Dieettiviikko 13 – valmentajan tuomio part 2

Valehtelematta oikein tunnepitoinen viikko taas takana – niin hyvässä kuin pahassa.

Koko viikon aina tähän sunnuntaihin asti olen ollut aika alamaissa. Kyllä, toistan samaa viikosta toiseen, paha moka ja tiedostan sen itsekin – tästä pahoittelut myös teille, että nämä kuulumiset toistavat pitkälti samaa kaavaa!

Avataan tilannetta hieman tarkemmin.
Alkuviikosta, ja oikeastaan siis koko viikon, paino oli korkeammalla kuin edellisellä viikolla. En muista kirjoitinko tästä jo viime viikolla, mutta suurimpana mieltä rassaavana ongelmana mulla on ollut kehon jatkuva nesteisyys. Jokainen on varmasti joskus kokenut sen tunteen, kun vatsa on turvoksissa ja koko kroppa tuntuu yhdeltä pullamössöltä – ei, se ei ole mukava olotila. Vaikka ollaankin alemmissa painolukemissa kuin jokunen viikko sitten, niin koen, että olin tuolloin muutama viikko takaperin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin nyt – silloin jatkuva nestepöhö ei vaivannut. Aika hankalaa on lähteä arvailemaan, mistä tämä nestepöhö pohjimmiltaan johtuu, mutta suurin tekijä kuluneiden helteiden lisäksi lienee hormonaaliset syyt.
Hormonitoiminta ja sen ongelmat ovat oman aiheensa paikka ja tulen kirjoittamaan niistä jonkin ajan kuluttua erillisen postauksen, kunhan tilanne ensin selkenee itselleni. Haluan kuitenkin huomauttaa, että kisadieetti ei ole “tuhonnut hormonitoimintaani”, vaan ongelmat ovat jatkuneet jo pitempään. Fitness siis ei pilannut elämääni.

Treenirintamalla kahtena edellisenä viikkona tein yhtenä lepopäivänä pidemmän cardion, joka jätettiin tällä viikolla pois. Sen sijaan muutettiin hommaa niin, että teen jokaisen salitreenin päälle lyhyen HIIT-tyyppisen sykkeennoston. Kokonaisuudessaan tämä veto kestää muutaman minuutin. Avataan vielä treenifilosofiaa kokonaisuudessaan – tällä hetkellä teen 4-5 salitreeniä viikossa (syklitellen 2 treeniä – lepo – 2 treeniä – lepo), joiden päälle lyhyet HIIT-tyyppiset vedot. Lisäksi ohjelmaan kuuluvat “aamuköpöttelyt”, eli kävelen aamuisin töihin tyhjällä vatsalla.

Tämä aamu oli viikon pelastus. Hyppäsin vaa’alle ja sain vetää päälle kunnon tuuletukset, nimittäin koko viikon nestepöhön jäljiltä paino oli tullut alaspäin. Viime viikon alimmasta painosta jälleen 400g alaspäin. Okei, edelleenkään ei olla siinä painossa, joka valmentajan kanssa oltiin asetettu tavoitteeksi elokuun alkuun, MUTTA! Mua ei kiinnosta. Puntarin jälkeen lähdin hyvillä fiiliksillä vetämään parinkymmenen minuutin aamuköpöttelyt, fiilis aivan huipussa. Sen jälkeen kylmä suihku, vähän ruokaa nassuun, kamat kasaan ja lähtö valmentajan tsekkiin. Seuraavat viikonloput tulevat olemaan hieman raskaita, koska joudun olemaan reissun päällä jokainen viikonloppu. Toisaalta, tämäkin on vain asennoitumiskysymys! Pääsen mm. näkemään äitiäni (♥) ja vähän muuta maailmaa (okei, tätä maailmaa katselin elämästäni sellaiset 18 vuotta) työpaikan seinien lisäksi.

Valmentajan kanssa treffattiin klo 11 tuttuun tapaan Kouvolan Power Gymillä. Itse asiassa mä laitoin Teemulle jo eilen pientä paniikkiviestiä, että hän tietää mitä odottaa. Sumplittiin eilen jo jatkokuvioita, mutta tänään lyötiin asiat lukkoon. Alkuun otettiin rutiiniksi muodostunut lyhyehkö palaveri, käytiin läpi mun fiiliksiä ja tulevia kuvioita, joista kerron lisää taas seuraavassa osassa. Sen verran paljastan, että kerrankin mua kuunneltiin! Tottakai aina kuulostellaan asioita puolin ja toisin, mutta valmentaja tekee lopulliset päätökset siitä, mitä on järkevää tehdä ja mitä ei – esimerkiksi mä olisin heti dieetin alusta asti halunnut vetää kaasu pohjassa, mutta, kas kummaa, siihen ei suostuttu. Valmentajani on koko ajan painottanut sitä, että viimeiset 5 viikkoa voidaan vetää täysillä. Mun mielestä se aika on kuitenkin nyt, ja sitä mä haluan. Niinpä me aletaan vihdoin tekemään jotain!

Tällä kertaa ei myöskään asetettu minkäänlaista painotavoitetta, koska ei voida mitenkään ennustaa, kuinka kroppa lähtee käyttäytymään. Pienet suuntaviivat kuitenkin on sen suhteen, minkälaisissa lukemissa painon tulisi olla kuukauden kuluttua. Jälleen kerran Teemu muistutti myös siitä, että se on illuusio joka ratkaisee, ei painolukemat – “kisoissa ei edelleenkään ole puntarikierrosta, vai onko sitä tullut? Mä en oo ainakaan kuullut”.

Palaverin jälkeen tsekattiin kunto. Kuka arvaa tuomion?

Tilanne ei oo ollenkaan niin huono, kuin mitä mä luulin!

YAAASS! Ei ehkä kaikista kauneimmin muotoiltu ilmaisu, mutta tuntuu aivan v*tun hyvältä! Laitan valmentajalle viikottain videopätkän sen hetkisestä kunnosta, eikä video tietenkään koko totuutta kerro. Livenä tämä palaute oli jotain aivan mahtavaa, parempaa kuin mä olisin ikinä voinut toivoa. Tähän vielä lisäyksenä, että vielä oltaisiin voitu jatkaa jokunen viikko samalla kaavalla eli tällä nykyisellä tahdilla – mutta luojan kiitos, mun mielenterveyden vuoksi tehdään joitakin muutoksia dieettiin. Nämä sanat, valmentajan mielipide ja ylipäätään valmentajan näkeminen on mun suurin henkireikä. Asia, joka auttaa mua painamaan eteenpäin ja uskomaan siihen, että kyllä mä hitto vie saan tän kunnialla vietyä maaliin!

Kuntotsekin jälkeen edessä oli luonnollisesti vielä treenit. Mä tykkään jättää jalkatreenit aina näihin tapaamisiin, koska niistä saa niin paljon enemmän irti valmentajan kanssa, minkä lisäksi mukaan tarttuu aina uusia ideoita. Tällä kertaa vuorossa oli takapainotteinen jalkatreeni, joka piti sisällään loputtomien lämmittelyjen (reverse hyper -variaatioita, loputtomasti kumpparikävelyä, pakaran aktivointia, askelkävelyä tangolla..) lisäksi reiden loitonnusta, sumovetoa kahvakuulalla ja suorinjaloin vetoa käsipainoilla. Loppuhuipennuksena HIIT kelkkaa työntäen ja sanottakoon, että I’m done! Voin myös käsi sydämellä vannoa, että takalisto muistuttaa huomenna olemassaolostaan.

Aivan mahtavilla fiiliksillä kohti uutta viikkoa ja huomenna se dieetti vasta alkaakin!

♥ Jade

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday