Kasvun paikka!

Moikka!

Viikonloppu meni supernopeasti. Niinhän se aina kun on tosi kivaa! Olin nimittäin Helsingissä Nutri Worksin porukan pikkujoulugeimeissä. Oli ihan mahtava päästä tutustumaan samanhenkisiin urheilullisiin tyyppeihin. Lauantain ohjelmaan kuului muunmuassa Nutri works (@nutriworksfinland) olympialaiset 10K crossfitsalilla. Taistelua käytiin täysillä, mutta sopivan leikkimielellä. Crossfit tyyppinen kisa oli tosi kiva! Haluan ehdottomasti päästä tekemään saman tyyppistä treeniä toistekin. Illan päätteeksi menimme vielä syömään ravintolaan. Itse asustelin koko viikonlopun rakkaan ystäväni Janinan luona. Oli ihana päästä moikkaamaan Janinan pikku perhettä. Koko viikonloppu oli kaikin puolin todella onnistunut.

En tiedä mistä johtuu, mutta olen lähiaikoina miettinyt paljon omia heikkouksiani ja asioita mitä haluan itsessäni kehittää. Heikkouksia on tietysti kaikilla ja siksi tämä aihe on minusta kiinnostava. Ajattelin kertoa teille muutamia juttuja mitä koko ajan itsessäni työstän, enemmän tai vähemmän. 🙂

Fysiikka

Hehe, aloitetaanpas vähän ulkoisemmalla seikalla, eli yllätys yllätys haluan fitness urheilijana kehittää lihasmassaani. Tällä hetkellä projektina yläkroppa joka luultavasti luistelutaustani takia heikompi kuin alakroppani. Tässä lajissa fysiikkaa kehitetään jatkuvasti, mikä lajissa minua kiehtookin. Aina voit olla vielä parempi.

Kielten sekoittaminen

Äh teen tätä jatkuvasti. Välillä mietin osaanko mitään kieltä kunnolla. Kun puhun ruotsia heitän suomenkielisiä sanoja silloin tällöin väliin ja kun puhun suomea teen samaa mutta ruotsinkielisillä sanoilla. Tiedän että on ärsyttävää joidenkin mielestä ja tässä minun pitää ehdottomasti skarpata tulevana opettajana. Välillä sitä asiaa vaan on niin paljon..

Kieltäytyminen ja itsensä kuunteleminen

Jep, luulen että moni muukin voi samaistua. Olen silti oppinut tätä kantapään kautta muutama vuosi sitten. Vaikka matkaa on niiltä ajoilta tultu jo paljon, on minulla vieläkin opittavaa. Hyvää ja huonoa stressiä pitäisi osata erottaa. Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Sinisilmäisyys

Minulla on taipumus aina luottaa kaikkiin ihmisiin, saman tien. Tämän luonteenpiirteen takia saa välillä vähän kärsiä. En silti tiedä kehitänkö edes tätä luonnenpiirrettä pois, koska toisaalta rakastan avoimuutta eikä minusta mitään elämän juttuja saisi hävetä. Joten miksi ei puhua niistä avoimesti? Tietysti kohtuus kaikessa, enkä minäkään kaikkein henkilökohtaisimpia asioita halua tuntemattomien kanssa jakaa. Juoruja menee aina ja olen oppinut olemaan välittämättä niistä. Kuulostaa kliseiseltä mutta mitä enemmän vuosia mittariin tulee, sen vähemmän juoruista ja seläntakana puhumisesta välittää.

Negatiivisuuden välttäminen

Tämän tiedostan, mutta en oikein osaa päästä tästä ominaisuudesta eroon. Luulen että tämä johtuu osaksi herkkyydestäni ja kasvatuksestamme. Haluan kasvattaa mahdolliset tulevat lapseni aivan samalla tavalla ja olen ikuisesti kiitollinen siitä ainaisesta positiivisesta ilmapiiristä mikä meillä on kotona ollut, mutta olen jotenkin elänyt siinä pumpulimaailmassa koko ajan. Olen ollut eskarista lukioon asti aina samalla luokalla ja tuntenut melkein jokaisen opettajan henkilökohtaisesti. Koko koulu on ollut turvallinen ja pieni. Olin varmaan yläasteella kun rupesin tajuamaan että Suomessakin on rosvoja ja huumeita. Niin nössö olen ollut… Eikä siinä sinänsä mitään pahaa että minua on suojeltu kaikelta pahalta, mutta nämä asiat ovat tulleet itselleni aivan shokkina myöhemmin elämässä. Ahdistun heti jos joku on negatiivinen. Pakenen niinkuin paikalta.
Minulla on vaikea olla ihmisen kanssa jolla on huono päivä ja se on aivan täysin normaali tila ja siksi yritän koko ajan oppia hyväksymään että joskus negatiivisuus ei ole tahallista tai kenenkään ilkeyttä. Tottakai itsellänikin on huonoja päiviä, mutta silloinkin minulle tulee todella huono omatunto ja pyytelen anteeksi jatkuvasti. Poikaystäväni heittää minulle välillä haasteita etten saa pyytää kertaakaan anteeksi ja voin kertoa ettei ole onnistunut sitten tuntia kauempaa. Tästä haluan myös eroon, koska anteeksipyydön merkitys voi helposti tällöin kadota.

Yksinoleminen

Vihaan yksinolemista, enkä osaa yhtään esimerkiksi nukkua yksin. Syy tähän voi olla se etten vain ole tottunut siihen. Minulla on iso perhe enkä ole ikinä “joutunut” asumaan yksin. Muutin lapsuudenkodistani nimittäin suoraan yhteen poikaystäväni kanssa ja Vaasassa minulla on aina ollut kämppis. Yksin pitää silti myös viihtyä, joten tätäkin opettelen koko ajan. Mietin itseasiassa kisojen jälkeen paljon sitä, miksi I- kävely on kisoissa minulle epävarmin osuus. Tajusin syyn! En ole tottunut esiintymään yksin. Muodostelmaluistelussa jäällä oli aina koko joukkue, joten tässäkin heijastuu tämä heikkous. Treeniä, treeniä!

Sellaista tähän iltaan. Paras luonnepiirre itsessäni on positiivisuus ja kiltteys, mutta mikään ei tule ilmaiseksi joten siinä oli kolikon kääntöpuolia.

Ensi viikonloppuna tapahtuu taas, koska silloin vietämme pikkujouluja Poselandporukan kanssa. En malta odottaa! 

Kuvat: Anssi Ranki (muokkaamattomia, tsekkaa proffili ->@anssiranki)

Parasta viikkoa, Johanna

2
Jaa:

This Post Has 4 Comments

  1. Hyvä postaus Julli ❤️?

    1. ❤️

  2. Siis toi negatiivisuus on niin sama ittellä! Vasta kun muutin lukioon turkuun ymmärsin vielä paremmin että kuinka hyvissä oloissa ja mahtavassa perheessä olen kasvanut, yläasteel tajusin sitä myös mut silti liikuin melko samojen ihmisten kanssa mitä ala-asteella? edelleen melkein päivittäin saan kiittää onneani miten positiivinen lapsuus mulla on ollut??
    ☺️

    1. Voi kiva kuulla!? Näitä juttuja osaa vasta arvostaa näin vanhempana.❤️

Vastaa

Close Menu

Black Friday