Siperia, Krasnoyarsk

On olemassa sanonta ”Siperia opettaa”. Tätä kuulimme jonkun verran ennen matkaa. Nyt Siperiassa käyneenä en kyllä voi sanoa kokeneeni mitään sen suurempaa ahaa-elämystä, mutta pieniä juttuja tuli huomattua ja ehkä jopa opittua näkemästään ja kokemastaan.

Ensinnäkin meitä peloteltiin hirmupakkasilla ja mietimme montako takkia sinne pitää laittaa päälle, ettei sisuskalut jäädy. Laskeuduttuamme Krasnoyarskiin meitä tervehti kipakka 25 asteen pakkanen. Pakko sanoa, että se tuntui kyllä ihan kivalta. Sitä tunnetta, kun nenäkarvat jäätyy sisäänhengittäessä on ollut Suomen talvessa vähän ikävä. Muina päivinä pakkanen kuitenkin pysytteli 10 asteen huitteilla ja sen alla.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta

Veden metsästys oli yllättävän haastavaa. Hotellimme vieressä oli vuorokauden ympäri palveleva kauppa, jonka yksi hylly oli omistettu pelkille vesipulloille joiden etiketit yllätys yllätys olivat venäjäksi. Ravisteltiin niitä Michaelan kanssa ja yritettiin etsiä vettä ilman hiilihappoa. Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi tehtäväksi. Opiskelin kaksi kurssia venäjää Lukiossa, mutta ei siitäkään kyllä ollut nyt mitään hyötyä. Lopulta hetken tavattuani englannin ja venäjän sekoitusta kaupan myyjän kanssa hän ymmärsi minua, kyykistyi tutkimana pulloja ja lopulta ojensi minulle vesipullon.

Kuten tuolla kaupassa, myös muualla venäjän osaamattomuus osoittautui välillä ongelmaksi. Sattui väärinymmärryksiä, mutta sai myös välillä venäläisille hymyn huulille, kun paukautti ilmoille tervehdyksen tai kiitoksen venäjäksi. Pääasiassa kaikki järjestyi hyvin, mutta muutaman kerran joutui kyllä käyttämään voimakasta elekieltä ja pantomiimia samalla hitaasti englantia tavaten. Meille oli kuitenkin Enisein (vastustajajoukkue) puolesta järjestetty kaksi opasta, jotka puhuivat sujuvaa englantia ja auttoivat meitä kaikessa mahdollisessa.

Viiden tunnin aikaero oli myös mielenkiintoinen kokemus. Minulle tämä oli pisin aikaero, jossa olen ollut. Siitä selvisi kyllä yllättävän hyvin. Ensimmäinen päivä Krasnoyarskissa oli ehkä raskain. Lähdimme maantaiaamuna Elenia-Areenalta yhdeksältä. Matkustimme 16 tuntia ja olimme perillä Krasnoyarskissa aamulla kuuden aikoihin. Tästä käytiin nopeasti suihkussa pesemässä matkustuspölyt ja käytiin haukkaamassa venäläinen aamupala kitusiin ja siirryttiin huoneisiin nukkumaan. Nukuttiin lounaaseen asti, jonka jälkeen yritin pysytellä hereillä, että saisi illalla vielä unta.

Tuoreina Suomen Cup -mestareina lähdimme haastamaa venäläistä ammattilaisjoukkuetta Enisei Krasnoyarskia. Kaiken kaikkiaan reissu oli mukava, vaikka pelissä turpaan tulikin. Hallissa oli kova meteli ja Krasnoyarskin pelaajat paukuttivat palloa lattiaan korkealta ja kovaa. Syöttöviivan takanakaan eivät arkailleet vaan antoivat palaa. Pistettiin kyllä hanttiin, mutta tällä kertaa se ei riittänyt. Ei kuitenkaan huonolle hävitty.

Kuva: Tuomas Pelto

Reissun jälkeen uni maistui 13 tunnin verran ja suomalainen ruoka katosi lautaselta jopa tavallista nopeammin.

-Eve

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday