Egojen ruokkiminen kielletty

MINÄ olen parempi kuin sinä. Minä olen parempi kuin kukaan muu. Olen voittamaton, älykkäin ja mahtavin olento päällä maan!

Suuri ja lihaksikas lajike nimeltä ego. Ei saa ruokkia eikä koskea, voi myös uhatessa purra! Toiset osaavat sen piilottaa, toisilla se on alunperin pieni ja harmiton. Toiset elävät vain sille, sen kautta ja sen avulla. Ongelmia alkaa tulla siinä vaiheessa kun egoa syötetään liikaa. Lihotetaan sitä siihen pisteeseen asti kunnes se on niin ylensyönyt että ei pysy enää ikinä piilossa. Tätä aihetta ei pidä sekoittaa itsevarmuuteen ja voitontahtoon, nehän on vaan helkkarin hyviä asioita. Mutta itserakkaus ja suuri ego taas kävelevät nättiä rantareittiä usein käsikädessä, samalla viheltäen kaunista virsiä kutsuen sinua mukaansa lenkkeilemään. Lähdetkö?

Painissa kun se ego viikataan kauniiseen nippuun ovelle saapuessa ja jätetään odottelemaan siihen ulkopuolelle rauhassa kenkien viereen. Maltathan hetken olla tässä? Tulen ihan kohta takaisin. Toisten henkilöiden ego on suuri ja vaativa jolloin jätetään ovi raolleen että se näkee mitä puuhaat, osalle riittää vaan vesikippo ja eväät. Joikaisen reenin, kuristuksen ja lukotuksen jälkeen suuret egot ovenraosta pälyillessään huomaavat että mitään pahaa ei tapahdukaan kun häviää toiselle, kerta kerran jälkeen ego pienenee ja kesyyntyy kun se oppii ja hyväksyy.

Häviö. Taas hävisin reeneissä tai kisoissa. Mitä teen? Menetän kaiken toivon, luovutan ja itken itseni uneen, ei tästä mitään tule. Pah! Kaikki jatkuukin ihan samanlailla, ainoa mitä käteen jää on oppiminen ja taitojen paraneminen. Ja nöyryys. Nöyryys on suurin kaikista koska sen jälkeen alkaa tapahtumaan kehitystä ja rupeat arvostamaan toisia ja niiden taitoja ihan eri tavalla.

Jujutsu on kyllä yksi parhaimmista keinoista suodattaa liian suuret egot pois. Kyllähän suodatus onnistuu muullakin tavalla kuin fyysisesti, esim. tutkimalla ja tiedostamalla asioita mutta mieli on vaan sellainen mato että se saattaa luikerrella tilanteesta pois ja taas se ajatus karkasi ja olet lähtöpisteessä. Jujutsussa ei näin käy. Vaikka olisit kuinka hyvä luikertelija, jos vastassa on taitavampi tyyppi karkaaminen tosiasioilta ei onnistu. Se tyyppi voi olla paljon pienempi kuin sinä. Tai isompi. Se voi olla paljon nuorempi tai vanhempi kuin sinä. Liiskaamalla egosi ja sinut hän opettaa sinua olemaan parempi, kuulostaako oudolta ja vaikealta? Sitä se aluksi on.

En minä, minä olen niin hyvä kaikessa, omistan maailman, avaruuden ja olen jokaista taivaan tähteä kirkkaampi. Kaikki luulee välillä itsestään liikoja jolloin todellisuus alkaa hälventyä ja ego saa taas mässäiltävää ja alkaa paisua kuin pullataikina.

Itse menin kisoihin tosi aikaisin kun aloitin jujutsun, aattelin et fuckit annetaan mennä katotaan miten käy. No eihän siinä hyvin käynyt niinkun varmaan jokainen maailman päällä kulkeva elävä olento nyt jo arvasi. Ensimmäisen ottelun jälkeen olin ihan äimänä, olenko mä SIIS NÄIN huono! Miten en tajunnut aiemmin? Silmät aukesi ihan totaalisesti ja pala palalta aloin rakentamaan niitä kohtia mitä olin ottelussa mokannut ja reeneissä alkokin keskittymään ihan erilaisiin asioihin kun aiemmin.

Nyt alkaa pikkuhiljaa tajuamaan kuinka suuri juttu tää laji on, kuinka siistiä on että just mä harrastan tätä ja avaan tätä kiemuraista vyyhtiä reeni reeniltä enemmän, oppimalla kokoajan lisää. Kuinka haluisin vaan kaikille just alottaneille sanoa että älä luovuta, jaksa vaan painaa läpi niin kaikki alkaa selkeentyä ja yksi elämän suurimmista oppipoluista saa alkunsa.

Kun mietitään yleensäkin tätä elämän solmujen availua. On kaksi solmua, toinen on vaikea ja toinen helppo. Yksi kaveri valitsee vaikean solmun ja haastaa itsensä. Hän avaa sitä monta tuntia sormet ruvella, kiroillen ja kolhujen kautta väsyneenä hän vihdoin saa sen auki. Kun taas toinen kaveri valitsee löysän ja helpon solmun, oikotien onneen. Hän vain puhaltaa sen auki joutumatta tekemään mitään, selviämällä pälkähästä helpolla. Jes, nopeasti ohi ja eteenpäin.

Mitä tapahtuu, kun suuri sotkuinen solmu tuleekin taas heidän eteen, kumpi avaa solmun nopeasti ja pääsee eteenpäin helposti ja vaivattomasti? Niinpä, ei ainakaan herra puhaltelija.

Loppuviikosta taas tarinaa aiheesta.

P.S. Tarinani siirtyivät omalle osastolleen täällä poselandin alla, löytyvät nyt nimellä: Little Stories by J. Sieltä kautta siis jatkossa ne, nämä normi lätinät samassa mestassa kuin ennenkin. ⭐️

 

3
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday