Meistä tulee kolmen hengen perhe

Heippa!

Vitsit miten on vierähtänyt pari viikkoa ihan silmänräpäyksessä kaiken kiireen keskellä. On jouluhälinää, töitä, treeniä… sitä perus arkea arjen perään. Nyt mulla on teille kuitenkin ihania uutisia! Nimittäin meille on tulossa perheenlisäystä. <3 Ensi viikolla tämän huushollin  valkoiset nahkasohvat joutuu semi vaarallisille vesille, sillä tänne muuttaa tämä pienen pieni hurmuri!

1. Pentu, ainut jonka muistin ensimmäiseltä käynniltä.. oli nimittäin kaikista isoin ja pullein. 😀

 

Halusin kirjoittaa koiran hankkimisesta, ja siitä mitä koira on mulle.

Koira tuo tullessaan paljon vastuuta, ja musta koirasta huolehtiminen on ihan verrattavissa lapsesta huolehtimiseen. Se tarvii sua, sun huolenpitoa, sun lämpöä. Se hakee susta turvaa, eikä se pärjää jos et anna sille aikaa ja hellyyttä, samalla opastaen oikeaa ja väärää. Ok, en omista lapsia niin enhän mä voi tietää, mutta sen tiedän että aion tehdä kaikkeni jotta tämä pikkuinen saa meiltä maailman parhaan kodin, sen tarpeet tulee menemään mun tarpeiden ohi ihan heittämällä.

Musta on vähän surullista, kun jotkut ajattelee koiraa kauheen rajoittavana tekijänä. Jos on sitä mieltä, niin musta ei siinä tapauksessa koiraa kannata hankkia ollenkaan. Jos viikonloput menee juhliessa ja ravatessa ympäri maita ja mantuja oma napa edellä, (älkää käsittäkö väärin, en sano että se olisi mitenkään väärin MUTTA) ehkä koira ei kuulu sun elämäntilanteeseen. Mä mietin tätä yks ilta ja tunsin taas sen mummoutumisen vyöryn kulkevan mun yli; Enhän mä esimerkiksi viikonloppuisin juuri tee asioita joihin koira ei voisi tulla mukaan, päinvastoin. Musta viikonloppuina on mukava lenkkeillä, käydä ulkona kahvilla ja illalla makoilla sohvalla katsellen elokuvia. Ehkä oon mummu, mutta enemmän kuin mielelläni otan koiran näihin menoihin mukaan.

Koiralle pitää olla aikaa. Mä tiedän jo valmiiksi että mulla on meidän koiralle hoitopaikka kotona Kurikassa, ja täällä Helsingissä muutama pikkuapuri jotka on kaverina jos sattuu täysin pakollisia menoja jonne ei koira voi tulla mukaan. Mutta koiraa ei mun mielestä saa hankkia pelkästään itseä viihdyttämään. Se ei ole mikään lelu jolla on kiva leikkiä kun kiinnostaa ja sitten voi lykätä hoitoon kun on ”parempaa tekemistä”. Sitä koira ei ole, ei ainakaan meille. Me otetaan koira kaveriksi ja siitä tulee meidän perheenjäsen. Se saa olla mukana kaikessa mahdollisessa. Sen kanssa tehdään juttuja ja sille järjestetään aikaa. Sitä ei jätetä yksin.

Koira kulkee mukana ja saa osallistua perheen kanssa puuhasteluun. Oon itse niin hyvässä tilanteessa, että saan ottaa koiran mukaan töihin. Siellä sille on jo kaveri valmiina, enkä voisi olla onnellisempi tästä järjestelystä. Multa myös kysyttiin: ”Eikö se koira häiritse työntekoa?” Johon vastasinkin että enemmän olisin huolissani jos joutuisin koko päivän murehtia onko sillä kaikki hyvin. 😀 Tiedostan kyllä että tottakai koiran täytyy välillä olla yksinkin (ihan niinkun ihmistenkin), mutta ei liian pitkiä aikoja. Olisi musta täysin epäreilua ottaa koira siksi että itsellä olisi aina kaveri ja seuraa, sitten jättää tämä uskollinen ystävä jatkuvasti yksikseen.

Joskus sanoin vitsillä kun oli puhetta matkustelusta, että itse aion viedä koirani matkalle maailman ympäri. 😀 No ei mutta tosissaan, on niin paljon matkakohteita jonne koiran saa vaivattomasti mukaan, että meidän matkat tästälähin suuntautuukin suurimmaksi osaksi tälläisiin paikkoihin. Tietenkin etelänmatkat jonnekkin +35asteeseen on turhan ”Hard Corea” koiralle (ja varmasti tälläisessä tilanteessa koira nauttii enemmän Pohjanmaan lakeuksista kuin etelän auringosta), mutta eipä sellaisia reissuja ihan jokaisessa välissä olla tekemässäkään.

Sain tässä meidän pienen ekaa kertaa syliin, ja ainut asia mitä ajattelin oli etten malta odottaa että saan pitää tästä huolta koko sen maailman arvokkaimman elämän ajan.

 

Lueskellessani koirista, tuli vastaan tällainen lista, joka oli mun mielestä niin ihana että se on pakko jakaa! Toivon että jokainen koiranomistaja osaisi näitä pyyntöjä noudattaa.

Koiran kymmenen pyyntöä ihmiselle

1. Elämäni kestää ehkä kymmenen tai kaksitoista vuotta. Jokainen ero sinusta merkitsee minulle kärsimystä, ajattele tätä ennenkuin hankit minut.

2. Anna minulle aikaa käsittää mitä vaadit minulta.

3. Isäntäni, älä annan minun pettyä, istuta luottamusta, siitä elän.

4. Jos et ole minuun tyytyväinen, älä ole kauan vihainen minulle, älä sulje minua sisään rangaistukseksi, sillä sinulla on työsi, huvisi ja ystäväsi, minulla vain sinut.

5. Puhu joskus kanssani. Vaikka en täysin ymmärrä sanojesi merkitystä, niin ymmärrän joka solullani äänesi sävyn, joka puoleeni kääntyy.

6. Tiedä isäntäni! Miten minua kohtaan käyttäydyt, sitä en koskaan unohda.

7. Pyydän, harkitse ennen kuin lyöt minua. Leukani voisivat satuttaa sinua ja murskata kätesi pienet luut, mutta en koskaan halua käyttää niitä siihen.

8. Ennen kuin haukut minua työssäni haluttomaksi, vastahakoiseksi tai laiskaksi, ajattele ehkä sopimaton ruoka kiusaa minua, ehkä olen pakotettu olemaan liian kauan auringossa, tai saattaahan minulla olla murtunut sydän.

9. Isäntäni, huolehdi minusta kun tulen vanhaksi, myös sinä tulet kerran olemaan vanha.

10. Rakas istäntäni! Kulje jokainen vaikea matka kanssani! Älä koskaan sano ”en voi sellaista nähdä” tai ”sen on tapahduttava poissaollessani”. Minulle kaikki on helpompaa sinun kanssasi. Myös viimeinen matkani.

 

Itse ainakin lupaan listaa noudattaa 110%. Ei turhaan sanota, että koira on ihmisen paras ystävä. Miksi sä koskaan haluaisit mitään pahaa sun parhaalle ystävälle? Pahaa sille joka on maailman onnellisin kun palaat kotiin, olit sitten ollut viemässä roskia tai pidempään poissa? Sille joka ei muuta halua kun saada sun kasvoille hymyn? (..ok, vähän myös ruokaa 😀 )

Koira ei ehkä ymmärrä, mutta se kuuntelee. Voi miten monet huonot päivät on parantunut kotona kun on saanut vaan maata hiljaa ja painaa pään meidän rakkaan Bernin pehmeeseen turkkiin. Koira suojelee sua ja on sulle uskollinen. Koira rakastaa sua ihan ilman mitään vaatimuksia. Sun koiralle sä oot se kaikista paras tyyppi, oo sitä oikeesti.

Mun elämän ensimmäinen koira. Tätä otusta mä ikävöin niin paljon että välillä ihan sattuu. Tämän takia lähden kotoa silmät märkinä _joka_ikinen_kerta. <3

 

Näissä fiiliksissä voidaan vielä todeta, että odottavan aika on piiiitkä! Viimeinen viikko menee sähköjohtoja piilotellessa, lehtiä keräillessä ja koiraoppaiden viimeisiä vinkkejä opiskellessa. Niin ja tietysti päiviä laskiessa… 6.12 tämä pieni kultaisennoutajan pentu saa meiltä uuden kodin ja maailman rakastavimman perheen. I promise.

Meidän silmäterä. <3
Rakkaat. <3

 

PS. Meidän S:n nimi paljastuu ensi viikolla, ei muuta kun arvailemaan. 😉

-Iida

Sulje