• ira kiander banneri

Epäonnistumisen pelko…

Failure is not the opposite of success, it’s part of success

Hello Sunday!

Onnksi nää säät hellii meitä edelleenkin! Mutta siksipä juuri kiinnostuskiikarit pääsykokemateriaalin lukemiseen ei ole kovinkaan suuret ja se tekee tästä lukemisprosessista entistäkin haasteellisempaa.

Mä pelkään tietenkin jo etukäteen, että en tule pääsemään kouluun sisään. Ja lapseni isä kannustavasti sanoikin taannoin, etten nyt  saisi kertoa kellekkään hakeneeni kouluun, koska on sitten niin noloa jos en pääsekään sisään???

Se oli oikeestaan aika ärsyttävä kommentti, koska okei, tietysti itsekin haluaisin onnistua aina kaikessa ja olla täydellinen ja ihailtava ihminen, mutta kun fakta on kuitenkin se, että elämässä aina välillä epäonnistuu ja jos kukaan ei koskaan sitä ääneen myöntäisi, niin perusolettamus olisi helposti se, että yksittäiset ihmiset kuvittelisivat pienessä päässään olevansa niitä ainoita luusereita maailmassa ja tuntisi itsensä muita huonommaksi, vaikka oikeasti kaikki epäonnistuu joskus jossain, ja se on täysin fine.

Itsellä tämä pääsykoe on tässä nyt päällimmäisenä epäonnistumisen pelkona tällä hetkellä, ja vaikka tiedän, että uusia tilaisuuksia tulee aina ja ei pidä lannistua niin kyllähän se silti aikalailla nakertaa jos pisteet ei riitäkään. Usko itseensä pitäisi muistaa pitää tässä kohtaa lujana. Mutta horjuujan se… Väkisinkin välillä “en mä osaa,ei musta oo siihen” – ajatukset pyörii päässä, mutta yritän parhaani mukaan ravistella ne pois ja pitää mielen tyhjänä. Mä olen parhaani tehnyt ja ei se lukeminen tässä työn ja lapsen ohella ole kovin helppoa ollut ja urheillakin pitäisi ehtiä ja jaksaa jossakin välissä, joten koitan olla itelleni armollinen. Sentään yritän.

Mutta mistähän se sitten kumpuaa, sellainen niin suuri epäonnistumisen pelko, ettei uskalla edes yrittää.
Istuttiin eilen terassilla tyttöjen kanssa ja juuri kun pääsin sanomasta, että eipä oikeen nykyään kukaan tuntematon tule juttelemaan baarissa, niin yksi reipas mieshenkilö siihen tupsahtikin heti jutulle, kuin olisi kuullut kommenttini. Yhdessä sitä sitten ääneen pohdittiin, että näissä merkeissä etenkin suomalaiset miehet on hyvin huonoja ottamaan pakkeja vastaan eli toisinsanoen epäonnistumaan, joten eivät sitten edes yritä mennä tutustumaan mielenkiintoisen näköisten ihmisten luokse. Ja ulkomailla kyllä paljon useammin on kohdannut tuntemattomien lähestymisiä yöelämässä kuin muutenki. Eli on se se suomalainen ujous tässä varmaan taustalla. “Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” – tälläisten oppien alla kun kasvetaan niin ei kai se kumma ole sitten, ettei täällä uskalleta lähteä tavoittelemaan mitään missä voisi epäonnistua… Ja epäonnistuminen on sitäpaitsi monen menestystarinan ponnahduslauta. Niistä aina oppii ja jos yhtään löytyy oikeanlaista asennetta, niin sen kääntää voimavaraksi ja yrittää uudelleen kahta kovemmin ja lopulta yltää suurempaan onnistumiseen, kuin osasi odottaakaan.

Mä toivotan kaikille tsemppiä ja rohkeutta yrittää ja tavoitella omia unelmiaan, vaikka ne tuntuisivat kuinka haastavilta toteuttaa!

4
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday