Mun elämässäni just nyt!

Aivan jäätävä kiire ja stressi – Paljon töitä ja kaikkea mahdollista sen ohessa. Tai tältä ainakin tuntuu… Loppujenlopuksi se kiire ja ahdistus on vaan mun pään sisässä, ja ylimääräistä aikaa oikeastaan on aika paljonkin, mutta todelliselta se tuntuu.

Valmistuminen häämöttää tasan kuukauden päässä. Sitä varten mulla on enää yksi näyttöä ja kielten kurssit suorittamatta. Hyvällä mallilla kuitenkin ollaan ja suunnitelmat kaikkiin on jo valmiina – Itse suoritusta vailla siis vain. Päivämäärätkin näille on jo lyöty lukkoon ja olen jo niin valmis taputtelemaan kädet puhtaaksi tästä koulusta! Toukokuun puolessa välissä siis käsissä liikuntaneuvojan ja personal trainerin paperit ja homma on hanskassa. Eilen oli kaksi haastavinta näyttöä ja GUESS WHAT! Toisesta tuli vitonen (eli täydet) ja PT-näyttö meni todella hyvin palauttein läpi!

Hain yliopistoon ja ammattikorkeakouluun. Tämä, sanomattakin selvää, tuottaa hommia, sillä haluan sisään. Tiedän mun omat speksit päästä tänävuonna, ja etenkin yliopiston pääsykokeet tulevat olemaan iso haaste, mutta kaikkeni annan, mitä tällä hetkellä on annettavaa!

Pääaineena siis hain lukemaan psykologiaa ja AMK fysioterapiaa metropoliin. Psyka olisi mun ehdoton ykkönen, mutta päätin hakea fyssarikouluun, koska se on alana myös mielenkiintoinen ja hyvä lisä nykyisen koulutukseni kanssa. Pääsykokeet onneksi ovat muutamia viikkoja erillään, jotta ei ihan mene materiaalit sekaisin. Itseasiassa olen ollut TODELLA innoissani matematiikan lukemisesta, kun se on aina ollut lähellä sydäntä, mutta ollut nyt Varalan ajan tauolla! Todennäköisyyslaskenta ja tilastotieteet siis tällä hetkellä aivan pop!

Töitä, töitä, töitä… Omaan makuun vähän liikaa sellaista, josta en saa itse mitään irti, mutta olen vielä tämän kuukauden sitoutunut tiettyihin hommiin. Olen kuitenkin päättänyt elää omien sanojeni mukaan, ja joko irtisanoutua tai sitten muuttaa työsopimusta valmistuttuani sellaiseksi, joka tukee a) Omaa kehitystäni ja uraani ja b) myös jaksamistani. Tarkat on suunnitelmat tämän puolesta ja osin katse on itseasiassa siirretty jo kohti uusia tuulia… Jännittävää! Vielä pitää jaksaa. Työhaastatteluja käyty tässä viimeisillä viikoilla ja kyllä hyviä fiiliksiä on syntynyt. Ja mikäli duunipaikkaa ei aukeaisi, niin ehdottoman arvokasta kokemusta!

Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen siitä, että otin oman valmennuksen juuri tähän saumaan. Vaikka kiirettä ja tekemistä piisaa, en halua unohtaa omia fyysisiä tavoitteitani urheilun ja oman hyvinvoinnin parissa. Ne ovat minulle arvomaailmassa aika korkealla ja oma valmentaja / jopa mentori tässä tapauksessa tukee tätä roolia ja edistyn kokoajan mielettömästi! Voisin avatakin tästä nykyisestä treeniskenestä enemmän ihan erikseenkin. Treenipainot on kuitenkin hurjassa nousussa ja ei ole päivääkään, ettei treeni maistuisi. Sairaan magee fiilis, kun tietää löytäneensä sen oman juttunsa.

Mutta kaiken tän kiireen ja suorittamisen ja puuhastelun keskellä yritän parhaani muistaa myös hengittää, ottaa aikaa. Napata kameran kaulaan ja metsästää oravia (haha, vihdoin bongasin sen!) ja kirjoittelen juttuja, kuuntelen ja luen kirjoja, ja tapaan kavereita. Teen siis sellasia juttuja, jotka ei muistuta mua millään tavalla koko ammatista – Nykyisestä tai tulevasta. Olen siis tyytyväinen elämääni just nyt, vaikka paineet tuntuukin välillä olevan aika kovat. Jutustelen kuitenkin paljon ystävien ja rakkaan äitini kanssa näistä asioista, jolloin ne menee usein oikeisiin mittasuhteisiin. Mulla ei ole mitään hätää, kiirettä tai hoppua JA mä osaan, pystyn ja voin.

Nyt nautin mun viikon vapaapäiävästäni ja valmistaudun tulevaan viikkoon!

Pääsiäisenä pääsen viettämään minilomaa maalle vanhempieni ja pikku karvakuonojen kanssa luonnon helmaan! Ihanaa ♥

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday