Hampurilainen parsakaalin vaatteissa

Tuntuu että olen mättänyt pelkkiä hampurilaisia viimeisen puoli vuotta. Kuukausi sitten päätin että nyt lähtee perkele kilot ja kukaan ei mua estä! Kävin juoksemassa aamuisin pitkiä lenkkejä, parsakaali ja kananmuna olivat parhaat ystäväni. Enpäs tiennytkään että selän takanani juonitaan pahemmin kuin koulun röökipaikalla. Salakavala selluliitti ja herkullinen hampurilainen kuiskivat toisilleen kiherrellen ja kuherrellen, suunnitelma päänmenokseni oli tehty. Näin sai salattu ja kielletty rakkaustarina alkunsa.

Liikuttu on paljon, kyllä. Silti jotenkin iltasyöminen ja napostelu on lähtenyt ihan käsistä viimeaikoina. Kaikki alkoi siitä kun pudotin painoa kisoihin helmikuussa -7kg kolmessa viikossa jolloin kroppa sanoi mulle että haista huilu ja aja sinne mäkin luukulle senkin selluliittivaras! Nyt kesän kisat on mennytkin plussasarjassa pyristellen, iloisena kyllä onneksi edes yhden voiton rikkaampana tosi paljon isompaa mimmiä vastaan, olisin silti halukas jo menemään omaan sarjaani takaisin.

Alkuroikkumiset vastustajan hanurissa.
Kuva: @voikukkaphotography

Edellisen painon pudotuksen jälkeen sipsit ja hampurilaiset ovat vieneet täysin huomioni. Karkit ja jäätelö astuivat kuvioihin nyt lomalla. Hyökkäsivät kimppuuni takaapäin ja painitaidoistani ei tässä tapauksessa ollut mitään hyötyä. Hyökkäyksestä jäi henkisiä mutta myös fyysisiä vammoja. Kyytiin jäi myös pahin kaikista seläntakana puhujista, salakavala selluliitti.

Tosiaan se kuukausi sitten aloittamani ”dieetti” kesti sen viikon ja taas vietiin kun läskiä pässiä narussa kun karkkihyllyt kutsui. Nyt mulle riittää. Nyt alkoi arki, uusi elämä, syksy, mitä näitä nyt on. En aio antaa enää periksi, tällä kertaa taistelen vastaan keinoja kaihtamatta!

Vaikka kuinka yritin syödä parsakaalia tuo rakastavainen pariskunta juonivat kaiken valmiiksi. Sala-asussaan kulkeva hampurilainen tunki näköpiiriini, selluliitti harhautti katoamalla hetkeksi kokonaan ja mieleni teki tepposet sekunnin murto-osassa. Mässäilyn jälkeen tajusin taas astuneeni samaan ansaan kun monesti ennenkin.

Nyt olen valmis! Flunssasta johtuen viikon reenaamattomuus ja mässäily on vahvistanut taistelutahtoni maksimiin ja viikonloppuna rakensin aseita ja nyt valmistaudumme taistoon. Kaikilla on omat paikkansa painonpudotuksen shakkilaudalla. Sitruuna: kirpeä lähetti. Vihreä tee: lämmin ratsu. Salaatti: raikas soturi. Kurkku: peloton torni. Liikunta: kaikentuhoava kuningas.

Juonikaa mitä tahansa tai hyökätään mistä vaan, minä odotan samalla lauleskellen padappappapaaa, im lovin’ it!

7
Jaa:

This Post Has One Comment

  1. Avatar

    Loistava kirjoitus, I so feel you 🙈🙈
    joka helvetin kerta ajaessa mäkkärin tai hesen ohi ne vaan huutaa mun nimeä 🤣

Vastaa

Close Menu

Black Friday