Voiko yrittäjyyttä harrastaa? ja muita päivän ajatuksia

Heippa ja ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille!

Tulin eilen Vaasasta muutaman työjutun ja muuttohommien takia Poriin. Tämä viikko on itseasiassa tosi hektinen, joten tämä vapaapäivä tulee ihanasti hyvään kohtaan niin saan hoidettua näitä juttuja mitä en Vaasassa ollessani millään pysty hoitamaan. Viikonloppu on täynnä kivoja juttuja, mutta kerron niistä vielä myöhemmin.

Olen tottunut siihen että aina on paljon juttuja meneillään samaan aikaan ja jos minulla ei ole monta rautaa tulessa niin haalin itselleni lisää projekteja. Kaikista nautin täysillä ja teenkin niitä täysillä. Vuoden vaihteessa pyörähtää tosiaan kolmas vuosi kahvilayrittäjänä käyntiin, joka tuntuu hullulta! Vastahan se kaikki alkoi. Ice cream house on siis yritys jota pidämme perheeni kanssa. Itse vastaan terassikahvilan toiminnasta. Koska olen vielä opiskelija, monet ajattelevat että tämä yrittäminen on kiva harrastus koulun ohella, joka vaatii töitä vasta silloin kun minulla on kesäloma opiskeluista. Tämä olisikin aika helppoa jos menisi noin. Voin rehellisesti sanoa ettei tämä tässä tilanteessa toimi ihan niin.

Grillauksen hoiti Iskä!

 

Laipurina toimi Äiti!

 

Se on myös totta, etten pystyisi tähän jos minulla olisi kesän hektisempään aikaan vielä kouluakin. Silloin ei aika ja energia vain riittäisi molempiin juttuihin. Kun edellinen kesä on saatu pakettiin alkaakin jo uuden kauden suunnittelu. Se vaatii useita työtunteja jotta asiat kehittyy ja hoituu. Ajoittain meillä on toimintaa myös kesäkauden ulkopuolella. Minä rakastan sitä mitä teen, eikä se ole minulle todellakaan pelkkä harrastus vaikka ollaan perheeni kanssa saatettu niin leikkimielellä sanoa.

Kahvilanpitäminen ei ole minulle harrastus vaan päätyö. Koulu ei myöskään voisi olla minulle pelkkä harrastus jos haluan valmistua. Koulun ohella tekemäni työkään ei tietenkään ole harrastus vaan työtäni. Jotta kehitystä tapahtuisi minun silmissäni riittävästi niin bikini fitneskään ei periaatteessa ole itselleni pelkkä harrastus, siitä on tullut elämäntapa. Yritän satsata näihin kaikkiin täysillä, enkä mielelläni karsisi ystävien tai perheeni kanssa olemisesta. Itseasiassa olen onnekas kun pystyn yhdistämään näitä rakastamiani asioita, joka tekee tästä kaikesta mahdollista.

Paras ystävä myös työkaverina 🙂

 

Treenit yhdessä!

 

Sellaisia asioita tähän tärkeään päivään. Onnea vielä vahva Suomi 100 vuotta! Tänään ajatuksissani on erityisen voimakkaasti rakas Vaarini joka eli 94 vuotiaaksi ja osallistui vapaaehtoisena Talvisotaan ja oli myös 2 vuotta Saksan armeijan Viking divisioonan mukana Ukrainassa ja Kaukasuksella. (Videon tämän sankarin tarinasta voit nähdä täältä).

Ihanaa päivää,
– Johanna

Sulje