Kesälomamatka omassa kaupungissa

Viime keskiviikkona tuli pieni ex tempore -reissu, joka tosin omalla kohdallani jäi varsin lyhyeksi – matka kohdistui asuinpaikkakuntani keskustaan. Hyvä ystäväni laittoi tiistai-iltana viestiä ja kertoi olevansa tulossa seuraavana päivänä Kuopioon. Keskiviikkoaamusta hän vielä ilmoitti, että jääkin kaupunkiin yöksi ja kyseli löytyisikö multa majapaikkaa – noh, rehellisesti sanottuna en ole koskaan majoittanut kavereitani asuntooni, mutta mikä ettei!

Olen ihmistyyppi, joka rakastaa suunnittelua ja haluaisin tietää kaiken tulevan ohjelman ja menot rutkasti etukäteen. Sen takia tällaiset yllätysvierailut tulevat hieman yllätyksenä ja itselleni nousee pieni ahdistus. Toinen huono puoli itsessäni on se, että olen erittäin tarkka omasta tilastani – käytännössä siis kodistani. En mielelläni ota luokseni vieraita kyläilemään, saatika yöksi! Mutta, kerrankos täällä vain eletään ja ei kun haastamaan omia ajattelumalleja ja toimintatapoja! Huomautan vielä, että tämä ei siis tarkoita ettenkö haluaisi nähdä ystäviä tai ottaa heitä luokseni – olen vain liian pinttynyt tapoihini.


Vedin pohjille työpäivän, jonka jälkeen suuntasin tekemään nopean salitreenin ja siitä pikaisesti valmistautumaan kohti iltaa. Ystäväni halusi väistämättä lähteä katsomaan pesäpallo-ottelua, joka kaiketi olikin syy hänen Kuopioon tuloonsa. Treffattiin pesäpallostadionilla ja kun kumpikaan meistä ei pesäpallosta mitään ymmärrä, niin ottelu oli aika… hyödytöntä seurattavaa? Ilma oli myös aivan tukahduttavan kuuma ja istuimme tietysti suorassa auringonpaisteessa (eli silkkaa kärsimystä koko peli). Oikeastaan pelistä ei juurikaan jäänyt muistikuvia, sillä matsin seuraamisen sijasta keskityimme lähinnä kuulumisten vaihtoon ja mun kisadieetin puimiseen – meidän ystävyys siis alkoi, kun tutustuttiin salilla tiimipäivillä ja heti kyllä kolahti! Ystävyydestä mainittakoon vielä se, että harvassa on tällaisia ihmisiä – emme olleet tavanneet yli vuoteen ja yhteydenpitommekin oli todella vähäistä – niin mikä ystävyys? Kuitenkin samalla sekunnilla toista nähdessä tuntui siltä, että oltaisi tunnettu koko elämämme ajan ja myös jaettu koko elämä. Pakko olla ihan älyttömän kiitollinen, että tällaisia ihmisiä on olemassa – kiitos Saija!

Pelistä livistettiin hieman etuajassa ja suunnattiin bussilla keskustaan, josta käveltiin Kuopion satamaan. Omissa illanviettokerroissa Kuopiossa ei juurikaan ole mainitsemista, joten aikamoisena turistina olin itsekin liikenteessä. Osaan kyllä liikkua kaupungissa ja tiedän ravintoloita, baareja ja muita paikkoja nimeltä, mutta minne kannattaisi mennä, onkin asia erikseen. Satamassa sitten ihmettelimme, että eikös täällä pitänyt olla jotain illanviettopaikkojakin.. Lopulta löysimme kuitenkin oikeaan paikkaan, tai edes johonkin, jossa oli hieman elämää. Kävimme iltakahvilla ravintolalaiva Ukossa – onpahan nyt veneessäkin istuttu! Kahvittelujen (ja ystäväni jäätelön!) jälkeen lähdettiin mun kämpälle, kellon ollessa jo sen verran paljon ja edessä kuitenkin taas työpäivä. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa hyvää ystävää ja saada tällainenkin kokemus, alle vuorokauden varoitusajalla. Myös turistina oleminen omassa asuinkaupungissa toimii!

Tällaisina hetkinä muistaa aina sen, kuinka pitäisi nauttia hetkestä. Ei tarvitse olla viikonloppu, etteikö voisi tehdä jotain normaalista poikkeavaa! Oma elämänikin on ollut pitkään (tai oikeastaan luultavasti aina) ja on edelleen todella viikonloppupainotteista, koska elämän realiteetit tulevat tässä asiassa vastaan. Syksystä kevääseen istun arkipäivät koulussa ja kesän töissä. Kun painaa kahdeksan tunnin duunipäivää, jonka päälle lisätään salitreeni, mahdolliset muut oheistoiminnat, kulkumatkat, kaupassa käynnit ja muut elämän pakolliset asiat, niin vapaa-aika jää todella vähälle, ellei sitten olemattomiin. Silti, aina jos vain on tilaisuus, pitäisi elämästä ottaa myös muuta irti – esimerkkinä juuri tällaiset päivät.

♥ Jade

 

 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday