Dieettiviikko 11 – just let me sleep!

Tuntuu tosi vaikealta kirjoittaa tästä viikosta – koko viikko meni hujauksessa ohi, eikä mitään mainittavaa tapahtunut. Käytännössä en muista kuluneesta viikosta juuri mitään.

Maanantaiaamuna paino tuli vielä 300g alaspäin sunnuntain painosta, mutta siihen se sitten jäikin. Alkuviikko pyörittiin samoissa lukemissa, keskiviikkona pidin tankkauspäivän ja sen jälkeen paino on ollut korkeammalla ja kroppa nesteinen. Tankkauspäivästä palautuminen tuntuu kestävän loputtoman kauan. Tänään valmentaja ilmoittikin, että seuraava tankkaus tehdään pienemmillä kaloreilla ja siis hiilarimäärää vähentäen. Sopii mulle paremmin kuin hyvin! Inhoan tätä nesteisyyttä ja sitä tunnetta, että homma ei näytä etenevän.

Maanantaina tein myös dieetin ensimmäisen erillisen aerobisen, tarkoituksena oli katsoa kuinka tämä vaikuttaa nesteiden liikkumiseen, mutta painon perusteella ei ilmeisesti mitenkään.. 90 minuuttia yhtäjaksoisesti (tai no, puolet tein ulkona, puolet salilla), yhtenä päivänä viikossa. Se oli siinä. Salitreenit kulkivat tällä viikolla paremmin kuin aikoihin, enkä muista, milloin viimeksi olisin saanut treeneistä yhtä paljon irti yhtä hyvällä fiiliksellä.

Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa. Heti viikon alusta unet alkoivat takkuilemaan – en enää nukahtanut, vaan sänkyyn mentyä alkoi pyöriminen. Tämän viikon ajan olen käyttänyt nukahtamiseen melatoniinia, johon joudun silloin tällöin turvautumaan. Aina sekään ei auta. Tällä viikolla se on kuitenkin useimmiten auttanut, joten nukahtamista ei ole tarvinut odotella tuntitolkulla – luojan kiitos. Uni on kuitenkin ollut katkonaisempaa, ja aamuisin olen herännyt lähes poikkeuksetta klo 05.

Tiesin, että pian on pakko ottaa lepoa. Yritin vetää viikon kunnialla loppuun, mutta lopputulos ei mennytkään ihan niin kuin elokuvissa. Kevennys olisi pitänyt aloittaa jo lauantaina, mutta valmentaja ei ollut tavoitettavissa ja itse olen tyyppiä, että kun jotain päätetään, niin se myös tehdään – vaikka sitten väkisin. Lauantaina edessä oli siis viikon viimeinen salitreeni ja vuorossa jalat. Lähtökohtaisesti mulla ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa tai halua lähteä treenaamaan, ja suunnitelmaa muutin varmaan viisi kertaa ennen kuin itse treenin ehdin aloittaa. Ajattelin, että kyllä mä yhden treenin saan vaikka väkisin tehtyä ja päädyin metaboliseen etureisitreeniin. No, lopputulos ei ollut mitenkään fiksu. Meinasin jo kesken lämmittelyjen lähteä pois salilta, ja ensimmäisten tunnustelusarjojen jälkeen fiilis oli se, että tästä ei kyllä tule yhtään mitään. Lopulta tein suunnitellut viisi kierrosta neljän liikkeen komboa – aivan puolivaloilla, käytännössä ilman mitään yritystä, itkua pidätellen. Viisas veto! Luonne vaan ei anna periksi lähteä salilta pois mitään tekemättä – se oli pakko tehdä. Tämä on malliesimerkki siitä, kuinka opitaan kantapään kautta. Seuraavan kerran kun mulla on sama fiilis, en todellakaan aio lähteä salille.

Tuon vedon jälkeen olin enemmän kuin kiitollinen – vihdoin mä pääsen lepäämään! Tänään sunnuntaina aloitin vihdoin sen surullisen kuuluisan kevennyksen, jonka pituus määräytyy luultavasti pitkälti fiiliksen mukaan. Ensi viikon loppupuolella palaan kuitenkin takaisin treenien pariin. Lepojakso toteutetaan tällä kertaa hieman eri tavalla, kisakauden ulkopuolella ja aiemmin dieetilläkin olen pitänyt totaalilepoa, lukuunottamatta viime kertaa, jolloin tein kevyitä, lyhyitä aerobisia lähinnä oman mielenrauhan vuoksi. Tällä kertaa jakso otetaan aktiivisen palautumisen kannalta, eli tulen tekemään päivittäin puoli tuntia kevyttä aerobista, jonka päälle hieman lihashuoltoa.

Tällä hetkellä päällimäisenä fiiliksenä on se, että voisin huutaa koko maailmalle just let me sleep! Lepo tulee todellakin tarpeeseen. Ensi viikolla taas uusilla voimilla.

♥ Jade

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday