Avain onneen

Suhteet, avioliitto, punainen tupa ja perunamaa. Mitä me kaikki oikein haemme?

Kun olet aikuinen, haluat puolison. Kun olet aikuinen, sinulle tulee perhe. Se sisältää lapsia pellavapäineen, koiria kuratassuineen ja tiskaamista ryppyisine käsineen.

Perus pilarit hyvälle elämälle määritteli joku menneisyyden Suhdeseppo. Istuiko se alakerran pubissa sanellessaan raameja vai uskottavasti kirkossa kansan edessä? En tiedä, mutta siitä on nyt noin miljoona vuotta ja sen eräpäivä meni umpeen jo kauan aikaa sitten.

Hyppy nykyaikaan on tehty ja pikkuhiljaa maailma alkaa olla avoimempi. Kiitos ihmisten, jotka uskaltavat olla enemmän omia itsejään ja tekevät siinä samalla tulevaisuutta.

Olen ollut itse samassa suhteessa 14 vuotta. Se on aika pitkä aika se. Riippuu tietysti kenen mittarilla katsoo. 2015 elämämme muuttuikin täysin kun pieni Herra K. sen mullisti. Joka päivä on uuden oppimista itsestämme, toisistamme ja pienestä hurrikaanistamme.

Hurrikaani

Kun joskus nuorena oli vastoinkäymisiä että vitsi toi naapurin Ville on tyhmä, kotona on tylsää ja koulussa historia on paskaa, vähät tiesimme siihen aikaan mitä oikeasti on haasteet ja ongelmat.

Hola

Vaikka olisit ollut kaksi tai kolmekymmentä vuotta yhdessä saman ihmisen kanssa, ongelmia tulee aina joskus. Tiedättekö miksi? Koska olemme erilaisia. Ja hauskintahan on se, että vaikka olisimme ihan samanlaisiakin, olisi sekin haaste. Olemmehan maapallomme kehittynein ja viisain laji, uskokaa tai älkää.

Väri

Onko jollain avain helpolle tielle elämässä ja jos on, kannattaako sitä käyttää?

Jos elämän on tarkoituskin olla vähän haastava silloin tällöin? Kun ajat pyörällä alamäkeä jossa ei ole mitään pomppuja, ei kiviä, ei säröjä. Sileä tie kiiltää niin pitkälle kuin katseesi kantaa. Suljet silmäsi samalla hymyillen, irrotat kätesi tangosta levittäen ne isoksi halaten samalla vastaan lenteleviä lintuja.

Tien reunalta kampeaa pienen pieni otus keskelle kulkuväylääsi. Se paistattelee päivää ja makaa pitkin pituuttaan. Sinä ja helvetin hieno konkelisi lennätte kaaressa pitkin pientareita helmat paukkuen.

Jos tie olisi ollut edes vähän pomppuinen, jos siinä olisi edes pienen pieniä kiviä ja säröjä, olisitko ikinä uskaltanut sulkea silmiäsi? Jos et olisi sulkenut silmiäsi ja olisit valppaana, olisitko ikinä lentänyt pitkin pientareita? Helmatkaan ei varmaan olisi paukkunut.

Elämämme pomput pitää meidän hereillä, valmiina ja joskus toki helvetin kärttyisenäkin. Onko ne meille silti välttämättömiä ja tarpeellisia? Kyllä. Samalla opimme jokaisen pompun kohdalla lisää taktiikoita käsitellä seuraava pomppu tai jopa väistämään sen.

Yksinkertaista vai mitä? Elät sitten yksin tai yhdessä, elämäähän tämä vain on!

Hyvää perjantaita kaikille!

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday