Pikaruoka vai pitempi elinikä?

Mulla oli koulutehtävä, jossa piti pohtia minkä suojaravintoaineiden saantiin suomalaisten tulisi erityisesti kiinnittää huomiota ja miksi. No, jos ihan ravitsemussuositusten ja Finravinto -tutkimusten perusteella mennään, niin D-vitamiinin, folaatin ja C-vitamiinin. Näin alkuun. Alkaessa kirjoittaa esseetä en kuitenkaan voinut vastustaa sen tuomista esille, että pelkkä yksittäisten suojaravintoaineiden huomioiminen tuskin korjaa valtaväestön retuperällä olevia ruokailutottumuksia.

“Yleisesti ottaen valtaosalla suomalaisista koko ruokavalio kaipaisi huomiota, sillä vikaa ei vain ole yksittäisten suojaravintoaineiden puutteellisessa saannissa, vaan runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, sokeria ja suolaa oleva päivittäinen ateriasisältö. Huomiota tulisi kiinnittää ennen kaikkea kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa törmää usein ravitsemussuosituksia lyttääviin mielipiteisiin ja suomalaisia ravitsemussuosituksia pidetään väestön huonon ruokavalion taustalla. Tosiasiassa vika ei ole ravitsemussuosituksissa, sillä varsin pieni osa väestöstä edes noudattaa niitä. Vaikka ravitsemussuosituksetkin jakavat mielipiteitä esimerkiksi runsaan vilja- ja maitotuotteiden suosimisen myötä, edesauttaisi näiden noudattaminen silti huomattavasti väestön terveyttä.”

En itsekään ole mikään suurin ravitsemussuositusten puolesta puhuja, eikä esimerkiksi tiettyjen kivennäisaineiden suositeltava saanti kohtaa aivan omia näkemyksiäni. Toki tässä täytyy huomioida se, että ravitsemussuositukset eivät ole tarkoitettu yksilötason eli yksittäisen henkilön ravitsemusneuvontaan. Ne kuvaavat väestön keskimääräistä ravinnon tarvetta, ja esimerkiksi urheilijoiden tarpeet voivat poiketa näistä suosituksista todella paljon. En kuitenkaan allekirjoita sitä, että ihmisen täytyisi syödä x viipaletta leipää päivässä tai juoda puoli litraa maitoa päivässä ja pari juustoviipaletta päälle, jotta kalsiumin tarve täyttyy.

Mutta kun otetaan huomioon, että valtaosa suomalaisista elää pääsääntöisesti eineksillä, eikä vihannesosastolta tunnisteta muuta kuin kurkku ja tomaatti, niin ravitsemussuositusten noudattaminen tuskin enää huonontaisi tilannetta. Toisaalta en allekirjoita myöskään sitä, että yleisesti ottaen ravitsemusterapeutit pitävät ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota ainoana oikeana, “monipuolisena”, ruokavaliona. Ketogeeninen ruokavalio, pätkäpaasto ja muut mahdolliset ruokavaliomallit leimataan muotidieeteiksi ja sanotaan, ettei tällaisia voi noudattaa pitkäaikaisesti ja että ne ovat terveyden kannalta epäedullisia tapoja syödä. Näihin eri ruokavaliomalleihin en mene tässä kirjoituksessa, mutta sanotaan näin: ei ole yksittäistä oikeaa tapaa syödä.

Tämän blogin lukijakunta todennäköisesti koostuu suurimmaksi osaksi ihmisistä, joiden ruokavalio on ihan hyvällä mallilla. Jos kuitenkin omassa tilanteessasi olisi parantamisen varaa, niin mitä tilanteelle voisi tehdä?

Muutosten tekeminen on vaikeaa, ja pysyvä muutos edellyttää sisäistä motivaatiota. Ei auta, että lääkäri kehottaa laihduttamaan terveyshyötyjen nimissä, mikäli pikaruoka houkuttelee enemmän kuin pitempi elinikä. Sitten kun motivaatio löytyy, halutaan usein korjata kaikki asiat kertaheitolla. Sekään harvoin pidemmän päälle onnistuu.
Helpointa on tuoda arkeen lisää hyviä asioita ja vähentää huonoja, ellei niitä onnistu kokonaan poistamaan heti alkuun.

