Mrs. Sarjamurhaaja

Oletpa kaunis, sanoi Ted Bundy ja vinkkasi silmää.

Katsoin vähän aikaa sitten dokumentin aikojen juonikkaimmaista sarjamurhaajasta. Viettelevä veijari joka veti ihmisiä, oikeustaloa ja 36 murhaa kuin pässiä narussaan. Uskomatonta, mutta totta. Kaiken tämän jälkeen hänen oikeudenkäyntinsä katsomo oli täynnä nuoria, kauniita naisia. Muutamat oli myös  kysellyt jos asianajaja voisi antaa heidän puhelinnumeronsa Tedille. Kyllä, ihan oikeasti. Mietitäänpäs vähän.

asd

On nainen ja mies. Nainen, joka tietää miehen tappavan naisia. Mies on fiksu, viehättävä ja viettelevä. Nainen kaikkien faktojen edessä silti haluaa antaa numeronsa miehelle, joka on tappanut naisia. Mitä tästä voimme päätellä?

Viehätysvoima on suuri. Ulkonäkö-merkitys on järkyttävä. Faktat jäävät täysin näiden kahden jalkoihin. Tiedättekö miksi? Koska ne ovat vaan tavaraa, tekstiä, kuvia paperilla. Itse hetkeä ei näe, mistä faktat ovat. Viettely, ilmeet ja katseet ovat läsnä tässä ja NYT. Vaikuttavat juuri NYT sinuun kaikella voimallaan.

Ihmismieli on jännä paikka. Mitä kaikkea sieltä löytääkään jos tarpeeksi syvälle soutaa. Jos sanotaan, että miesten taistelutahto ja fyysisyys tulee alkuasukas-ajoista jossa metsästivät ja suojelivat omiaan, on naisillakin kyllä ihan omat kuvionsa menneistä. Ei pidä yleistää, kaikillahan ei näin ole. Kaikki fiksut, viehättävät ja viettelevät eivät ole Ted Bundeja. Kai.

Alistuminen alitajuisesti asioiden edessä missä ei enää järki ohjaa vaan pelkkä kehu, ilme tai kosketus. Tunteet, mitä ne edes on? Onko se koputus takaraivossa vai kutina keskisormessa joka vie mukanaan kun aalto toisesta todellisuudesta, repien samalla kaikki järjenhäiväsi mukanaan?

Kuva1

Mikä siinä vaarallisuudessa ja outoudessa sitten viehättää? Adrenaliini? Elävyyden tunne? JÄNNITYS? Adrenaliini virtaa suonissa eniten sellaisissa tilanteissa missä voi sattua jotain “pahaa”. Tunnet eläväsi enemmän kuin koskaan kun teet jotain hurjaa ja extremeä. Onko viehätysvoiman yksi osa vaarallisuus ja elävyys, sen uhalla vaikka kävisi mitä tahansa?

En ainakaan usein ole kuullut että kukaan sohvalla maatessa katsoessaan ilta-uutisia sanoisi: “No nyt! Nyt tunnen sen. THIS IS THE TIME OF MY LIFE!”. Arki, ihana vastapaino kaikelle, onko se silti se extreme ja jännitys- osuus kenellekään? En usko.

Tarvitseeko kaikki andrenaliinia? Ei. Tarvitseeko kaikki kahvia aamuisin ja kaksi norttia iltaisin? Ei. Olemme erilaisia. Toisille riittää vaan sohvalla makoilu ja rento meno. Mutta jos se kerran nousisi, jos se vaan tietäisi miltä se tuntuu… Sitten se jäisi koukkuun.

Jotenkin on vaan jännää, miten helposti mieltä voi ohjailla. Pelaajasta tuleekin pelinappula. Huomaamatta manipuloiden painellaan aivojen pieniä nystyröitä siirrellen nappulaa paikasta toiseen.

Olemmeko siis kaikki vain pieniä pelinappuloita maailman pelilaudalla, jota ohjailee adrenaliini ja tunteet?

Hyvää viikonloppua kaikille!

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday