Elämisen ohjekirja

Nykyään ohjeistetaan kaikki. Muista pestä kädet vessassa. Tässä käsien pesua varten vesihana ja tässä ohjeet miten peset kätesi. Käytä ensin saippuaa, muistitko kynnenaluset? Ojenna ne vesihanan alle pesten jokaisen ihohuokosen. Ymmärrätkö vai pitääkö näyttää LIKAISESTA kädestä pitäen?

Tarvitsemmeko oikeasti kaikkeen ohjeet vai osaisimmekohan toimia myös ilman niitä? Kasasin uutta grilliä jokunen aika sitten ja ymmärrän kyllä taysin miksi niissä on ohjeet. Ilman niitä alataso olisikin yhtäkkiä ylätaso, ruuvi nro viisi olisikin ruuvin kaksi paikalla ja ruuvimeisseli lentäisi naapurin katolle viime vuonna kootun ikean tuolin ruuvin nro haista paska viereen.

Mutta siis käsienpesu. Olemmeko oikeasti niin kädettömiä että emme osaa edes pestä itse omatoimisesti käsiämme? Avuttomuuden multihuipentuma jonka itse otamme vastaan ja jota meille avosylin tarjotaan. Toiset haluavat uida vastavirtaan ja olla erilaisia. Tarkoittaako se sitä ettei pese käsiään jos niin ohjeistetaan? Pesethän kätesi. EN! Kapinoin ja elän mieluummin paskassa.

Ystäväni kertoi yksi päivä tarinoita siivoamisesta ja mietittiin siinä sitten porukalla mikä saa ihmisen tekemään tarpeensa sen pöntön ohi. Kyllä, näin oli tapahtunut ja näin varmasti tapahtuu joskus toistekin. Onko se sitten sitä nykyajan kapinointia? Aika radikaalia sanoisinko. Mihin on jäänyt vanhat kunnon mielenosoitukset pahvisine tekstilaattoineen? Nykyään vaan paskotaan asia kirjaimellisesti nenän eteen ja odotetaan että joku siivoaa sotkut.

Valintoja. Kaikki me teemme valintoja ja vaikka uima-altaan vieressä lukisi älä hyppää niin joku sinne aina silti hyppää. Miksi? No koska se voi ja se on väärin. Mitä enemmän ohjeita ja sääntöjä sitä enemmän houkutuksia ja vääryyksiä. Missä menee raja ja koska on aika oppia? Jos ei rajoja olisi tulee ongelmia, kun on liikaa rajoja tulee ongelmia. Missä on kultainen keskitie, onko sinne karttaa ja ohjeita?

Tätä aihetta tuli tosiaan pohdiskeltua mökillä tossa lomalla koska kotamme on täynnä mitä ihmeellisimpiä viittoja ja kylttejä. Seinät ovat aika legendaariset ja uniikit. Isäni on aikoinaan käyttänyt hyvinkin paljon aikaa saadakseen sen näyttämään siltä että kun sinne kerran sisään astuu sitä ei hevillä unohda. Eikä räpillä eikä klassisella. Kotaa sanotaankin Rock-kodaksi koska sitä se oikeasti on. Mökillä on paljon ihmeteltävää, näistä aikanaan sitten ihan oma postaus ei tähän mahdu millään.

Joskus tietysti tarvitsemme oikeasti apua. Esimerkiksi jos ulkomaan reissulla etsin jotain paikkaa ja edessäni on suuntaviitta mihin pitää mennä ja mistä se löytyy. Jes! Kiitos. Nykyään toki kaikki löytyy muutaman napin painalluksella jo kännykälläkin. Tai niinhän sitä luulisi. Muutaman kerran kyllä on kännykkäni karttapalvelu vetäissyt minua nenästä pahemman kerran.

Olimme menossa painimaan yhdelle salille jossa emme olleet ennen käyneet. Kartta näyttää selkeää reittiä, olemme jo lähellä ja kerrankin ajoissa. Ajan pientä ylämäkeä todeten samalla että onpa jännällä paikalla sali. Kartta ilmoittaa iloisena että olemme perillä ja kohde on vasemmalla. Katson auton ikkunasta ja vasemmalla tönöttää iso vanha omakotitalo jossa mummo lipittää ikkunassa kahvia ja kummastelee mitä helvettiä teemme hänen takapihallaan.

Repeämme nauruun ihmetellen että onkohan mummolla fight club perunakellarissaan vai olisiko sittenkin karttamme taas väärässä. Se kun ei olisi ensimmäinen kerta. Lopputuloksena löysimme onneksi perille ja melkein ajallaankin. Aina ei siis voi olla täysin varma onko ohje oikea vaikka joku niin väittäisikin.

Joskus sitä vaan miettii miten sitä sitten on ennen pärjätty tai nyt pärjättäisiin jos ei kaikkea näytettäisi meille kädestä pitäen. Mitä enemmän ohjeita, sitä enemmän taantumista? Tässä teknologian aikakautena olemmekin tietämättämme menossa taaksepäin evoluutiossa ja kohta olemme pelkkiä apinoita puhelimet kourassa ylittämässä katua lukien googlesta ohjetta miten kävellä puhelin kädessä kadun yli jäämättä auton alle, samalla jääden auton alle.

Evoluutiotarinaa loppuviikosta!

3
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday