Laiskuus, kaamosväsymys vai burn out?

Follow my blog with Bloglovin

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet haastavia, eikä helpotusta vielä hetkeen näy edessä. Aika hassua, että vuosi sitten kirjoitin täysin samoista fiiliksistä, joiden takana oli kylläkin hieman eri syyt.

Tuntuu, että mun pitäisi muistaa kaksikymmentä eri hoidettavaa asiaa ja samaan aikaan juosta paikasta toiseen hoitamassa niitä. “Vapaa-ajalla” pitää lukea tenttiin, kirjoittaa raporttia tai tehdä omaa tutkielmaa.

Tällä hetkellä on tosiaan ollut (ja on) aika paljon juoksevia asioita: tentti ja tenttiin lukemista, raportin kirjoittamista, kanditutkielman tekeminen, kirppiskamojen hinnoittelu (ja kaikki siihen liittyvät asiat), työt, joita pitäisi tehdä niin paljon kuin ehtii kun vielä on mahdollisuus, koulu, muuttoasiat – vuokramaksut, avainten hankkiminen, osoitteen muutokset, sähkösopimukset, vakuutusasiat…. ja lisäksi lääkärin vastaanotolla juoksemista nyt pari kertaa viikossa kuluneiden parin viikon aikana (ja jatkuu edelleen..). Ja tottakai myös treenit vievät aikaa, ruokien teko..

Nukkumaan käydessä mielessä pyörii hoitamattomat asiat ja nyt viimeisin tempaus on ollut se, että mua on alkanut stressaamaan se, kuinka tulen enää taloudellisesti toimeen opiskelijana, kun opintotukeni loppuu. Olisi pakko saada työpaikka, jossa sitten painaa iltaduunia ja samalla istua päivät yliopistossa. Sekään ei ole ihan helppoa.

väsymys_burnout_kynttilä_itsenäisyyspäivä_lepo_rauhoittuminen

Yliopiston puolesta meillä on vajaan kolmen viikon joululoma, mutta itselläni on työsopimus tammikuun loppuun saakka. Lomahan olisi siis oivallista aikaa tehdä töitä, vielä kun siihen rahan hankkimiseen on mahdollisuus. Mä poden todella huonoa omaa tuntoa siitä, että pitäisin lomalla lomaa myös töistä, jolloin niin sanotusti heittäisin vain työaikaani hukkaan. Toisaalta mä koen, että ellen saa lomaa, niin viimeistään vuodenvaihteen jälkeen ollaan aika piipussa.

Minkäänlaista kesälomaa, jolloin olisin voinut vaan lomailla stressittömästi, en päässyt viettämään. Olin kolme kuukautta töissä ja syksyllä ennen opintojen alkua pidin pari viikkoa töistä lomaa, mutta samalla hetkellä kisadieetti oli loppumetreillä – se oli kokonaisvaltaisesti ehkä stressaavin kokemus ikinä mun elämässä (jota en silloin edes ymmärtänyt).

Mä olen todella väsynyt, enkä jaksaisi enää tätä suorittamiselämää, kun jokainen päivä kuluu juostessa paikasta A paikkaan B yrittäen samalla muistaa kaikki sinä päivänä hoidettavat asiat. Ehkä se on ihan okei, että voi myöntää olevansa loman tarpeessa oikeasti. Meistä kukaan ei ole se superihminen, joka jaksaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen suorittaa täysillä ilman yhtäkään hengähdystaukoa. Kaikkein hassuinta on kuitenkin se, että tiedostan tämän varsin hyvin – siltikään en koe, että tämä pätisi itseeni. Voi olla, että muutkin ovat joskus kokeneet samoin. Tämä nurinkurinen ajatusmaailma pätee itseasiassa moneenkin asiaan elämässäni, mutta se on toisen tarinan paikka.

väsymys_burnout_kynttilä_itsenäisyyspäivä_lepo_rauhoittuminen

Jokaisella meistä on ja pitäisi olla oikeus levätä ja pitää lomaa. Kuka meiltä oikeastaan edes vaatii niin paljon? On asioita, joita on tottakai pakko hoitaa tietyissä tilanteissa (esimerkiksi tässä muuttorumbassa kaikki asumiseen liittyvät asiat), mutta pääasiassa me luomme sen kaiken kiireen ja stressin itse itsellemme. Ja vaikka tämänkin asian tiedostaisi, niin mikään asia ei muutu ellei sitä toteuta käytännössä.

Toivon, että meistä jokainen saa joulun aikana ottaa rennosti ja keskittyä siihen ongelmaan, kuinka jaksaa syödä lautastolkulla useita kertoja päivässä maailman parhainta jouluruokaa 🙂

Ihanaa itsenäisyyspäivää!

♥ Jade

3
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday