Is it future or Is it past?

Viikonlopusta selvitty juuri ja juuri näin keskiviikkoon mennessä ja kohta jo seuraava onkin kulman takana kolistelemassa kylmiä kettinkejään. Syksy puhaltelee jo kovaa vauhtia lehtiä takapihalta toiselle ja kerkesi jo kaatamaan uuden terassivarjomme. Se on muuten hauska tunne kun kävelee aamusta siihen takapihan ovelle kahvikupponen kourassa ja kahvi sujahtaa väärään kurkkuun alta aika ykskikön kun huomaat varjon menneen sentin ohi oven lasista, kaataneen kaiken lasipöydältä alas terassille, rikkomatta kuitenkaan lasia.

KERRANKIN ei käynyt pahin mahdollinen skenaario jossa ikkuna olisi tuhannen PIIP päreinä ja uusi lasipöytä olisi seitsemässä epäonnen osassa terassin pintojen väleissä. Mielikuvitukseni kanssa näin siis vain tämän pahimman skenaarion joten join kahvikupin hymyssä suin loppuun ihaillen kaatuneita maisemia ja hyräillen syksyn säveltä. Välillä liiasta mielikuvituksesta on hyötyäkin!

Viikonloppuna käytiin Suistoklubilla keikalla joka ei ollutkaan mikään perus keikka. Kyseessä oli Gasthaus orkesteri jotka soittivat Twin Peaks sarjasta tunnettuja kappaleita. Show oli parempi kuin olisin osannut odottaa ja visuaalisesti saatu niin täydellinen tunnelma kuin suoraan sarjan kohtauksista.

Niille jotka eivät ole Twin Peaks sarjaa katsoneet sanoisin että se on erikoisin sarja mitä olen katsonut ja tätä myöden melkeinpä myös parhain. Jos luet tarinoitani Little Stories by J- puolella täällä poselandilla niin voisin verrata tuota sarjaa niihin ja kerrot sen vielä sadalla ja lisäät mysteerisyyttä ja helvetinmoista ihmetystä vielä parilla tuhannella. Niin erikoinen se sarja on.

Piirtämäni keskeneräinen kuva päähenkilöistä.

Kaikki alkaa sarjan alussa kuolemasta ja matkan myötä selviää mitä erikoisempia käänteitä ja kun mukaan saadaan kaiken keskusta ”punainen huone” on soppa valmis keitettäväksi pippurilla ja kysymysmerkeillä maustettuna. Pikkuhiljaa alkaa katsojakin kadota verhojen syövereihin mitä syvemmälle uskaltaa mennä. Pidän tätä sarjaa pelottavampana kuin mitään kauhuelokuvia. Omalla tavallaan. Kauhua on niin monenlaista ja tämähän ei ole mitään ”BOO!” -kauhua vaan sellaista pysyvää ja piinaavaa. Myönnän siis olevani täysin lumoutunut Twin Peaksista ja David Lynchin ihmeellisestä mielestä joka meitä vääntää ja piinaa vuosista toisiin.

Got A Light?

No, mitä keikkaan tulee meinasin kirjaimellisesti kuolla pystyyn kun näin sarjasta tutun näköisen kääpiön yhtäkkiä edessäni lavalla puhumassa tekstiä väärinpäin juuri niinkuin sarjassa. Tilanne oli niin absurdi että luulin ensin mielikuvitukseni saaneen vaan potkun perseelle juodessani toista viskiäni mutta totta se oli, muutkin näkivät sen!

Jäätävä kokonaisuus keikasta tuo vieläkin kirjoittaessa kylmät väreet iholleni ja vahvan viskin maun suuhuni. Hauskaa, pelottavaa ja niin visuaalista. Sitä ennen tietysti kunnon pihvit ja viiniä. Jes!

Keskiviikko GOGO ja loppuviikosta tarinaa!

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday