Kuinka tulin raskaaksi?

Pienempänä raskautta piti aivan normaalina, tavallisena, itsestään selvänä asiana. Nykyäänkin pidän raskautta luonnollisena ja normaalina etappina elämässä, mutta en niinkään itsestäänselvyytenä. Sitähän se ei tietenkään ole, eikä ikinä voi olla varma omasta ja puolison kropasta, kuinka ne toimivat.

Olen aina halunnut lapsia ja oli ihanaa, että myös mieheni on ollut alusta asti samoilla ajatuksilla. Meille molemmille oli selvää, että naimisiin menon jälkeen haluamme melko pian yrittää saada omia lapsia. Eihän sitä taidettu päästä hääpäivästä edes seuraavaan aamuun asti ennen kuin jo puhuimme vitsaillen jälkikasvusta. Päätimme kuitenkin vielä hetkisen odottaa.

Itselläni vilisi ajatuksia päässäni, välillä hieman outojakin: ”Voisimmekohan nyt vielä, koska melko hiljattainhan minut vasta vakinaisettiin töissäkin? Olisiko se reilua työnantajaa kohtaan? Pitäisikö meidän säästää enemmän tulevaa lasta varten ennen kuin pullat ovat jo uunissa?”

Pian häiden jälkeen myös alkoi kysely siitä, että milloin meinaamme hankkia lapsia. Lopulta pääsimme melko vähäisillä kyselyillä ja jälkikäteen monet sanoivat, että en viitsinyt kysellä, ajattelin että saatte itse kertoa. Meidän kohdallamme ihmiset ympärillämme oli melko fiksuja, koska todella paljon kuulee sitä, että varsinkin häiden jälkeen aletaan kyselemään lapsista. Joillekin ihmisille se voi olla todella henkilökohtainen ja arka paikka, tiedossa voi vaikkapa olla jo lapsettomuusongelmat. Moni meidän tutuista kyllä tiesi, että haluamme lapsia, jos vain saamme, joten ehkä sekin hillitsi hieman kyselyhaluja.

Häitämme vietettiin 4.8.18, eikä siitä tosiaan kovinkaan kauaa lopulta mennyt, kunnes olin raskaana. Syyskuun alussa minulla oli ensimmäiset menkat häiden jälkeen (laskiessasi tarkkaan voit todeta, että sain nauttia myös häissäni näistä ihanista naistenviikoista). Aika pian näiden menkkojen jälkeen, kesken ”vauvantekoharjoitusten” ajattelimme, että miksi emme vain jättäisi ehkäisyä pois. Kokoajan puhuimme vauvoista, ja kuinka ihanaa olisi saada oma vauva. Siitä se ajatus sitten lähti. Alkoi jännittävät ajat ja raskaustestejä tuli ostettua muutamia kappaleita…

Minulla ei ole koskaan ollut aivan täysin säännölliset menkat, mutta kesimääräinen kierron pituus on ollut 28 päivää (menkkasovellukseni mukaan). Seuraavien menkkojen ollessa pari päivää myöhässä, täytyi heti ostaa raskaustesti, jonka pitäisi näyttää tulos jo muutama päivä ennen odotettujen menkkojen alkamispäivää. Testi oli negatiivinen. Seuraava kierto meni samalla kaavalla ja taisin tehdä parikin testiä lähellä odotettua menkkojen alkamista, mutta testit olivat negatiivisia. Pian alkoivat myös kuukautiset. Tässä kohtaa jo tuli pieni pettymys itselle ja alkoi oikeasti miettimään, mitä jos emme saakaan lapsia? Järjellä ajateltuna tiesin, että harvoin se kerrasta tai kahdesta nappaa, mutta silti oma mieli alkoi ajatella asioita pidemmälle. Tässä vaiheessa myös itselleni konkretisoitui se, että olisi kyllä kamalaa, jos joku koko ajan kyselisi, että jokos sitä ollaan raskaana. Nyt sen vasta tajuaa, kuinka raskasta se voisi olla.

Seuraavien menkkojen odotettuna alkamispäivänä teimme taas testin, mutta se näytti edelleen negatiivista. Päivien edetessä menkkoja ei kuulunut edelleenkään, mutta silti en uskonut olevani raskaana. Oli keskiviikko 28.11., Pasi oli salilla ja ajattelin tehdä testin yksin (tähän asti olimme tehneet ne yhdessä). Muutaman minuutin odottelun jälkeen uskalsin katsoa ja puikossa oli toinenkin punainen viiva. Menin pieneen paniikkiin. Minusta tuntui, että viiva ei ollut tarpeeksi vahva ja kuvittelen vain. Tein tämän lisäksi vielä KAKSI MUUTAKIN TESTIÄ! Ja kyllä, toiseenkin tuli haalea viiva vahvan viivan kaveriksi ja toisessa oli jo selkeämpi plussa todisteena positiivisesta tuloksesta. Olin sekaisin onnesta.

Kyllähän se masukin on alkanut nyt viime päivien aikana kasvaa ja varsinkin iltaisin on jo oikea pallo!

 

Voin kertoa, että aika tuntui matelevan siihen asti, kunnes Pasi tuli salilta kotiin. En tiedä, miten päin olisin ollut, sydän vain hakkasi. Jätin testit vessan pöydälle ja kirjoitin viereen lapun ”Onko tämä se tulos, mitä luulen?” Lopulta pyysin Pasia vessaan katsomaan, mitä uutta olin sinne ostanut ja kappas siellähän yllätys odotti ja sai hieman miehenkin herkistymään. Meistä tulee äiti ja isä!

Myös tuo päivä lukeutuu ehdottomasti meidän ikimuistoisten päivien joukkoon. Olemme niin kiitollisia ja onnellisia, että voimme saada lapsia ja kokea tämän yhdessä. Sanat eivät edes riitä kertomaan sitä. Nyt vain toivomme, että kaikki menee loppuun asti hyvin ja saamme terveen lapsen maailmaan täydentämään meidän perhettä.

♥Jenni

 

 

4
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday