Mitä mieltä poikaystäväni on fitneksestä

Hyvää torstaita ystävät!

Tämä viikko on taas ollut täynnä yhtä sun toista mutta hengissä ollaan joten kyllä tämä tästä. 🙂 Viikonloppuna suuntaankin taas Poriin ja lauantaina meillä on tiedossa Ice cream housen henkilökunnan viime kauden päätösbileet. Odotan todella innolla, meidän huippuporukan kanssa on aina niin kivaa! Sitäpaitsi en ole nähnyt työntekijöitämme pitkään aikaan! Pieni irtiotto arjesta heidän kanssaan voi siis olla paikallaan juuri nyt.

Löpinät bileistä sikseen… Siirrytään hetkeksi taas fitneksen maailmaan. Niinkuin monet ovat varmaan huomanneet niin fitness jakaa paljon mielipiteitä, osa niistä ovat myös aika voimakkaita. Itse olen myös aikoinaan ollut skeptinen lajia kohtaan ja syy siihen on ollut se etten ole tiennyt siitä yhtään mitään. Heti kun tutustuin lajiin, se taisikin viedä minut mennessään. Fitneksessä on vain todella tärkeää ymmärtää että kisakausi ja kehityskausi ovat kaksi hyvin eri asiaa. Tottakai molemmilla voidaan treenata ja syödä päämäärätietoisesti, mutta koko ajan ei millään voida olla minimini rasvoissa. Elämä ei myöskään ole niin vakavaa että ruuasta pitäisi ottaa mitään stressiä normaalissa arjessa tai oikeastaan koskaan.

Kun Matias aikoinaan otti yhteyttä valmentajaani ja pyysi häneltä apua minun kasvuprojektiin, hän teki minulle hyvin selväksi etten todellakaan saa mennä mihinkään fitnessjuttuihin sitten mukaan, vaikka Jani kisaajia valmensikin. Niinkuin sanottu, en oikeastaan edes miettinyt kisaamista vielä silloin vaan tavoitteena oli saada oma terveys takaisin. Muutaman vuoden jälkeen hurahdin tosiaan bikini fitnekseen ja kun Matiakselle kerroin että olisin kiinnostunut oikeasti osallistumaan kisoihin, hän sanoi etten saa. Hän sanoi että se on tulella leikkimistä. Juuri olin saanut itseni tervejärkiseksi ja normaalipainoiseksi ja sitten alettaisiinkin tähtäämään aliravitsemustilaa!

Rento ote syömiseen niin elämä on kivempaa 🙂

 

Hullultahan se kuulostikin, joten annoin ajatuksen olla. Itselläni tuli jopa sellainen olo etten halua. Aikaa kului ja kehitys treeneissä oli nousujohteista. Tehtiin Janin kanssa vähän kyykkytavoitteita ja ennätyksiä mitkä oli kivoja, mutta silti kaipasin sitä kisaamista! Juttelin asiasta paljon Janin kanssa ja hän sanoi että kisaamisen aika olisi aikaisintaan syksy 2017, koska kroppani on läpikäynyt sellaisen dieetin jo kerran. Puhuimme myös siitä miten kroppa pitää totuttaa todella isoihin ruokamääriin että dieettiä voisi toteuttaa järkevästi ja siitä kuinka tärkeässä osassa se henkinen puoli olisi. Lopulta päätin asettaa kisatavoitteen ja luvata itselleni että saan lopettaa jos rasvattomuus alkaa ahdistaa. Okei, myönnän että välillä ahdistikin, mutta kilpailuhenkisyyteni vei voiton.

Matiaksen mielipide ei oikeastaan ole muuttunut vielä tähänkään päivään asti. Olen sitä mieltä että kisaaminen on oma valinta eikä se oikeuta käyttäytymään huonosti, se ei ole mikään sairaus vaan täysin OMA valinta. Vaikken ollut ärtyisämpi tai ns. raskaampi tyttöystävä dietilläkään, hän ei pitänyt siitä että elämäni pyöri loppukesästä vain treenin, ruuan ja levon ympärillä. Hänen mielestään kropan analysointi on turhaa. Urheileminen on hänenkin sydäntään lähellä, muttei suosittelisi fitnestä kenellekkään. Kun Matias oli mukana kisoissa henkisenä tukena hän kuitenkin sai nähdä miten nautin siitä kaikesta. Hän jännitti myös kuulemma katsomossa niin paljon että kuume nousi hetkellisesti. Olihan hän minusta ylpeä ja iloinen puolestani. Hän on silti myös hyvin tyytyväinen siihen ettei kisoja ole joka vuosi. 😀

 

– Johanna

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday