teki mieli potkaista pallo seinään ja huutaa turhautumista ulos. Olisin kuitenkin saanut isot sakot, joten en tehnyt sitä. Treeneistä poistuikin usein huonotuulisena ja hirveässä harmituksessa, vaikka tähän ei oikeastaan tainnut edes olla aihetta.

Miksi?

Miksi se oli niin vaikea ymmärtää, että virheet kuuluu elämään ja varsinkin lentopalloon? Iskä joskus sanoi minulle, että lentopallohan on sellainen peli, jossa vähemmän virheitä tehnyt joukkue voittaa. Eli niitä virheitä tulee. Hieno puoli tässä on se, että kuka osaa parhaiten päästä yli niistä heikommista suorituksista on yleensä vahvoilla. Tähän olen kuullut myös toisen näkökulman. Miksi lyönti torjuntaan tai vastustajan ässäsyöttö olisi aina sinun virheesi? Miksi ei ajatella niin, että kaveri teki hyvän suorituksen ja asia minkä voit nyt tehdä on taputtaa hienosta suorituksesta ja siirtyä eteenpäin.

Nyt kuitenkin ollaan Helmikuun puolella ja nyt sieltä omien negatiivisten ajatusten häkistä on hypätty vauhdikkaasti ulos. Voi hymyillen katsoa taakseen ja todeta ”minähän selvisin siitä”. Eikä ollut taaskaan sen suuremmasta ongelmasta kyse, mutta itsestään saa kyllä helposti hankalaa seuraa. Nyt oma ajatusmaailma ja itsekehitetyt ongelmat lähinnä naurattavat.

Menneeseen ei voi enää vaikuttaa, eikä tänään voi elää huomista päivää, mutta juuri nyt tällä hetkellä voin nauttia siitä, että pääsin karkuun omasta vankilastani ja saan huomenna taas palata hommiin vahvempana kuin aikaisemmin. Aika nostaa leuka rinnasta ja antaa palaa!

Nyt kun sieltä omasta negatiivisuushäkistä on päästy vapaaksi tulenkin varmasti tulevaisuudessa naputtelemaan tietokoneeni näppäimistöä aikaista tiuhempaan tahtiin ja pääsette seuraamaan täältäkin käsin kevään jännittäviä tapahtumia!

Käykää laskemassa pulkkamäessä, siitä tulee aika hyvä fiilis!

Tsemppiä kaikille loppuviikkoon, muistakaa hymyillä!

-Eve

Jaa:

Vastaa

Sulje