Näkymättömät silmälasit

Mulla on ollut silmälasit aina. Syntyessä, tarhassa, koulussa, töissä, nukkuessa. Aina. Olen myös aina vihannut niitä hyvinkin paljon. Heti kun oli mahdollisuus laittaa piilolinssit laitoin. Heti kun tuli mahdollisuus heittää ne mäelle, heitin.  Vauhdikas tyylini tehdä.. no, mitään, ei sopinut laisinkaan laseille. Aina ne olivat joko palasina jossain tai hukkuneet laatikon taakse. Urheilulajini amerikkalainen jalkapallo ja paini varmistivat vielä sen että kyllä, näistä on päästävä eroon.

ete

Koulussa piti aina istua takarivissä, tietysti. Miksi? Koska se oli coolia. Laseja ei voinut käyttää koska se oli noloo, tietysti. Miten sitten näin taululle? Keinoja oli muutama.  Keino nro 1. Siristä silmiä. Siristys auttaa vähän mutta on vaikeaa, sattuu päähän ja silmiin ja näyttää ihan dorkalta. Keino nro 2. Silmien venytys sivusuuntaan. Kyllä, juuri niinkuin luit eli silmäluomen venytystä sivullepäin sormella, kokeilkaa vaikka, se auttaa. Sitten vielä se ettei muut näkisi sitä kun teet näin, se on sitten ihan oma juttunsa. Istuminen etupulpetteihin ei ollut vaihtoehto.

eye

Pari kuukautta sitten vihdoin pääsin laserleikkaukseen josta olen haaveillut niin kauan kun sitä tehty on. Vuonna 2017 kävin jo leikkausta kyselemässä mutta näköni oli sen verran muuttunut parin viime vuoden aikana jolloin jouduin vielä vuoden odottamaan. Nyt vihdoin sitten se saatiin toteutettua ja oikeastaan jo leikkausiltana näin ihan normaalisti jo.

Leikkaus oli jännä tapahtuma kun tosiaan se ei satu ollenkaan mutta on silti jotenkin hyvin omituinen kokemus. Silmät kun nyt on sellaiset joihin ei haluaisi sorkkia itsekään saatika joku valkotakkinen kaveri isojen instrumenttiensa kanssa niin ei kiitos. Puudutustipat vaan silmiin ja sitten menoksi. Itse ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin olla paikallaan. Kuulostaa helpolta, mutta hitto kun juuri silloin alkaa kutittaan jalkapohjaa ja tekisi mieli vaan LIIKUTTAA JUURI NYT kaikkea.

eye

Itse leikkaus ei tuntunut miltään, ihan kun joku vaan ottaisi imukuppiin silmämunasi ja jollain siveltimellä hieman kutittelisi sitä. Sen jälkeen mustat ufolasit päähän ja istumaan pimeään huoneeseen hetkeksi kuoharin ja suklaan kera. Rentoa, parasta. Näkö on todella sumea mutta parani ihan tuntien kuluessa jo. Kun puudutus loppui valui silmät solkenaan hetken ja kirveli mutta kaiken kaikkiaan älyttömän helppo prosessi.

Pari kuukautta nyt uudella laser-katseella eleltyäni olen erittäin tyytyväinen ja kaikki tuntuu niin helpolta. Välillä painiin lähtiessäni olen vieläkin etsimässä piilareitani ja nukkumaan mennessä ottamassa laseja pois päästä.

Mielikuvitustarinaa aiheesta ensiviikolla Little Stories by J- puolella.

eye

Aurinkoista Sunnuntaita kaikille !

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday