Arvottomat pelimerkit

Las Vegas. Tuo toiveiden ja syntien kaupunki. Paikka josta monet löytävät elämänsä, johon monet menettävät sen. Rikkaat törsäävät ja iloitsevat, köyhät kerjäävät ja kärsivät. Olen nuoresta asti halunnut nähdä ja kokea tämän lumoitsevan paikan mistä kaikki puhuu ja missä kaikkien luottokortti ja iho on palanut. Vuonna 2011 sitten toiveeni toteutui ja se oli juuri niin erikoinen mitä odotinkin, kaikki tuntui vain kangastukselta keskellä tulikuumaa aavikkoa. Näin niin paljon että verkkokalvoni ovat vain kaukainen kiva muisto ja on vaikea uskoa kaikkea mitä näkee, tai ehkä ei tarvitsekaan?

Kontrastit on vahvasti tässä kaupungissa läsnä. Kävelet ylellisen hotellin läpi, sisällä varakkaat pelaavat uhkapelejä ja polttavat sikaria, nauravat ja pitävät hauskaa kolikoidensa kustannuksella. Astut kaksi askelta ovesta ulos, kadun varrella varattomat kerjäävät sinulta edes yhtä kolikkoa jotta saa vettä 40 asteiseen kuumaan kitaansa ja kolmijalkaiselle koirallensa ravintoa jolla elää muutama tunti lisää.

Siinä tulee vähän sellanen epäreilu ja absurdi olo, että mitä siinä pitäisi tuntea. Olen tyytyväinen että olen tässä enkä tossa, vai olenko? Mihin olen tyytyväinen vai ansaitsenko edes millään tavalla olla tässä hän tuossa? Mitä jos vaihtaisi paikkoja edes päiväksi ja näkisi mitä elämä on toisinpäin? Olisit hänen likaisissa puhkikuluneissa kengissään, mitättömistä pelimerkeistä tulisikin elämäsi tärkein ja ainoa toivo. Vegasissa on arvioitu olevan noin 10 000 koditonta joista osa asuu sadevesitunneleissa maan alla. Se jos joku on kontrasti kun Riku Rikas ajaa limusiinilla stripillä kultahampaat kiiltäen ja suoraan hänen kohdallaan maan alla Almu Aino ajaa ostoskärryillään ja kaivaa roskiksesta päivän ateriaa hampaattomat ikenet vilkkuen. Omia valintoja? Ihan varmasti. Osa.

Voihan se Aino olla vetänyt happoja pienen ikänsä ja kärsii siitä nyt. Mutta enemmän epäilen, että Rikulla on taipumus happottelemaan muutakin kuin reisiään, kun on sitä fyffee, massii, rahaa ja mammonaa. Kun jotain on liikaa tai liian vähän alkaa tapahtuun kummia ja rupeaa tulemaan valintoja jotka määrittelee pahasti tulevan tien. Vasemmalla on pitkä ja rosoinen alamäki, siellä heiluttelee likaisia seteleitään herra synti ja rouva rikosrekisteri, he yrittää kaikkensa jotta juuri sinä laskisit heidän huumaavaan ja houkuttelevaan syliinsä. Oikealla puolella rauhallinen ja tasainen ylämäki, jossa ylhäällä heiluttelee Mr. motivaatio ja Ms. Tasapaino, jotka toivovat vaan että et heitä hukkaan mahdollisuutta joka sinulle on annettu.

Meidän hotelli oli Mandalay Bay joka oli kyllä upea ja siisti, muistan tuostakin ikkunasta vaan tuijottaneeni pitkään ulos yhtenä jetlagin runtelemana aamuyönä ja miettien kuinka epätodellinen olo on. Monissa hotelleissa pääsee sellaisia käytäviä pitkin seuraavaan hotelliin, myös sellainen juna meni ympäriinsä jonka avulla pääsi paikasta toiseen. Ulkona ei tavallaan edes tarvitse käydä ollenkaan jos ei halua, joka tekee taas kaikesta vielä enemmän epätodellista ja unenomaista. Jotenkin niin kiehtova paikka jossa on joka lähtöön kävijää ja kulkijaa. Elviksen kopiot hikisinä pukuineen ja peruukkeineen, pöydällä keinuvat naiset valokuvavartaloineen, kodittomat tarinoita täynnä olevat hahmot tienvarsilla, taikurit kulmien takana jotka niistävät vaikka nenästään puluja jos niin haluat.

Toiset varmasti ajattelevat että mitä ajanhaaskausta, tehkää mieluummin jotain aitoa ja menkää suomen metsiin pyörimään neulasissa ja keräämään käpylehmiä. Käpylehmät on ihan parhaita mutta kun niitä on pyöritellyt pienen ikänsä nii kai se viehätys on juurikin se erilaisuus. Se joka on asunut ikänsä Vegasissa maksaisi vaikka koko omaisuutensa jotta pääsee lypsämään käpylehmiä Suomen suloihin. Ollaankohan me mihinkään tyytyväisiä?

Nähtiin kyllä oikeakin Criss Angel mutta ei todellakaan näin läheltä.

Matkasta tuntuu olevan jo ikuisuus ja kuvat tuntuu rapistuvat enemmän ja enemmän pois mielestä. Niitä katsellessa voin vieläkin kuulla pelikoneiden kaikuvat äänet ja kasinon houkuttelevan tuoksun. Joskus sinne uudestaan vielä menen ja näen enemmän ja kauemmaksi, kultaisen maalin rapistuessa kangastuksen taakse ja sen yli.

Keskiviikkona tarinaa aiheesta!

-Johanna-

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday