Reversedieetti alkoi – jäin oman onneni nojaan

Kun tässä nyt ollaan parikymmentä (huh, mikä aika!) viikkoa tahkottu läpi dieettikuulumisia, niin eikö luonnollisena jatkumona olekin sitten reversedieettikuulumiset seuraavat 20 viikkoa? 😀

Okei, en ehkä ihan kahtakymmentä viikkoa aio kirjoittaa reversedieetistä, enkä edes päivitellä viikon välein, mutta yritän pitää teidät jossain määrin kartalla! Tai – mikäli ehdottomasti haluatte kuulla reversedieettikuulumisia viikon-parin välein, niin klikkaa postauksen alaosassa olevaa sydäntä!

Kisat olivat siis lauantaina 6.10. (olethan lukenut jo kaikki kisapäivästä?) ja tuon lauantai-illan sekä koko sunnuntaipäivän sain ottaa aivan rennosti ruokailujen suhteen. Olisin mahdollisesti saanut jatkaa vapaammalla linjalla vielä pitempäänkin, mutta heti kisojen jälkeen vielä ollessamme backstagella kysyin valmentajalta, että miten maanantaina/jatkossa tulen syömään.

Mulle tuo hyvän olon se, kun tiedän tekeväni oikein ja se, että saan syödä oikeaa, kunnollista, puhdasta ja ravinteikasta ruokaa! Tottakai kaikenmaailman herkut (joita en sitten koskaan kisojen jälkeen syönyt..) maistuvat hyvältä, mitä sitä kieltämään, mutta henkilökohtaisesti mulle herkkujen ja “paskan” mättäminen tuottaa pitkässä juoksussa (tai enemmän/usein syötynä) ainoastaan ahdistuksen ja huonon olon.

Kuten kisarapsassa kerroin, päätettiinkin lähteä Lahdesta kotiin jo lauantaina ja näin ollen sain koko sunnuntain syödä oikeaa ja ennen kaikkea sellaista ruokaa, josta nautin. Sikailemaan ei siis lähdetty, eikä mulla ollut minkäänlaisia mielitekoja herkkujen suhteen. Aamupalaksi sain muutaman kuukauden tauon jälkeen mun offikauden ehdottoman lempiaterian eli maailman parhaimman aamupalan: puuron, jonka seassa on kananmuna (koostumus!!) ja päällä pensasmustikoita, Kesoa (parhain raejuusto ever) ja pieni nokare voita. Täydellistä!! ♥

Parhain aamupala maan päällä!

Toisena ateriana söin pienen annoksen riisipuuroa pensasmustikoilla ja banaanilla sekä karjalanpiirakan – banaania en tainnut syödä koko dieetin aikana ja karjalanpiirakat vaan on TAIVAALLISIA! Kolmas ateria ei kaiketi ollut kovin merkityksellinen, koska mulla ei ole siitä minkäänlaisia muistikuvia.. 😀 jos oikein muistan, niin kaurapuuroa meni tälläkin aterialla (ja olisiko ollut riisikakkuja banaanilla?) – puuro vaan on ihan superhyvää ja mä voisin elää sillä! Illan viimeisenä ateriana oli ehkä se eniten odotettu – iso lautasellinen kanaa, vihanneksia ja salaattia sekä pari palaa LEIPÄÄ ja riisikakkuja. Siis leipää! Vitsit, sitä mä olin odottanut. Kauratyynyjä voilla, broilerileikkeleellä ja salaatilla. Toisen leivän päälle eksyi myös maustekurkkuja (nam!!) sekä juustoa ja vastaavia myös riisikakkujen kanssa. Leipä voilla vaan on (myös) aivan taivaallista!

Ennen kisadieetin alkua käytin leipää päivittäisessä ruokavaliossani silloin tällöin, mutta jotenkin miellän leivän enemmän tähän “herkku” -kategoriaan. Se vaan on liian hyvää, ja kun leipäpaketin erehtyy ostamaan, niin se on pakko myös käyttää nopeasti ennen pilaantumista. Toinen syy, miksi en halua pitää leipää päivittäisessä ruokavaliossa on se, että se ei vastaa mun käsitystä “puhtaasta” ja hyvästä ruuasta. Saahan leipääkin monenlaista, mutta useimmat kuitenkin on niitä, jotka sisältävät joukon lisäaineita ja kaikkea muuta turhaa. Esimerkiksi riisi tai kaurahiutaleet eivät sisällä liutaa E-koodeja 🙂

Sunnuntaina laitoin valmentajalle viestiä ja kyselin treeni- ja ruokapuolesta seuraavalle viikolle. Vastauksena sain ainoastaan kalorimäärän ja treenien suhteen käskettiin lepäämään, tai tekemään todella kevyesti. Maanantaina palasin kotiini Kuopioon ja junamatkan aikana kirjoittelin valmentajalle fiiliksiä pitemmän kaavan mukaan. Halusin palavasti tietää tarkemmin tulevista treenikuvioista ja miten ruokavalion kanssa lähdetään liikkeelle kisojen jälkeen. Vastaus oli, että kisafiiliksiä, ja kaikkia jatkokuvioita käydään läpi kasvotusten – yli viikon päästä. Valmentaja kehotti rentoutumaan tässä kohtaa joka suhteessa. Kysyin vielä, että saisinko jonkin ruokavaliopohjan – mullahan ei ollut muuta kuin annetu kalorimäärä, mutta ei mitään tietoa esimerkiksi makrojakaumasta tai mistään muustakaan.

Päivä kisojen jälkeen

Ja ei – mulle ei annettu mitään ohjeita. Tämän hetkinen ruokavalioni on ollut siis pelkästään kalorimäärä – mitään tarkempaa sisältöä, edes makrojakaumaa, ei ole määritetty. Ilmeisesti jatkossa homma muuttuu siihen suuntaan, etten tule enää saamaan valmiita ruokavalioita, vaan alan itse päättämään enemmän kuinka ateriani koostan. Uhka vai mahdollisuus?

Tiedän kyllä että osaan syödä ilman valmiita ohjeitakin. Tiedän kuinka paljon proteiinia ja rasvaa täytyy saada ja loput kaloreista täytetään hiilareilla. Tiedän minkälaisia ruoka-aineita kannattaa käyttää – olenhan mä syönyt aikalailla samalla kaavalla jo ties kuinka monta vuotta! Silti valmis ruokavalio olisi tuntunut mielestäni “helpommalta” vaihtoehdolta – vaikka nyt mulla on käytännössä “vapaus” syödä mitä vaan (olisinhan tietty aiemminkin voinut poiketa valmiista ruokavaliosta), niin henkilökohtaisesti mun on helpompi tehdä asioita, kun tiedän, että teen varmasti oikein. Tarkoitan tällä sitä, että olisi lähtökohtaisesti helpompi tilanne, kun tietäisi täsmälleen että aamulla esimerkiksi mennään proteiini-rasva -painotuksella ja illalla syödään hiilareita, tai päinvastoin. Nyt mulla on vapaus pyöritellä näitä ihan miten päin vain haluan eli soveltamiselle ei näy loppua. Liikaa vaihtoehtoja!

Haluaisin aina tehdä asiat mahdollisimman optimaalisesti varsinkin ruokailujen suhteen ja näin ollen koen, että valmista ruokavaliota noudattamalla teen asiat kaikista optimaalisimmin. Nyt mulla ei kuitenkaan sitä ole ja täytyy päättää asioista itse. Toivottavasti saitte tästä selkoa!

Kaloreita nostettiin kertalaakista n. 400 kcal ylemmäs kuin mitä söin viimeistelyviikon ajan. Viimeistelyviikon kalorimäärä oli aikalailla sama kuin mitä dieetillä oli treenipäivinä viimeisimpänä (lepopäivinä n. 200 kcal vähemmän). Viikon menin tällä ruokamäärällä ja paino pysytteli pääosin samoissa lukemissa, kunnes 6-7 päivän jälkeen paino lähtikin laskusuuntaan ja eilen maanantaina, reilu viikko kisoista, nostin kaloreita omatoimisesti (en saanut vastausta…) n. 100 kcal ylemmäs.

Vaikka saatan olla näennäisesti hyvässä kunnossa ja monet ihmiset saattavat tavoitella tällaista kuntoa, niin voin rehellisesti sanoa, että “hyvä kunto” ei tuo onnellisuutta tai mitään muutakaan! Ei mulla näy vatsalihakset, ellen tietoisesti jännitä niitä. En tiedosta ollenkaan sitä, miltä näytän. Jos joku siis havittelee vatsalihaksia ja “hyvää kuntoa” siinä mielessä, että se tuo hyvän mielen, onnellisuutta tai mitä tahansa, niin kannattaa lopettaa siihen paikkaan – et tule saavuttamaan niitä.

Kisojen jälkeen halusin mahdollisimman nopeasti takaisin arkirytmiin (tai dieettirytmiin) ja halusin pitää päivien sisällön treenien puolesta mahdollisimman samankaltaisena kuin se olikin ennen kisoja/viimeistelyviikkoa. Ongelmana vain se, että mulla ei ollut koulua ollenkaan (parin tunnin luento koko viikossa..) ja treenata ei mielellään saanut. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että mulla ei ollut viikon aikana juurikaan minkäänlaista syytä poistua neljän seinän sisältä. Kuten sanottua – halusin takaisin rytmiin kiinni, joten kävin salilla lähes normaalilla syklityksellä (2 treeniä-lepo) lähinnä tuhlaamassa aikaani. Kovat treenit tulevat olemaan kiellossa vielä (luultavasti) pitkään ja kisojen jälkeinen viikko oli muutenkin tarkoitus pääosin levätä. Tuota salilla vietettyä aikaa ei voisi ikimaailmassa treeniksi kutsua, olen ainoastaan supistellut lihaksia minimaalisilla painoilla (tai välillä ilman painoja) ja hakenut tuntumaa. Hyvä jos edes on hieman lämmin tullut  😀

Keskiviikosta lähtien otin aamukävelyt takaisin kuvioihin ja ai että – en vaan voi tarpeeksi hehkuttaa sitä, kuinka hyvä fiilis niistä tulee! Dieetillähän painettiin joka aamu 40 minuuttia aerobista, viimeiset viikot tein nämä salilla, koska jalka ei kestänyt kävelyä. Kisojen jälkeisellä viikolla tuli kokonaisuudessaan viisi noin 30-35 minuutin aamukävelyä ja jatkossa tulen todennäköisesti edelleen joko vähentämään näitä tai lyhentämään kestoa.

 

Tällä nimenomaisella hetkellä tätä kirjoittaessani mulla on hyvä ja suhteellisen energinen olo, joten tuntuu hölmöltä kirjoittaa näin. Joka tapauksessa, kisojen jälkeisellä viikolla olo oli sunnuntaihin asti kaikkea muuta kuin energinen – mulla ei ollut minkäänlaista motivaatiota tehdä yhtään mitään, enkä tosiaan saanutkaan yhtään mitään aikaiseksi. En siivottua, en tehtyä kouluhommia. Olo ei periaatteessa ollut väsynyt, mutta en vaan “jaksanut” tehdä mitään, ei kiinnostanut mikään. Valehtelematta se aika jonka olin kotona, kului käytännössä sohvalla. Sunnuntaista eteenpäin fiilis kuitenkin virkosi ja vähitellen on saanut erinäisiä hommia hoidetuksi.

Tämän postauksen julkaisemishetkellä olen juuri matkalla tapaamaan valmentajaani, ensimmäistä kertaa kisojen jälkeen, ja kohta mä vihdoin saan vastauksia!

♥ Jade

6
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday