IDENTITEETTI IMURIN PÖLYPUSSISSA

Kännykkäni alkaa vilkkua yksi kaunis päivä ja katson että kukas siellä. “Hei Johanna! Tilaamasi tavarat ovat saapuneet postiin ja on noudettavissa.” Jaa, en kyllä ole tilannut mitään. Toinen viesti eri paikasta alkaa vilkkua samantien: “Hei Johanna, kiitos tilauksestasi meille, tässä laskunne ja tavarat tulevat postiin pikimmiten.” MITÄ HELVETTIÄ? MITKÄ TAVARAT. Fiilikset olivat himan sekavat kun viestejä alkoi tulemaan joka tuutista ja yhtäkkiä olin Hobbyhallin lempiasiakas 3000e tilauksineni, ilman tilaamatta siis itse yhtään mitään.

Hukkasin ajokorttini varmaan pari vuotta ennenkuin tämä tapahtumaketju sai alkunsa, little did I know että joku veijari käyttää nimeäni, osoitettani, puhelinnroani ja hlötunnustani hyväkseen tilaillessaan Zalandosta uusimmat trenditakit ja Hobbyhallista kalleimmat pädit ja macbookit. Verkkokauppoja oli kymmeniä joista hän oli tilaillut tavaraa laskun kera ja kuvitteli saavansa tavarat postista ilmeisesti valtakirjan avulla itselleen, maksamatta penniäkään. Onneksi viestejä kuitenkin tuli ja jostain jopa soitettiin mulle että onkohan tässä nyt jotain mätää. Olihan siinä ja paljon. Mätäomena täynnä lieroja matoja jotka kaivertavat rankaan asti samalla sylkien siemenet suoraan naamaani.

Kävin sitten heti postissa kovistelemassa että jos joku mun nimellä tulee näitä tavaroita hakemaan niin ilmoittakaa tuun vetään sitä nenästä. Ei kuulunut eikä näkynyt ja ainakin suurinosa tavaroista palautui kauppoihin, osa ei kerennyt onneksi edes lähteä liikkeestä. Rikosilmoitus tehtiin ja tähänkään päivään mennessä ei mitään käryä kuka tämä identiteettierkki oli. Valtakirja -mahdollisuudesta johtuen ei tarvitse olla millään tavalla edes näköinen. Olikohan se vanha vai nuori, mies vai nainen? Olenkohan ikinä kävellyt häntä vastaan jossain ja hän on tunnistanut minut mutta minä en häntä?

Mitä jos se olikin toinen minä toisesta ulottuvuudesta joka yritti viestittää että mun olisi aika ostaa uusia talvitakkeja ja kauniimmat verhot? Pakko myöntää, verhot on vanhat ja takissakin on vetoketju rikki… ehkä hän olisi ihan oikeassa?

Kiasmassa oli aikoinaan näyttely jota käytiin katsomassa joskus luokan kanssa vuonna nakki, olen yrittänyt monia kertoja etsiä tätä yhtä taide-teosta netistä mutta en vaan lyödä sitä. Se on video jossa nainen istuu ja tuijottaa kameraan, tuoli pyörii ympyrää hitaasti ja joka kerta kun hän tulee kameran kanssa naamatusten hän sanoo eri kielillä nimensä. Esim. Minun nimeni on Johanna Koskinen, joka kerta kun hän sanoo nimensä saa hän kuvitellun raipan iskun vartaloonsa josta jää verinen jälki. Lopuksi hän on ihan runneltu ja muistaakseni video alkaa vaan taas alusta uudestaan. Se oli jotenkin ihan pirun hieno ja sai miettimään kaikenlaista, jos joku joka tätä nyt lukee tietää mikä kyseinen taide-teos on, laita mulle viestiä! Koska tuun hulluksi tän asian kanssa.

Identiteetti. Minä itse. Tietääkö kukaan edes oikeasti kuka itse on ja mitä jos et olekaan se mitä luulet olevasi? Toiset menevät baarin portsarille uhoamaan EKSÄ TIEDÄ kuka mä oon?! Tiedätkö sä saatana itsekään? Kertokaa nyt joku tolle raukalle kuka se on ja että sen kotiintulo -aika meni jo. Olevinaanhan voi olla moniakin asioita, mutta OLLA on sitten ihan eri kuvio.

Mä olen urheilija, äiti, ystävä ja puoliso. Vai olenko vaan olevinaan? Enhän tee lähellekään aina mitä urheilijan, äidin, ystävän tai puolison pitäisi tehdä? Paini välillä rönsyilee ja on taukoja, laitan asioita lapseni edelle ja hermostun, en pidä yhteyttä tarpeeksi usein toisten ystävien kanssa ja kotona toisen huomioiminen, imurointi ja ruuan laitto on välillä ihan minimissä. Missä menee raja ja mistä sen ottaa pois?

Kuvio menee sekaisin kun on liikaa kaikkea. Kokkaan pannulla urheilua, painin puolisoni kanssa ja imuroin pölyjen lisäksi ystäväni ja identiteettini pölypussiin. Mitä? Miksi pitää aina sählätä montaa asiaa kerralla eikä voi keskittyä yhteen ja tehdä sen kunnolla, loppuunasti ja täydellisesti. Paitsi kun täydellisyyttä ei ole olemassa niin olenko sitten mitään jos yritän liikaa tai liian vähän?

Miettikää miten helppoa olisi olla Puu. Mä olen puu, kasvatan lehdet, tiputan ne ja vuollan kaarnaa päivät pitkät samalla tuulta käsissäni pidellen. Se siitä. Olen Puu. Tai Kivi. Olen harmaa möykky ja minuun kompastutaan välillä ja sammal vanha ystäväni tulee sillontällön kylään halaillen minua monta vuotta putkeen. Se siitä. Olen Kivi.

Pitäisikö olla välillä vaan Kivi?

Tarinaa viikonloppuna !

5
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday