Nordic Fitness Expo 2018 | Kaikki kisapäivästä

Varautukaa pitkään postaukseen! Tämä sisältää koko kisapäivän kulun ja paljon kuvia, eikä tässä vielä läheskään kaikki..

Rekisteröinti | perjantai 5.10.2018

Kilpailuihin rekisteröinti suoritettiin kisapäivää edeltävänä iltana eli perjantai-iltana. Rekisteröinnissä mitattiin pituus (oon ilmeisesti kutistunut..), joka omalla kohdallani oli 161,5 cm ja tarkastettiin bikinit ja kengät. Alaosa käskettiin liimaamaan hyvin, sillä näemmä se olikin pienempi mitä luulin.

Perjantaina tuli litkittyä vettä aika reilulla kädellä ja suolan määrä oli lähes olematon. Vesimäärä piti saada viiteen mennessä juotua ja viimeisen aterian söin perjantaina iltapäivällä neljältä. Oikeastaan koko päivän ajan olo oli tosi outo, kaikki tuntui jotenkin tosi sumealta ja mulla oli huono olo, lähestulkoon oksetti. Olo kuitenkin helpotti hieman illalla, kun ei tarvinut enää juoda mitään.

Kisapäivä | lauantai 6.10.2018

Yö meni tosi heikoilla unilla, luultavasti nukuin kaiken kaikkiaan 2-3 tuntia. Herätys soi kello 3:50 ja kello 4:30 mulle alettiin tehdä meikkiä toisella hotellilla.

Kisa-aamuna klo 3.50, noin parin tunnin unilla

Meikissä kesti n. puolitoista tuntia ja sen jälkeen alettiin laittaa hiuksia. Hiusten jälkeen oli vielä kisavärin laitto ja valmiina olin noin kello 7:15.

Valmis lookki! Kuvat  Sanna Raunio / Sahara Beauty  & Design
Behind the scenes

Saavuttiin kisapaikalle huoltajani kanssa vähän ennen kahdeksaa ja siinä samoihin aikoihin myös valmentajani ilmestyi kisapaikalle. Vedin bikinit päälle, chillailin ja kulutin aikaa. Puoli yhdeksän jälkeen alettiin liimailla bikineitä (tai niiden alaosaa) ja valmentaja laittoi mulle öljyt pintaan.

Bikinin alaosa oli itselleni siinä mielessä pettymys, että sitä ei pystytty asettelemaan kuten olisin halunnut, eli vetämään tarpeeksi ylös (jolloin takaosa olisi ilmeisesti jäänyt liian pieneksi). Tällä alaosan asettelullahan on aika suuri (tai siis TODELLA suuri) vaikutus siihen, miltä fysiikka näyttää ja eihän matalalla oleva alaosa todellakaan parhaimmalta näytä. Mutta ei voi mitään.

Toisalta lavalla oli kyllä paljon kilpailijoita, joiden bikinien takaosa oli varmasti pienempi kuin itselläni….

Bikini fitness SM

Bikini fitneksen SM-kilpailun ensimmäinen sarja alkoi kello yhdeksän ja itse olin toiseksi alimmassa pituussarjassa, eli hieman yhdeksän jälkeen. Pumppailut jäi todella vähiin ennen lavalle menoa ja kuntoa ei muutenkaan “valmisteltu” mitenkään tähän ensimmäiseen kilpailuun. Ennen lavalle menoa seisottiin siellä lavan takana jonossa numerojärjestyksessä.

Moni on kysynyt ja kysyi silloin lavan takana, että jännittääkö – mielestäni jännitys on väärä sana kuvailemaan sitä tunnetta, joka itselläni oli. Jännitti tottakai, mutta eri tavalla kuin mitä normaalisti koen jännityksen.

Lavalla vietetty aika meni todella nopeasti ohi. Tultuani lavalta, valmentajani kysyi ensimmäisenä että pystyinkö nauttimaan yhtään – noh, enpä oikeastaan, koska koko touhu meni niin nopeasti ohi, että hyvä että tajusin edes olleeni lavalla. Jonkinlainen jännitys oli läsnä, vaikken “tietoisesti” jännittänytkään lavalla oloa. Tunsin kuitenkin olevani todella jäykkä, enkä ollut parhaimmillani. Poseerauksissa jouduin koko ajan miettimään bikinin yläosaa (erityisesti sivuasennoissa) ja sitä, missä asennossa pidän taaempaa kättäni ja selkää, jotta bikinin kuppi pysyisi ihossa kiinni  – yläosaa ei siis liimattu ollenkaan, enkä halunnut, että ihon ja bikinin väliin jäisi tyhjää rakoa.

Aamun kilpailu oli tosiaan nopeasti ohi ja fiilis sen jälkeen oli aika huono, koska olin ollut kolmannessa eli viimeisessä vertailussa ja tiesin lopullisen sijoitukseni olevan aivan häntäpäässä. Täytyy kuitenkin sanoa, että tämä sarja oli todennäköisesti kovimmasta päästä ellei sitten kovin. Kärkipäässä oli ulkomaillakin todella hyvin menestyneitä tyttöjä, joilla oli varmasti yli tuplasti enemmän lihasmassaa kuin mulla.

Lopullinen sijoitukseni oli 10. ja pieneksi onnekseni voitin siis kaikki samassa vertailussa kanssani olleet! Ja voin sanoa, että tässäkään kohtaa en todellakaan lihasmassalla muita voittanut… 🙂

Fiilis hieman alamaissa ensimmäisen kisan jälkeen

NFE Junior Cupin alkamisaika oli kello 12 ja ensimmäiset kisat ohi jo ennen kymmentä, joten tässä välissä oli aika paljon odotteluaikaa. Kuten sanottua, alkuun oma fiilis oli todella huono. Tässä kohtaa mielessä kävi myös ajatus, että tulenko enää koskaan kilpailemaan..

Väliajalla olin aika pitkälti yksikseni tai seurasin muiden sarjojen kulkua. Olo alkoi jossain kohtaa olemaan myös melko heikko. Mulla ei ollut järjetön jano eikä nälkä, mutta suuta alkoi kuivaa ja kuten sanottua, olo oli heikko. En ollut juonut tippaakaan edellispäivän klo 17 jälkeen tai syönyt mitään edellisestä iltapäivästä klo 16.

NFE Junior Cup

Kello 11 alettiin nesteyttämään kroppaa ja sain vihdoin ensimmäiset huikat elektrolyyttijuomaa. Samoihin aikoihin sain valmentajalta myös palan suklaata ja aloin pumppailemaan lihaksia, jotta niihin saataisiin edes pientä eloa. Elektrolyyttijuoma-suklaa-pumppailu -kaavaa jatkettiin tämän tunnin ajan ja valmentajan mukaan kunto meni eteenpäin aamun kilpailusta, ja samoin olkapäihin alkoi tulla painetta.

..ja uuteen nousuun!

Junior Cupin alkaessa ensimmäisenä olivat miesten sarjat ja body fitneksen alkukilpailu, eli lavalle päästiin vasta joskus klo 12.30-13 välillä. Ennen lavalle menoa liimattiin taas bikinit uudelleen, tällä kertaa myös yläosa toiselta puolelta. Pieni kriisi oli, kun onnistuin vessareissulla (kirjaimellisesti) kusemaan värin, eikä meillä ollut mitään väritarvikkeita mukana. Valmentaja onneksi sai jostain purkin lainaan ja korjasi värin jaloista, sekä heitti jälleen öljyt pintaan – tässä kohtaa pieni huomio teille, jotka ette ole koskaan kilpailleet tai nähnyt näitä valmisteluja ennen lavalle menoa – miettikää kuinka h*lvetin likaisia me ollaan! 😀 Esimerkiksi käsiä ei voinut pestä missään vaiheessa, koska väri menee pilalle yhdestäkin vesitipasta.

Vaikka oma fiilis oli ollut ensimmäisen kisan jälkeen huono, se nousi kuitenkin (onneksi!) aamupäivän aikana ennen junioreiden kisaa. Tämähän oli koko ajan ollut mulle se pääkisa ja oli mahdollisuus aloittaa taas puhtaalta pöydältä.

Vitsit, mulla menee kylmät väreet vielä kun ajattelenkin kisaa!

Lavalla oleminen tuntui huomattavasti helpommalta kuin aamulla – en enää tuntenut niin pahaa jäykkyyttä, vaikka varmasti se jännitys oli edelleen läsnä tiedostamatta. Mä yritin tehdä parhaani ja keskityin koko ajan vaan siihen, mitä oon tekemässä.

Käännös oikeaan, hymyile, pidä vatsa kontrollissa, katso tuomareita, hymyile, käännös oikeaan, astu jalalla, liikuta kättä….

Siinä kohtaa kun alettiin kutsua kilpailijoita ensimmäiseen tuomarivertailuun eikä omaa numeroani kuulutettukaan, mieleen tuli ensimmäisenä ajatus “tää ei tuu menee hyvin – miksi mun numeroa ei sanottu, mitä mä tein väärin, mikä on pielessä?”. Tunteita ei kuitenkaan voinut näyttää ja hymyn oli pysyttävä kasvoilla koko ajan. Alkoi seuraava tuomarivertailu ja yritin kiiruhtaa vertailualueelle ensimmäisenä. Tää oli mun paikka näyttää!

Vertailujen jälkeen homma alkoi olla ohi ja poistuttiin lavalta. Tässä kohtaa ei voinut kuin odottaa tietoa, ketkä pääsevät finaaliin (meitä oli 8 kilpailijaa, neljä kummassakin vertailussa, ja finaaliin pääsee kuusi). Kävin katsomassa kilpailijalistaa takahuoneessa ja mun numero oli siinä ympyröitynä. Seuraavaksi menin valmentajan luokse ja kysyin, että mihin tiedot finalisteista tulevat…. – “Ne ympyröidään siihen listaan”. Ja tässä kohtaa kiiruhdettiin takaisin listan luokse ja katsottiin, oliko se mun numero oikeesti ympyröity. Kyllä – finaalissa oltiin!!!

Tässä kohtaa tunsin olevani aidosti superiloinen! Finaalin alkuun ei ollut pitkä aika, mutta tässä välissä sain vielä hieman elektrolyyttijuomaa ja suklaata.

Finaali alkoi I-kävelyillä numerojärjestyksessä ja itse olin heti toisena vuorossa. Siinä hetkessä kun edellinen kilpailija oli lavalla ja mä odotin vuoroani astua verhon takaa lavalle mua ei jännittänyt enää tippaakaan!

Se hetki, kun sun nimi kuulutetaan ja sä kävelet yksin lavalle ja kaikki katsoo vaan sua – se on aivan MIELETÖN! Mä en voi edes sanoin kuvailla sitä. Mä niin nautin siitä hetkestä. I-kävelystä jäi todella hyvä fiilis ja se oli ehdottomasti kisojen paras hetki. Pieni horjahdus siellä tuli ja loppu meni aika kiireellä, sillä juontaja kuulutti jo seuraavaa kilpailijaa paikalle. Näistä huolimatta pällimmäinen fiilis oli aivan super!

Ja minkä työn mä olen tehnyt itseni ja mieleni kanssa viimeisen puolentoista-parin vuoden aikana!

Rakastan tätä kuvaa – naamasta niin näkee mun fiiliksen!

Mun I-kävely! Mielestäni näistä kuvista näkee, kuinka mä oikeesti nautin tästä touhusta!

 

Vuosi sitten kesällä mä en osannut poseerata/esiintyä vielä alkuunkaan, saatika kävellä 12cm koroilla – ja mä en voinut koskaan uskoa, että pystyisin menemään lavalle yksinäni ja esittämään siellä I-kävelyn. Enhän mä edes osannut kävellä! Pelkäsin esiintymistä todella paljon ja koin sen todella epämiellyttäväksi. Puolitoista vuotta sitten (ja koko aiemman elämäni siihen asti) pidin bikini fitneksen esiintymistä ylitsepääsemättömänä asiana, se ei todellakaan tuntunut mulle luonnolliselta vaan päin vastoin, tunsin itseni ihan v*tun tyhmäksi ylipäätään korot jalassa. Mä elin siinä ajatusmaailmassa, etten koskaan pystyisi menemään lavalle nolaamatta itseäni.

Kuinka kauas mä tuosta lähtökohdasta olenkaan päässyt – ja nyt mä vielä nautin esiintymisestä – kuvitelkaa!

I-kävelyiden jälkeen edessä oli vielä finaalivertailut ja siinä kohtaa mä vaan yritin nauttia niin paljon kuin mahdollista. Vertailujen jälkeen poistuttiin lavalta ja tästä hetkestä mä en muista muuta kuin sen, että sanoin ihan onnessani valmentajalle, että I-kävely oli ehdottamasti kisojen paras osuus eikä mua jännittänyt yhtään.

Vimeisenä lavallemenokoitoksena oli enää jäljellä palkintojen jako, joka menikin yhtä nopeassa hujauksessa ohi kuin aamun kilpailu. Juuri kun päästiin lavan takareunalle seisomaan, kuulutettiin kuudenneksi tulleen pisteet ja numero – se olin minä. Tässä kohtaa iski taas pieni (suuri) pettymys, mutta täytyi vaan hymyillä. Minkäs teet – paremmille hävisin, enkä näin jälkeenpäin kuvia katsoessa olisi voinutkaan sijoittua korkeammalle, ellen sitten olisi aivan ylivoimainen esiintyjä tms.

Muilla oli selkeästi enemmän lihasta, mitä sitä kiistämään. Eiköhän me kaikki aina tavoitella sitä kirkkainta – kuka muka lähtee kisoihin häviämään tai sijoittumaan ehdoin tahdoin heikosti? Tottakai se kirpaisee, kun lopputulos ei vastaa odotusta. Saan kuitenkin olla älyttömän ylpeä ja onnellinen siitä, että pääsin finaaliin ja vetämään sen I-kävelyn! Eikä tarvinut lähteä kotiin tyhjin käsin!

Kisojen jälkeen

Kisojen jälkeen jäätiin huoltajani kanssa messuille pyörimään, mutta messuilusta ei saanut oikein mitään irti. Aiempina vuosinahan kun on ollut katsomassa kisoja, messuilla pyöriminen on ollut ihan huippua ja sieltä on tarttunut mukaan vaikka ja mitä. Tässä kohtaa ei kuitenkaan ollut erityisemmin jaksamista katsella ja ihmetellä tarjontaa, eikä oikestaan edes tarvetta ostaa mitään. Ilmaiset maistiaiset piti tietysti kertavuoteen hyödyntää, mutta siinäpä se oli. Jäin myös hetkeksi katsomaan illan Nordic Pro -kilpailua, mutta päivä alkoi olla sen verran pitkä, että kisojen seuraaminen loppui aika lyhyeen ja lähdin takaisin hotellille.

Alunperin meillä oli tarkoitus olla Lahdessa sunnuntaihin asti ja hotelli siis varattu kahdeksi yöksi. Messuilla olon aikana mulle kuitenkin tuli fiilis, että haluaisin täältä kotiin ja mitä sitä täällä enää sunnuntaina tekisi – suunnitelmissa ei ollut ostaa lippua sunnuntain kisoihin ja messualue oli käyty läpi jo lauantaina. Lisäksi sunnuntai olisi mulla täysin vapaapäivä ruokailujen suhteen, enkä haluaisi olla puolta päivää syömättä tai “huonolla” ruoalla messuilla pyörimässä. Siispä hotellin suihkun kautta lähdettiin äitini kanssa kohti kotia, tai tässä tapauksessa Haminaa.

Kisojen jälkeen huoltajan kanssa
Alona <3
Mun esikuva! Aivan mieletön Eveliina Tistelgren

Haminaan päästyämme käytiin äitini kanssa  syömässä kaupungin lähestulkoon ainoassa ravintolassa (joka sekin oli menossa kiinni…) ja ensimmäistä kertaa ikinä, tai ainakaan vuosikymmeneen, meitsi veti burgerin ulkona naamaan! Ruoka oli ihan taivaallisen hyvää, mutta harmi vaan, että oma maha oli kutistunut sen verran, etten jaksanut syödä edes koko annosta (normaalisti/offilla pystyn syömään oikeasti loputtoman määrän ruokaa, mulla on pohjaton malaukku).

Kotiin!
Illalla syömään lähdössä

Viimeinen maininta vielä siihen, kun kisojen jälkeen “on vapaus syödä mitä vaan”. Jotkut kaiketi vetävät herkkuja kaksin käsin, mutta oma ruokailuni kisapäivänä näytti tältä

  • muutaman pala suklaata (kisojen välissä),
  • huoltoasemalta ostettu valmis sämpylä (kisojen jälkeen nälkään)
  • proteiinipatukan paloja, jäätelöä, BCAA:ta, EAA:ta (maistiaisia messuilla)
  • burgeriannos ravintolassa
Kuva: Tomi Rehell

 

♥ Jade

 

Kisakuvat © KP Fitness Productions Oy

4
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Olitpa pitkään syömättä ja juomatta! Ei ihme että olo oli heikko. Mukavasti se tais loppujen lopuksi mennä! 🙂 Kiva lukee toistenkin kisapäivän hetkiä. 🙂

    1. Perjantaina olo oli kyllä kaikista huonoin, lauantaiaamuna meni niin omassa adrenaliinissaan, että ei ois tullut mieleenkään syödä tai juoda ennen ensimmäistä kisaa 😀 Myös sun kisapäivästä oli tosi mielenkiintosta lukea!

Vastaa

Close Menu

Black Friday