Ruokavalioon voit lisätä

  • veden juontia
  • kasviksia eri muodoissa: salaattia, vihanneksia, raakana tai kypsennettynä, yrttejä,..
  • marjoja, ja myös hedelmiä kohtuullisissa määrin

Myös jo käytössä olevia tuotteita/ruoka-aineita on enemmän kuin suotavaa korvata terveyden kannalta paremmilla vaihtoehdoilla: esimerkiksi valmiiksi maustetut/marinoidut lihatuotteet, broileri ym. kannattaa korvata maustamattomilla vaihtoehdoilla ja maustaa itse. Sokeriset jogurtit, vanukkaat, rahkat ja vastaavat ovat myöskin korvattavissa maustamattomilla tai makeuttamattomilla vaihtoehdoilla ja näitä voi itse maustaa esimerkiksi marjoilla tai hedelmillä, pähkinöillä,..

Leipääkin voi syödä, mutta kannattaa tsekata, että se sisältää kuitua (=täys-/kokojyväleipä) ja mahdollisimman vähän suolaa. Mitä tulee leipään, oikeastaan oleellisempaa on se, mitä itse leipäviipaleen päältä löytyy. Leikkele- ja juustovalikoimasta löytyy satoja erilaisia vaihtoehtoja, huonompia ja hieman parempia. Leikkeleiden lihapitoisuus ei vedä vertoja tavalliselle lihalle, mutta mikäli niitä haluaa syödä, kannattaa valita mahdollisimman lihapitoinen (yli 80 % lihaa sisältävä) ja vähärasvainen vaihtoehto. Vaikka meetvursti on hyvää, niin se on terveyden kannalta ehkä huonoin mahdollinen leikkelevaihtoehto. Sama pätee juustoissa ja muissa maitotuotteissa; kannattaa valita mahdollisimman vähärasvaista ja -suolaista.

Herkutella voi ja saakin, mutta senkin voi tehdä fiksummin. Mihin tarvitsemme maitosuklaata? Se sisältää maitoa, sokeria ja tyydyttynyttä (=huonoa) rasvaa. Vastaus: emme mihinkään.

Fazerin sinisen voi korvata esimerkiksi 70 % tummalla suklaalla, joka itseasiassa, päinvastoin kuin maitosuklaa, on terveydelle edullista. Tumman suklaan terveyshyödyt johtuvat raakakaakaosta, josta se valmistetaan; mitä tummempi suklaa, sen parempi. Vielä parempi vaihtoehto on tumma raakasuklaa, jota ei ole valmistusvaiheessa kuumennettu ja näin ollen hyödyllisiä ainesosia on enemmän tallella. Raakakaakao on yksi ravintoainerikkaimmista ruoka-aineista. Se pitää sisällään mm. magnesiumia, rautaa, kromia, sinkkiä, kuparia, E-, C- ja B-vitamiinia, polyfenoleja (=antioksidantteja), mielialaan vaikuttavaa serotoniinia ja ties mitä muuta. Kuulostaako paremmalta kuin pelkkää energiaa tuottava sokeri, joka ei sisällä yhtään ravintoaineita?
(kohtuus kuitenkin kaikessa: myös tumma suklaa sisältää runsaasti energiaa, ja ylimääräinen energia kertyy pitemmällä aikavälillä vyötärölle tai muuhun ei-toivottuun vartalon osaan)

Omien tottumusten muuttaminen on hankalaa, ja sama pätee myös ruokailuun. Mikäli makuaisti on tottunut sokerijogurtteihin, voi maustamattoman version syöminen aluksi tuntua vastenmieliseltä. Mutta se mikä on hienoa, on se, että makuaisti tottuu.

Toisaalta, parempien valintojen myötä tulet varmasti huomaamaan eron myös olossasi – kokeile esimerkiksi olla viisi päivää ilman sokeria (sokeripitoisia tuotteita); voin vakuuttaa, että huomaat eron!
Pikaruokakierteen tavoin myös terveellinen ruoka aiheuttaa oravanpyörän, mutta positiivisen sellaisen. Tulet vähitellen huomaamaan, että ruoan tuoma hyvä olo ei ole pelkästään mielihyvää, vaan se heijastuu hyvänä energiana jokaisessa päivässä.

♥ Jade

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday