Epärealistiset tavoitteet kilpaurheilussa

Pääsiäisviikonloppuna 20-21.4. Helsingin Kulttuuritalolla järjestettiin perinteikkäät fitnesskilpailut, joissa otettiin mitaa junioreiden ja mastersien SM-tittelistä ja yleisessä sarjassa taisteltiin EM-paikoista.

Kilpailujen jälkeen omia fiiliksiä tuodaan usein somessa esiin, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Itsekin olen jakanut omien kisojeni jälkeisiä fiiliksiä täällä. Omien tuntemusten ja kokemusten jakamisessa ei ole mitään väärää, enkä ota siihen kantaa. Mutta se, mikä on pistänyt hieman silmään tässä kevään kilpailujen jälkeen on se, että ei oikein tiedetä mitä sieltä kilpailuista lähdetään hakemaan.

Tämä aihe kulminoituu myös hieman viimeisimpään podcast-jaksooni, jossa puhuin siitä, miksi missään tekemisessä on mitään järkeä ja miksi teemme sitä, mitä teemme. En sano, että kukaan olisi lähtenyt kilpailemaan väärin perustein, tai puutu yksittäisten henkilöiden sanomisiin tai asenteisiin. Olen törmännyt useampaan samankaltaiseen tapaukseen ja haluan tuoda esille omia henkilökohtaisia ajatuksiani siitä.

jade_salilla_bikinifitness_kilpaurheilu_sijoitus

Esimerkki 1: Sijoitus oli pettymys
Esimerkki 2: Sijoitus oli pettymys, mutta kaikki muu meni niin hyvin kuin voi

Kyseessä on arvostelulaji, ja se on jokaiselle kilpailijalle päivänselvää. Sijoitus määräytyy sen perusteella, mitä tuomarit näkevät lavalla ja mikä silloin sattuu miellyttämään heidän silmäänsä. Toki voit esiintymisellä hieman vaikuttaa siihen, miltä lavalla näytät (käveletkö polvet koukussa rautakankena vai hallitsetko esimerkiksi 12 cm koroilla kävelyn ja näytät vieläpä luontevalta). Kuitenkin, kun olet seissyt lavalla ja tehnyt osuutesi, et voi vaikuttaa enää mihinkään. Tuomarit päättävät, mikä heitä miellyttää eniten ja mikä on lajin kannalta parhain vaihtoehto. Jos joku toinen oli heidän mielestään parempi kuin sinä, et voi asialle yhtään mitään – etkä todennäköisesti olisi voinut lavalla ollessakaan.

Ymmärrän kyllä, että sijoitus voi olla pettymys, sillä olihan se sitä omallanikin kohdalla. Se täytyy vain hyväksyä, ja loppupeleissä sijoitus on vain sijoitus. Tästä päästäänkin aasinsillalla seuraavaan pointtiin: sinulla on takana yhdet tai jo useammat kilpailut, ja seuraavissa kisoissa haluat sijoittua paremmin (eli olla parempi). Tässä mennään mielestäni metsään ja pahasti. Miksi?
Edellä mainituista syistä – et koskaan voi tietää, ketä lavalla on vastassa. Et voi tietää minkälainen taso kilpailuissa tulee olemaan, etkä voi siinä tilanteessa vaikuttaa omaan sijoittumiseesi (paitsi esimerkiksi pilaamalla muiden kilpailijoiden värit jne). Sitten ollaan taas pettyneitä, kun ei sijoituttukaan halutulla tavalla. Ymmärrättekö pointin?

jade_salilla_bikinifitness_kilpaurheilu_sijoitus

Toinen, oikeastaan yhtä pahasti metsään menevä tilanne on se, että sijoitus on tuottanut pettymyksen, vaikkakin kaikkeen muuhun ollaan tyytyväisiä ja tiedostetaan, että ollaan annettu kaikkensa. Siitä huolimatta se ei ollut tarpeeksi jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä ollaan jo hyvillä jäljillä siinä suhteessa, että ollaan tyytyväisiä omaan suoritukseensa. Mutta – sijoitukseen ei edelleenkään voida vaikuttaa. Jos sijoitus on ainoa mikä ratkaisee, kannattaisi ehkä miettiä uudemman kerran sitä, miksi lajissa ylipäätään haluaa kilpailla.

Fakta on se, että mikäli päättää kilpailla enemmän kuin yhdet kisat, ei mitenkään (paitsi ehkä hyvin harvoissa poikkeustapauksissa, mutta sekin lienee äärettömän epätodennäköistä) ole mahdollista, että sijoittuisit paremmin kisa toisensa perään, saatika voittaisit jokaisen kilpailun. Se ei vaan ole mahdollista, mikä on pakko tiedostaa. Se, että lähtee hakemaan parempaa sijoitusta, ei todellakaan pitäisi olla kaikki kaikessa ja ainoa saavutus, johon voi olla tyytyväinen. Sijoitukseen ei vieläkään voida vaikuttaa ratkaisevasti.

Kaikkia kilpailijoita yhdistävä tavoite on varmasti olla parempi kuin viime kerralla. Mitä paremmuudesta tulee ensimmäisenä mieleen?

Todennäköisesti sijoitus. Jos sijoittui viimeksi kuudenneksi, on varmasti tavoiteltavaa olla vaikkapa neljäs tai top 3:n joukossa. Kaikki varmasti tavoittelevat voittoa ja lähtevät voittamaan.

jade_salilla_bikinifitness_kilpaurheilu_sijoitus

MUTTA – entä, kun sijoitukseen ei voida itse vaikuttaa? Olet tehnyt vuoden, tai vuosikausia, töitä, ja tavoitteenasi on saada parempi sijoitus eli olla parempi. Kilpailupäivänä sarjassa on kuitenkin todella kova line up, ja lopullinen sijoituksesi onkin seitsemäs. Tässä tilanteessa koet äärimmäistä pettymystä ja mahdollisesti huonommuuden tunnetta – teit kaikkesi, mutta se ei riittänyt. Et ollutkaan parempi kuin viime kerralla, vaikka olet saanut fysiikassasi huomattavaa kehitystä aikaan. Se ei kuitenkaan riittänyt parempaan sijoitukseen, eikä riitä sinulle itsellesikään.

Paremmuus voi olla muutakin kuin parempi sijoitus

Paremmuutta tai kehitystä ei edes pitäisi mitata sijoituksella. Voin itsekin myöntää, että olen tässä ensimmäisten kisojen jälkeen miettinyt paljon sitä, mitä lähden seuraavista kisoista hakemaan, kun se aika koittaa. Haluan tottakai olla parempi kuin edellisellä kerralla, ja ensimmäisenä myös omaan mieleeni tuli parempi sijoitus. Tästä ajatusmallista olen päässyt vähitellen pois, ja siinä on auttanut erityisesti keskusteleminen valmentajani kanssa. Tiettyä sijoitusta tai parempaa sijoittumista on aivan turhaa ja älytöntä lähteä hakemaan – sillä kuten sanottua, siihen ei voi vaikuttaa. Myöskään parempi sijoittuminen kilpailu toisensa perään ei ole mahdollista, vaan takapakkeja tulee väistämättä matkan aikana.

Kehittymistä voidaan mitata muullakin kuin sijoituksella. Tällaisia muita mittareita ovat esimerkiksi fysiikan kehittäminen, kireämpi kunto, parempi esiintyminen ja kehittyminen henkisesti esim. suhtautumalla dieettiin ja itse kilpailuihin eri tavalla. Näihin kaikkiin voit itse vaikuttaa, mutta sijoittumiseen et. Myös se, oletko tyytyväinen tiettyyn sijoitukseen vai tiettyyn kuntoon, merkitsee todella paljon. Voit voittaa kilpailut, mutta fiilis on siitä huolimatta täysin paska. Voit olla viimeinen, ja fiilis on siitä huolimatta aivan loistava, sillä olet ylittänyt itsesi. Kannattaa siis miettiä, mitä kilpailuista lähtee hakemaan ja mihin voi olla itse tyytyväinen (mutta myöskään täydellistä tyytyväisyyttä tuskin koskaan tulee saavuttamaan, eikä tulekaan).

jade_salilla_bikinifitness_kilpaurheilu_sijoitus

Esimerkiksi itse olen yrittänyt päästä pois sijoittumisajattelusta ja sen sijaan keskittyä siihen, että pääsen seuraavalla kerralla parempaan kuntoon, esiinnyn paremmin ja lihasmassan säilyttäminenkin olisi toki suotavaa. Jos lähtökohtainen suhtautumiseni on, että olen tyytyväinen vain voittoon, tulen varmasti pettymään. Teen puoli vuotta töitä kohti epärealistista tavoitetta, nousen lavalle, ja sitä seuraa ainoastaan pettymys, jonka olen voinut arvata jo etukäteen. Sen sijaan mikäli tavoitteenani on olla parempi kuin viimeksi siten, että olen kehittynyt lihasmassallisesti ja esiinnyn paremmin, voin olla kisojen jälkeen tyytyväinen, vaikka olisin ollut viimeinen (edellyttäen tietysti, että olisin lihaksikkaampi ja parempi esiintyjä). Kannattaa siis miettiä mitä tavoittelee, mihin on tyytyväinen ja miksi. Sijoitus määräytyy lavalla tuomarien mielipiteiden perusteella, enkä siinä tilanteessa voi siihen enää itse vaikuttaa. Tärkeämpää pitäisi olla matkan, ei lopullisen päämäärän.

♥ Jade

1
Jaa:

This Post Has One Comment

  1. Avatar

    Tää oli hyvä kirjotus. On aika tärkeää käsittää, että fysiikka lajeissa joka kisa on omansa. Paljon on osallistujista ja tuomareista kiinni. Itsellä on ajatuksena kun seuraavat kisat tulevat, että lähdetään ns puhtaalta pöydältä. Mennään katse kohti kirkkainta pystiä, mutta kuten sanoit, niin tärkein tavoite on olla itsestään entistä parempi versio, henkisesti että fyysisesti.

Vastaa

Close Menu

Black Friday