Lainehtivat lasinsirut

Taxfree, kokolattiamatto, tahmainen tanssilattia. Siitä on kunnon laivareissu tehty. Aina mietin, että miksi ihmeessä haluan sulloutua isoon purkkiin parin tuhannen muun ihmisen kanssa keskelle merta? Sille on varmaan joku järkevä syy, koska sinne kuitenkin aina lähdetään uudestaan ja uudestaan. Kuulutukset raikaa pitkillä käytävillä. “Kapteeni toivottaa teidän tervetulleiksi, ostakaa hajuvesiä, ahmikaa buffetissa ja kannella viisi haahuileva alaston hyypiö, palaathan takaisin selliisi.. anteeksi siis hyttiisi.” Ja samma på Svenska.

Olimme kerran Pietarissa käymässä laivateitse, se oli jotain sellasta mitä ei ihan heti unohda, sattui meinaan olemaan sellainen hytti mikä muistutti kauniilla olemuksellaan 70-lukua ja koko loossi haisi ihan marlboro -miehen nahkatakkille. Niin, ja olin raskaana. Eli kaikki aistit vielä puolet pahempina, nam. Hytissä tosiaan on aina se oma tunnelmansa, riippuen kenellä se on ollut aikaisemmin ja onko siivoojaa kiinnostanut vai ei. Välillä on positiivisiakin yllätyksiä, hei täällä on ikkuna! En nyt keksi muita mutta ikkuna on ihan kiva. Nehän on tosiaan vaan nukkumista varten eipä niissä muuten tule hilluttua joten mitäpä väliä.

Taxfreessä on hauska käydä pyörähtämässä. Hups. Takaisin hyttiin kolmen kassin kanssa jotka täynnä kaikkea paskaa. Käteen jäi kolikot jotka menee pelikoneisiin ja se saatanan matkatarjous- lappu jota kukaan ei ikinä käytä ja se rypistyy jossain laukun pohjalla seuraavat neljä kuukautta. Mutta tulipahan ostettua kymmenen tobleronea kun oli hyvä tarjous ja vielä verottomana, repikää siitä!

BINGO! Laivalla on aina hassun hauskaa järjestettyä ohjelmaa ja paljon iloisia ihmisiä. On lapsiperheitä, ryyppäreitä ja kyyppäreitä. Aina löytyy kolmea erilaista ihmislajia kaveriporukassa: Shotti-Seppo joka juo liikaa, pissaa kannella ja polttaa hytissä. Järkevä-Jussi jonka tasapaino, laskupää ja hyttikortti ovat aina tallessa. Loput on hihittely-porukkaa, jotka nauravat näiden kahden yhtälölle, peesailevat mukana eivätkä juo ikinä liikaa tai liian vähän, vaan sopivasti. Mikä on sinun kategoriasi?

Radio Rock- risteily oli taas tälläkin kertaa hauska ja yllätyksellinen. Hyvällä porukalla lähdimme matkaan yhteiskyydillä ja itse automatkatkin oli jo sinällään hauskoja, kaikille muille paitsi kuskille. Kävimme myös buffetissa heti laivaan päästyämme, jossa joku “hieman” humaltunut mies tiputti juuri täyttäneen lautasensa mun jalalle. Siinä sitten katkaravut ja lasinsirpaleet varpaiden välissä katselin häntä ja sanoin että sillä lailla sitten. Hieman huvitti mutta äijä oli sen verran muissa maailmoissa joten jatkoin matkaa silmiäni pyöritellen. Perus rokkinaamat tuli vastaan moneen otteeseen, Sainio, Nikula ja kumppanit. Laivalle oli tullut myös tatuointipiste johon tietysti oltiin menossa moneenkin otteeseen, mutta siellä oli aina jonoa, jälkikäteen ajateltuna parempi niin! Bändejä tuli myös kuunneltua ja juomia tilailtua. Ja juotua. Vieläkin tunnen alkoholin kummittelevan takanani, koputellen olkapäähäni likaisine sormineen, samalla viskin tuoksuisella äänellään kuiskien: “You are the chosen One. Join us! Come to darkness.”

Rock risteilyllä on aina hyvä henki. Nyt tietysti joku Sami Saatana siellä kiroaa että valetta, aina tulee riitaa ja sanomista ja buffetistakin loppui leipäjuusto kesken, NO ei ainakaan mun aikana ole näin käynyt! Tosi hyvä fiilis jäänyt aina ja tutustunut mitä mahtavimpiin tyyppeihin. Se rokkikansa on sellaista lepposaa, menit mihin vaan yksin, röökille tai tiskille aina löytyy juttuseuraa ja kukaan ei vittuile, ainakaan pahasti. Itse musiikkikin on tietysti kiva lisä koko risteilyllä, itsehän en siis ole mikään täyspäiväinen rokki-ihminen vaan siis kuuntelen MYÖS tota genreä, kyllä kuulkaa Weekend -liput kiinnostaa ihan yhtä paljon tällä hetkellä kun siellä on oikeen Prodigykin! Pitää ottaa pyyhe mukaan, ei sen takia että uimassa kävisin vaan sitä ihmisten syljen määrää kun ne huutaa FIRESTARTERRR yhteen ääneen, neljännen kirjaimen kohdalla pakko käydä kuivattelemassa.

Mä oon jo pitkään haaveillut käymään Karibian risteilyllä, ne on ihan törkeitä ne laivat ja niissä on siis vaikka ja mitä. Pohatat kultaisine aurinkotuoleineen hieroo viiksiä ja paukuttelee henkseleitään, Plastiikkapirkot makaa auringossa ilman suojakerrointa, koska muovi ei pala eikä pauku. Tulee paljon mieleen Las Vegas, turhamaisia ja silti niin siistejä juttuja. Ehkä mä vielä joku päivä pääsen sinne, viimeistään voitettuani lotossa.  Onneksi haaveilu ei maksa mitään, muuten olisin velkaa ja pahasti!

Tarinaa loppuviikosta, hyvää Maanantaita kaikille!

3
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday