Dieettiviikot 16 ja 17 – tankkausta, kuntotsekkiä, poseerausta

Vihdoin ja viimein pääsette kuulemaan kahden viimeisen viikon kuulumiset dieetiltä!

Sitä ennen haluan kuitenkin sanoa pari asiaa koskien viimeaikaista somehiljaisuuttani. Instagramia olen päivittänyt aiemmin hyvinkin aktiivisesti, joko lisäämällä uusia kuvia tai postaamalla My Storyyn erilaisia juttuja. Nämä ovat viime aikoina kuitenkin jääneet vähemmälle, koska tällä hetkellä haluan ennen kaikkea keskittyä itseeni ja omaan tekemiseeni. Oikeastaan en edes haluaisi tuoda julki sitä, missä kunnossa tällä hetkellä esimerkiksi ollaan. Teen tätä itselleni ja itseäni varten ja haluan keskittyä siihen. Yritän kuitenkin panostaa someen aina kun vain jaksan!

Dieettiviikko 16

Viikko oli tunneskaalaltaan taas hyvin vaihteleva. Tiistaina pidettiin eka hiilaritankkaus sitten muutamaan viikkoon ja tankkauksesta kerroinkin tarkemmin täällä. Paino ei noussut yhtään isommista ruokamääristä huolimatta ja tankkaus ajoi täysin asiansa. Heti tankkauspäivän jälkeisenä aamuna suuntasin junalla Kouvolaan tapaamaan valmentajaa, tsekattiin kunto tankkauksen jäljiltä ja treenattiin ohessa myös koko kroppa läpi.

Alkuviikko meni hyvillä fiiliksillä, mutta sitten kelkka kääntyi laskuun – perjantaiaamuna hyppäsin puntarille, ja paino olikin noussut. Viimeiset pari viikkoa paino oli ollut jatkuvasti laskusuunnassa, joten korkeammat lukemat olivat itselle taas aikamoinen stressin ja huolen aihe. Puntarin lukemat vaikuttivat saman tien mielialaani, joten loppuviikko meni luonnollisesti vähän synkemmissä fiiliksissä (tästä syystä en halunnut kirjoittaa tänne mitään ko. viikonloppuna). Sunnuntaina paino oli edelleen korkeammalla ja tästä aloitettiinkin muutaman päivän kevennys treeneistä.

Dieettiviikko 17

Tämä viikko alkoi lepotunnelmissa ja kokonaisuudessaan kevennys kesti lopulta neljä päivää. Torstaina palasin takaisin treenien pariin ja treeni kulki kuin unelma! Tällaisina hetkinä tulee niin selkeästi esille se, miksi tätä hommaa ylipäätään tulee tehtyä – treenaaminen on vaan yksinkertaisesti parhaimpia asioita maailmassa! Oma peilikuvakin oli ottanut harppauksen eteenpäin ja vaikka paino ei enää kilon viikkotahdilla olekaan tippunut, niin eron huomaa silti tietyissä paikoissa selkeästi.

Perjantaiaamuna koitti todella aikainen herätys ja lähdin ensin kotisalin kautta junalla jälleen Kouvolaan ja seuraavalle salille. Treffattiin jälleen valmentajan kanssa ja vaikka tuona aamuna paino oli (jälleen kerran) korkeammalla, niin valmentajan mukaan kunto on mennyt hyvin eteenpäin ja etenee juuri niin kuin pitääkin. Ei siis pitäisi olla turhia murheita! Itselläni vaan on niin pinttynyt tapa jossitella tulevia asioita – mitä JOS tämä ei nyt menekään niin kuin pitäisi jne. Mutta kun kroppa toimii, niin ei pitäisi jatkossakaan ilmetä mitään ongelmia. Treeneissä (ainakin valmentajan kanssa) hiki irtoaa kyllä viimeistä pisaraa myöten, en voi edes käsittää mistä sitä hikeä toisinaan riittää niin paljon.

Kouvolan reissulla ehdin treffata myös rakasta ystävääni, joka myöskin on lupautunut huoltajakseni kisoihin. Nopeat tapaamiset, mutta silti se antaa vaan niin paljon! Kouvolasta jatkoin matkaa kotikaupunkiini Haminaan ja heti seuraavana aamuna kohteena oli Helsinki, jossa kävin poseeraustunnilla. Pikkutarkkaa hiomista, mutta hiotaan nyt kun siihen on vielä mahdollisuus! Esiintyminen on samankaltainen asia siinä missä fysiikan muokkaaminenkin – koskaan et voi olla liian valmis! Kehitettävää riittää aina jossain, mutta tietysti on osattava olla myös tyytyväinen siihen hetkeen – mä teen kaikkeni nyt, että saan hiottua esiintymisen niin hyväksi kuin vain tällä kertaa on mahdollista. Seuraavalla kerralla tulee sitten tilaisuus olla taas hieman parempi!

Helsingistä palasin samana iltana vielä Kuopioon ja omasta mielestäni viikonloppureissaamiset tekee huomattavasti kevyemmiksi se, että saa sunnuntaiaamuna herätä omasta sängystä. Ikään kuin ei olisi viikonlopun aikana missään käynytkään! Aamu starttasi perinteiseen tapaan aamuaerobisella, jonka tein poikkeuksellisesti salilla. Tähän asti on ollut ihanaa kävellä aamuisin ulkona, ja paljon mielummin tekisinkin aerobiset ulkona liikkuen. Ensi viikolla tapahtuu kuitenkin paluu koulun penkille ja aamuisin lienee helpompaa vain suunnata salille aerobisen pariin ja siitä kouluun. Sunnuntaiaamuna ulkona kävelyn kuitenkin esti kipeytynyt jalkapöytä, joka ehti oireilla lähes koko viikon ajan. Pystyn kyllä kävelemään, mutta kun kipu on kaiketi rasituksesta johtuvaa, niin on parempi antaa jalalle mahdollisimman paljon lepoa tällä hetkellä.

Alkuviikon muutaman päivän lepojakso teki elimistölle hyvää, sillä sunnuntaiaamuna päästiin taas dieetin alimpaan painoon ja taas alemmille luvuille. Aletaan pyöriä jo samoissa lukemissa kuin mitä oletettiin kisapainon aluksi olevan, mutta kuten ollaan viime viikkojen aikana valmentajan kanssa huomattu, niin paino saa kyllä laskea tästä vieläkin alemmas (ei sillä ettäkö konkreettisella painolukemalla olisi jotain merkitystä, vaan että vielä on mitä kiristää). Lopulliseen kisapainoon ei liene enää kovin pitkä matka ja aika höyhensarjassa sitä kyllä mennään!

Itse olen varsin sokea omalle peilikuvalleni, mutta niinhän se aina menee – me ei koskaan nähdä sitä todellisuutta sillä nimenomaisella hetkellä. Erehdyin tässä jokin päivä selaamaan puhelimestani vanhoja poseerausvideoita kesä-heinäkuun ajalta ja voi luoja, mä oikeasti järkytyin. Nähtyäni ne videot omasta kunnosta ensimmäinen ja ainut ajatukseni oli suoraan sanottuna se, että mä olen lihava. Mä näytän aivan kauhealta! Ja ei, en todellakaan tuolloin kesä-heinäkuussa nähnyt itseäni sellaisena, kuin mitä nyt nään sen videoista. Kuvittelin tuolloin olevani paljon hoikempi (ja ei, en tietenkään ole ollut mikään ylipainoinen tai oikeasti “lihava”, mutta tämä on esimerkki siitä, kuinka sokeita voimme itsellemme olla).

Tällä hetkellä painoa on kuitenkin lähtenyt aikalailla 9 kiloa verrattuna “alimpaan” painoon ennen dieetin alkua. Käytännössä paino heitti tuolloin n. kilon vaihtelua, eli voidaan sanoa, että ollaan lähemmäs -10 kilossa. Aivan jäätävä määrä tämän kokoisesta ihmisestä ja ei varmasti ihmekään, miksi oma silmä ja mieli sokaistuu! Mielenkiintoista nähdä, mitä muutaman kuukauden kuluttua ajattelen tämän hetkisestä ulkonäöstäni, koska todennäköisesti vasta silloin näen itse realistisesti sen, miltä nyt näytän (tai olen näyttänyt).

Sunnuntaina raportoin myös tapani mukaan valmentajalle sen hetkisen painon ja muut kuulumiset. Samalla kaavalla lähdetään uuteen viikkoon, ei ole tarvetta tehdä muutoksia. Itseasiassa perjantain tapaamisessa kysyin häneltä, että enkö mä voisi tehdä jotain enemmän. Tuntuu, että pääsen liian helpolla ja voisin aivan hyvin tehdä niiiin paljon enemmän! Vastauksena oli, että “ei, tässä kohtaa ei voida tehdä mitään enempää. Ainut, mitä oikeastaan voidaan tehdä, on tehdä vähemmän.”
Edelleen siis mennään päivittäisillä 40 minuutin aamuaerobisilla sekä 4-5 salitreenillä viikossa, jokaisen salitreenin päälle teen n. 5 minuuttia kestävän HIIT-vedon. Toisaalta kaloritkin ovat tämän mukaiset ja ruokapuolella mennään todella matalalla – en kuitenkaan kärsi mistään ylettömästä nälästä ja sehän tässä onkin – musta tuntuu edelleen vaan liian helpolta!

♥ Jade

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday