Konttaava sinivöinen

Viime viikolla oli ohjelmassa painia ja seinämaalauksia. Olen ollut kipeänä melkein viimeisen puoli vuotta viikon välein niin nyt vihdoin, VIHDOIN tuntuu että olen terve!

Osallistuin viikonloppuna kisoihin. Olisin toki voinut miettiä pari kertaa kannattaako kun on päässyt reeneihin ehkä sen 4-5 kertaa tähän viime kuukauteen… mutta meninpä silti. Mukaan tarttui yllinkyllin kokemusta, motivaatiota sekä erittäin hikinen painipaita.

12

Kun ei pelkää enää häviötä, tuntuu ettei ole mitään hävittävää. Vituttaako se silti? Jep.  Opettaako se? Kyllä. Mutta se ei enää pelota. Mikään ei muutu, elämä jatkuu ja taas kerran ylitit itsesi menemällä kisaamaan johon monilla ei kantti kestä. Ole ylpeä itsestäsi!

Kisapaikalla näki taas tuttua painikansaa ja tunnelma on aina yhtä hauska, avoin ja hikinen!

Olen sinivöinen tällä hetkellä. Vöitä on:  valkoinen > sininen > purppura > ruskea > musta > punainen. Tätä kehitystä voi verrata vaikka syntymään.

123

Valkoinen on vauva joka litkii maitoa, parkuu, itkee ja tarpeetkin tulee vähän punttiin. Sinivöinen osaa sitten jo kontata ja ryömiä, kävelykin onnistuu mutta vaan tukea vasten. Itkupotkuraivarit ovat myös taattuja tunnin välein.

Purppura osaa sitten jo kävellä varmoin askelin, mutta juoksemaan ryhtyessään tulee kompastuminen ja kiukku. Vähän väliä otsa mustelmaisena ottaa hän aina päättäväisesti uudet juoksuaskeleet vaan kompastuakseen taas seuraavaan pöydänkulmaan. Hän ei silti luovuta.

Ruskeaa on jo vaikea saada kiinni kun hän kiitää juoksupolulla uudet lenkkarit kopisten. Viilettää eteenpäin hymy korvissaan tehden samalla kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. On vain yksi mutta. Se piileksii metsäpolun puiden takana, pimeydessä…

Musta. Tuo pitkä, varpaiden väliinsä kiviä murskaava olento ei ole enää ihmisen muodossa vaan kuoriutuu aina iltaisin kuorestaan. Yön hän saalistaa ja vaanii säälittäviä ihmisolentoja leikkien heidän kustannuksellaan. Hän on silti älyttömän rento ja huoleton, jolloin niitä on hyvin vaikea erottaa ihmisten joukosta.

Punainen vyö on jo jotain niin tajutonta, että edes minun mielikuvitukseni ei riitä sitä kuvailemaan. Joka tapauksessa se on hajuton, mauton, näkymätön ja koskematon, päätelkää siitä.

Sillälailla. Jos joku lukija siellä ei vielä paini, nyt kannattaisi aloittaa ennenkun on liian myöhäistä!

Hyvää Maanantaita!

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday