Leffasuositus x12

Leffasuositus x12

Syksy. Niin kliseistä, mutta onhan se aika ihanaa viettää koti-iltaa viltin alla, villasukat jalassa.. Juoden kuumaa teetä ja katsellen lempparileffoja, kun sade ropisee ulkona ja kynttilät valaisee sisällä.

Tää olis vielä sata kertaa ihanampaa jos ei olisi niin hirmuisen valikoiva niiden elokuvien suhteen. Kärsivällisyys ei oo mun suurimpia vahvuuksia, joten jos elokuva ei oikeasti saa mua koukkuun niin se jää katsomatta, for sure. Alan tehdä kaikkea muuta samalla, nukahdan tai ihan suosiolla haluan vaihtaa toiseen elokuvaan.

Sitten kun joku elokuva saa mut koukkuun, niin sen voi sitten katsoa useammankin kerran kun tietää ettei se ole tylsä. Typerää. Ihan sama juttu kun menee ulos syömään, pelaa varman päälle ja ottaa joka ikinen kerta saman annoksen kun ei halua pettyä. Lari raukka on jo joutunu tottumaan siihen, että samoja elokuvia katotaan kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen…

Välillä kun oikein hullaannun, yritän etsiä elokuvaa jota en ole vielä nähnyt. Tälläisen elokuvan valitsemiseen menee yleensä vähintään sen elokuvan katselemisen verran aikaa. (Sisältää kaikki mahdolliset trailerit, kriitikoiden arvostelut, vauva.fi keskustelut… näissähän se totuus nimittäin piilee.)

Joten jos tunnistat itsesi aiemmasta, nyt skarppina!

Ensimmäisenä vinkki: kannattaa mennä elokuviin katsomaan! Sieltä ei kehtaa lähteä kesken pois tai alkaa räplätä puhelinta. Joten on pakko keskittyä loppuun asti ja saattaa olla että se elokuva jopa miellyttää kun sen katsoo kokonaan. 😀

Mitä ne elokuvat oikein on joita jaksan katsoa –jonkun nimeltä mainitsemattoman henkilön mielestä – jopa kyllästymiseen saakka? TATTADADAA täältä pesee 12 kappaletta.

 

1.Yks ehdoton lemppari on Marley & Me.

Elokuva kertoo pariskunnasta, joka ottaa koiran joka paljastuu aivan kamalakäytöksiseksi. Koiran nimi on Marley.

Varmaan ensimmäisiä elokuvia joita katsoessa ”kovistakin kirpas”.  😀 Vaikka tää leffa ei periaatteessa kerro nimenomaan Marley-koirasta, niin lopuksi tää koira on niin iso osa sitä perheen yhteistä tarinaa että vilunväreet tulee kun elokuva päättyy (vaikka on ne villasukat ja viltti..). Hellyyttävä hömppäleffa johon on niin helppo samaistua jos omistaa lemmikin. Ja kyllä, rakastin tätä elokuvaa jo ennen kuin meillä oli koira mutta vielä enemmän se riipaisee nyt kun omasta kodistakin löytyy se ihmisen paras ystävä.

”Such short little lives our pets have to spend with us, and they spend most of it waiting for us to come home each day.” – John Grogan, Marley and Me

 

2. Jotta pysytään vielä letkeissä hömppäelokuvissa: Ps. I love you

Elokuva kertoo Holly Kennedystä, jonka irlantilainen aviomies Gerry sairastuu ja kuolee. Hollyn maailma romahtaa täysin ja hautajaisten jälkeen hän sulkeutuu läheisiltään, kunnes alkaa saada kirjeitä menneisyydestä: Gerry haluaa auttaa Hollyn suunnattoman surun ylitse muistelemalla vielä kerran heidän yhteistä aikaansa maan päällä. Jokainen Gerryn kirje päättyy sanoihin ”P.S. Rakastan sinua”.

En oo oppinu kyllästymään tähän vaikka osaan vuorosanat ulkoa. 😀 Jotenkin tosi raadollinen elokuva, joka saa ajattelemaan miten onnekas oikeesti onkaan. Ja miten kiitollinen pitäisi olla aina, joka ikisestä päivästä jonka saa viettää sen kaikista tärkeimmän tyypin kanssa. Tän ku katsoo niin muistaa pari päivää ettei oo ehkä ihan pakko tinttailla sen takia että toinen on maailman hitain etana eikä osaa taikoa neljänruuhkaa katoamaan just sillä sekunnilla kun oma vatsa päättää kurnia. Sä kuitenkin loppupeleissä istut mieluummin nälkäisenä siellä neljänruuhkassa juuri sen tietyn etanan kanssa kuin missään muualla ilman sitä.

“What a luxury it was for people to hold their loved ones whenever they wanted” – PS. I Love You –

 

3. Ja hempeily jatkuu… The Vow!

He ovat juuri avioituneet, ja rakastavat sekä toisiaan että elämäänsä. Kun he lähtevät elokuvateatterista, paluumatkalla kotiin aviopari joutuu vakavaan auto-onnettomuuteen, joka muuttaa heidän elämänsä. Leo selviytyy ruhjeilla, mutta Paige vajoaa koomaan. Koomasta herättyään hän on menettänyt kaikki muistonsa viiden vuoden ajalta – mukaan lukien aviomiehensä sekä hänen romanssinsa ja avioliittonsa hänen kanssaan.

Channing Tatum. Ei muita perusteluja. EIKAI! Tää menee vähän samaan kategoriaan edellisen kanssa. Varsinkin kun omaa ihan pikkuisen kontrollifriikin vikaa ja suunnittelee elämäänsä hyvä ettei hautajaisia myöten valmiiksi: Tässä pysähtyy ajattelemaan miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Miten muutama sekunti voi muuttaa sen sun täydellisen suunnitelman ja romuttaa kaiken mikä on sulle tärkeää. Lisäksi mulle tulee aina sellanen ihana fiilis kun tän elokuvan katsoo, fiilis siitä että jotkut asiat oikeasti on taistelemisen arvoisia, ja ettet sä saa koskaan lakata näkemästä vaivaa niiden asioiden eteen. Joidenkin juttujen vaan kuuluu olla ja tapahtua! So deep. Mutta joo, kaiken lisäksi tää on tositapahtumiin perustuva, joka tekee siitä entistä liikuttavamman.

 

Sitten vakavoidutaan

4. Gone Girl

Nick Dunne palaa kotiin ja huomaa, että hänen vaimonsa Amy Elliott-Dunne on kadonnut. Amyn katoaminen saa median huomion ja Nickin epäilyttävä käytös sekä valehtelu avioliitostaan saa median ja ihmiset syyttämään häntä vaimonsa murhasta.

Jännittävä! Avioliitto-ongelmia ja lavastusta. Aluksi on ihan sekaisin että mitä tässä nyt oikein tapahtuu. Sitten tuntuu että jos joku on sekaisin, niin pääroolin näyttelijä. Noh, lopuksi onkin sitten ihan kaikki vähän sekaisin. Juoni kääntyy ja vääntyy, mikä on varmasti suurin syy siihen että elokuva koukuttaa. Loppua ei pysty mitenkään arvaamaan koska jotenkin päähenkilö keksii keinon ongelmaan kuin ongelmaan. Itseasiassa juoni on niin ärsyttävän hyvä että leffa pitää katsoa uudelleen; kuka tappoi, kenet tappoi vai tappoiko kukaan ketään? Siinäpä vasta kysymys.

”I’m the cunt you married! The only time you liked yourself was when you were trying to be someone this cunt might like. I’m not a quitter… I’m that cunt.” – Amy Dunne, Gone Girl

 

5. The Girl On The Train

Avioerosta hitaasti toipuva Rachel matkustaa töihin päivästä toiseen samalla paikallisjunalla. Junan ikkunasta hän alkaa seurata radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa, jolle kuvittelee mielessään täydellisen onnellisen elämän. Eräänä päivänä hän näkee jotain järkyttävää, mikä muuttaa kaiken…

Saman tyylinen kuin edellinen. Avioero, alkoholiongelma ja pahoinpitelyä. Aluksi leffa vaikutti jotenkin ”itsestään selvältä”. Tiesi muka heti mitä tulee tapahtumaan, olihan se nyt niin selvästi havaittavissa. Lopun juonenkäänne kuitenkin muutti koko elokuvan ihan päälaelleen. Asiat selkeytyivät ja tapahtumat alkoivat käydä järkeen vasta loppumetreillä, jonka vuoksi uudelleen katsottuna tuntuu kuin katsoisi eri elokuvaa. 😀

”I have never understood how people can blithely disregard the damage they do by following their hearts.” -The Girl on the Train-

 

6. Black Swan

Elokuva kertoo Joutsenlampi-baletin tuotannosta arvostetussa New York City Ballet’ssa. Tanssija Nina Sayersin täytyy muuntautua sekä viattoman valkoisen joutsenen rooliin että aistillisen mustan joutsenen rooliin. Mustan joutsenen rooli saa Ninan mielen järkkymään.

Ihana. Oon katsonut useaan kertaan, enkä vieläkään ole varma mistä koko elokuva edes kertoo. Kuulostaapa tosi hyvältä eikö? No ei. Mutta trust me hyvä se kuitenkin on.  Tämän elokuvan pystyy tulkita monella eri tavalla ja silti jokainen kerta kun lopputekstit alkaa rullata tulee vaan sellanen ”WOW” fiilis. Ekalla kerralla ajattelin että tämä on kertomus on mielenterveysongelmista, seuraavalla kerralla perfektionismista, sitten anoreksiasta… Kuulin pari kuukautta sitten kaverilta että Black Swan on tarina lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Who knows? Ehkäpä se on tuota kaikkea, mutta upea se on joka tapauksessa.

 

7. Shutter Island

Vuonna 1954 kaksi Yhdysvaltain liittovaltion tutkijaa selvittää potilaan katoamista Massachusettsissa sijaitsevassa saarella eristyksissä olevassa vankimielisairaalassa. He joutuvat vaikeuksiin, ja vankilakahakka ja hurrikaani sulkevat heidät saarelle. Toinen sheriffeistä, Teddy Daniels, alkaa nähdä harhanäkyjä toisen maailmansodan keskitysleiristä ja omasta vaimostaan.

Tämä ainakin pitää nenän kiinni telkkarissa. Tästä tykkään oikeastaan eniten siksi, ettei elokuvassakaan tule lopulta selväksi kuka saarella oikein on se hullu. Tai ehkäpä se tulee, mulla se kuitenkin vaati muutaman katselukerran ennenkuin alkasin edes ajattelemaan ettei juoni ole ehkä niin mustavalkoinen kuin voisi luulla. 😀 Ja periaatteessa loppu jää tarpeeksi auki usealle eri tulkinnalle! Eli ei muuta kuin lukemaan niitä vauva.fi palstoja ja katsomaan sadatta kertaa samaa leffaa ihan uusin silmin.

”You know, this place makes me wonder… Which would be worse – to live as a monster, or to die as a good man?” – Teddy Daniels, Shutter Island –

 

8. Eden Lake

Pariskunta Jenny ja Steve lomailevat järven rannalla, jossa Steve suunnittelee kosivansa Jennya. Suunnitelmiin tulee kuitenkin muutos, kun rannalle saapuu joukko nuoria, jotka häiritsevät heitä esimerkiksi puhkomalla heidän autonsa renkaat. Steve tappaa vahingossa nuorisojoukon johtajan Brettin koiran, jolloin pariskunnasta tulee ajojahdin uhri.

Tää ollaan joskus ala- yläasteella katsottu tyttöjen kanssa varmaan valehtelematta 10 kertaa. Kauhuleffa, tosi ahdistava! Jos nyt yritän selittää niin tiedättekö ne unet kun koitatte juosta mutta ette vaan yksinkertaisesti pääse eteenpäin, tai jos pääsette niin vähintään kaadutte tai jäätte jonnekkin jumiin. Tää leffa tuntuu siltä. Kokonainen tunti ja kaikki ne 31 minuuttia sä juokset karkuun liikkumatta. Ja jos tätä onnistuu pitämään jollain tavalla nautinnollisena, niin odottakaa se loppu. Ja tulkaa sitte sen jälkeen heittelemään kiviä tai vaikka liikennemerkkejä mun ikkunasta, oonhan mä mitä luultavimmin pilannu teidän elämän käskemällä katsoa tämän elokuvan.

9. Taken

Elokuva kertoo entisestä kokeneesta CIA:n agentista, Bryan Millsistä, jonka tytär Kim Mills matkustaa ystävänsä kanssa lomalle Pariisiin. Bryanilla on suuret epäluulot heidän matkaansa kohtaan, kunnes hän saa lopulta selville, että hänen tyttärensä ovat kaapanneet julmat seksiorjakauppiaat. Bryan saa tietää, että hänellä on alle 96 tuntia aikaa pelastaa tyttärensä lähes lopulliselta katoamiselta. Bryan matkustaa Pariisiin etsimään tytärtään, oli tapa sääntöjen mukainen tai ei.

Älykäs, piinaava ja kuitenkin pysyy realistisena. Ei sellainen perus ”hyvis voittaa aina, vaikka pahiksia on 15 ja hyvistä vaan 1”. Pelaamista aikaa vastaan oikeastaan koko elokuva. Tulee sellainen olo tätä katsoessa, että luoja miten pitkälle sitä olisikaan valmis menemään jos olisi itse samassa tilanteessa. Vaikka ei kyllä aivokapasiteetti taitaisi repeytyä ihan tuollaisiin sotasuunnitelmiin vaikka tahtoa löytyisikin vähintään yhtä paljon kuin elokuvassa. 😀

”I don’t know who you are. I don’t know what you want. If you are looking for ransom, I can tell you I don’t have money. But what I do have are a very particular set of skills; skills I have acquired over a very long career. Skills that make me a nightmare for people like you. If you let my daughter go now, that’ll be the end of it. I will not look for you, I will not pursue you. But if you don’t, I will look for you, I will find you, and I will kill you.” -Bryan Mills, Taken –

 

Aika palata hilpeämpiin tunnelmiin!

10. Jali ja suklaatehdas

Omalaatuinen Willy Wonka avaa karkkitehtaansa ovet viidelle onnekkaalle lapselle, jotka pääsevät tutustumaan salaisuuksiin mielettömien namusien takana.

Voi että miten mä tästä elokuvasta tykkään. Lastenelokuvissa on tosi usein älyttömän hyvät ”opetukset” ja niin on myös tässä. Mutta myös se koko maailma siellä suklaatehtaassa, se tunnelma ja miten tämä korostaa perheen merkitystä. Ihana! Varsinkin päähenkilö Jali.. voi kun mä joskus lapsen kasvatan niin tämä hahmo on mun esikuva. 😀 MUTTA kun tätä leffaa kattoo, niin silloin kannattaa olla herkkupäivä järkättynä. Ei oo kiva lähteä keskellä yötä ostamaan kaupasta suklaata kun alkaa kummasti tekemään mieli.. 😉

”I’ve heard tell that what you imagine sometimes comes true.” – Grandpa Joe, Charlie and the Chocolate Factory –

 

11. Peter Pan

Tarinan päällimmäisin aihe on ikuisen nuoruuden ihanuus, lapsuus ja seikkailut, mutta Peter Pan on myös tarina traagisesta rakkaudesta.

Tästä oon tykänny pienestä asti! En edes oikein osaa selittää minkä vuoksi (ehkä koska olin pienenä vähän ihastunut tohon Peteriin), mutta olisin voinut katsoa tämän ties miten monta kertaa. Nyt on suunnitteilla katsoa taas, koska kuulin huhua että Mikämikä-maa olisi oikeasti taivas jonne kuolleet lapset lentää.. Voi vähän aueta tämä leffa toisella tavalla tämän jälkeen.

“To die will be an awfully big adventure.” – Peter Pan –

 

Koska nämä oli nyt todella ulkomaalaispainotteisia, vielä yksi suomalainen joka kannattaa katsoa, ja se on:

12. 21 tapaa pilata avioliitto

Elokuvan päähenkilö on Armi Toivasen esittämä Sanna Manner, joka valmistelee väitöskirjaansa ”X tapaa pilata avioliitto”. Hänen hypoteesinsa mukaan pitkä avioliitto on nykyihmiselle luonnoton olotila. Tutkimuksessaan hän haastattelee pariskuntia näiden hääpäivinä. Sanna itse on sinkku ja jakaa omat ihmissuhteensa selkeästi ystävyys- ja seksisuhteisiin.

Tätä perustelen sillä että tää nyt vaan oikeasti on hauska. Aku Hirviniemi siellä, tarviiko muuta?

BONUS:

Kaikki Disneyn näytellyt prinsessaelokuvat!

Jos oot ikinä pienenä tykänny prinsessasaduista, niin kato näitä! Oon kattonu kaikki vasta nyt ihan hiljattain ja ne on kyllä ihania, disney ei petä koskaan. Eikä muuten haittaa yhtään rehata poikakaveria mukaan kattomaan näitä. Ei edes elokuvateatteriin jossa se paljastuu leffan jälkeen ainoaksi jätkäksi koko salissa. Se on ihan OK. You are worth it. 😀

Kivoja leffahetkiä!

-Iida

Sulje