• ira kiander banneri

Ansaitseeko ihminen toisen mahdollisuuden?

“Shame on you, if you fool me once, shame on me, if you fool me twice” 

Tämä aihe ei nyt liity millään lailla tämänhetkiseen elämääni, mutta joskus valitettavasti on liittynyt. Ja tätä kysymystä oon monesti pyöritellyt päässäni, ja tulokulmasta riippuen vaihdellut mielipidettäni. Mutta yhtä oikeaa vastausta ei ole, koska mielestäni joskus ansaitsee, joskus ei.

Lähinnä lähdin pohtimaan tätä uskottomuus-näkökulmasta, vaikka kysymyshän pätee mihin tahansa asiaan.

Mun näkemys ja kokemus pettämisen suhteen on se, että useinmiten jos ihminen pettää, niin hän on ns. “pettäjäluonne” ja tulee tekemään sen aina uudelleen. Jolloin uutta mahdollisuutta ei omien tunteiden ja ajankaan säästön kannalta kannata antaa. Koska se tulee toistumaan. Ja silloin sitä miettii, että olisi pitänyt päästää irti jo ensimmäisellä kerralla. Kokemuksesta tiedän, että ei se niin helppoa ja mustavalkoista kuitenkaan ole, kun kyseessä on rakkaus. Ja kun toinen silmät vetisenä päiväkaupalla anelee anteeksiantoa ja uutta mahdollisuutta, niin vahvempikin ihminen siinä antaa periksi. Kantapään kautta sitten itsekin opin, että vähemmällä olisi päässyt, kun olisi pystynyt lujana. Tämä on (surullista kyllä) aika monenkin elämässä vastaantuleva kysymys, sillä useiden tutkimusten ja gallupien mukaan noin joka viides pettää kumppaniaan.

 

 

Sitten taas jos puhutaan toisesta mahdollisuudesta ylipäätään, niin kaikki me teemme joskus virheitä, olemmehan kaikki täällä oppimassa elämää, eikä kukaan meistä ole ihmisenä täysin valmis, joten olen sitä mieltä, että anteeksi tulisi antaa ja ainakin jos ei kolmatta, niin kuitenkin sen toisen mahdollisuuden pitäisi kaikille suoda. Kunhan virheet on inhimillisiä.

Jos puhutaan vaikkapa murhasta, raiskauksesta, hyväksikäytöstä tai jostain muusta yhtä sairaasta asiasta, niin mielestäni ei ansaitse. Ne on anteeksiantamattomia tekoja. Silti nyt äitiyden myötä olen alkanut miettiä, että mitä jos oma lapsi esimerkiksi aikuisena tappaisi jonkun. Onhan ne tappajatkin jonkun lapsia, ja mitä taakkaa heidän vanhemmat joutuukaan oman lapsensa teoista kantamaan. Mutta riittäisikö oma sydän sitten kuitenkaan hylkäämään omaa lasta, vaikka hän syyllistyisikin johonkin, mitä ei koskaan voi hyväksyä… Joskus kun luen näitä hirveyksiä koskevia uutisia, toivon, että täällä elettäisiin silmä silmästä ja hammas hampaasta periaatteella. Mutta mitä jos tekijä olisikin oma lapsi. En sittenkään ole varma toivoisinko sen menevän niin. Toivottavasti en ikinä mitään sellaista joudu tosissani puntaroimaan, mutta kyllä näitä on alkanut miettiä vähän laajemmasta näkökulmasta, vaikka aina tulen olemaan tietenkin uhrien puolella.

Syvissä vesissä mennään tänä sunnuntaina! Kevyempiin tunnelmiin: varattiin eilen parin viikon päähän tyttöjen Tallinnan hemmotteluloma, johon tulee sisältymään mm. shoppailua, hierontaa, jalkahoitoja, rentoutumista, viiniä, hyvää ruokaa ja parasta seuraa <3 ihanaa!

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

Xoxo

 

 

0
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. joskus ihminen voi pettää myös siksi että elää suhteessa jossa asiat on pahasti pielessä eikä niitä käsitellä. Ei oo siis pakko olla kysymys mistään luonteesta joka ei kykene uskollisuuteen vaikka voi kai tällaisiakin ihmisiä olla olemassa..

    1. Niin on totta tuokin, mutta sitten taas kun on sen pettämisen rajan ylittänyt, niin taas seuraavassa suhteessa jos ei kaikki ole kohdallaan niin sitä saattaa taas päätyä samaan ratkaisuun, kun sitten taas on niitä joiden periaate ei anna periksi pettää missään Olosuhteissa.. Mutta tietenkin on myös niitä, Jotka ns. Oppii virheistään, ekä petä enää ikinä.

Vastaa

Close Menu

Black Friday