nuorempaakin nuorempi vanhus

Hyvät ystävät, tuntemattomat lukijat ja uteliaat untuvikot. Minä, Johanna Koskinen täytän tänään kolmekymmentä vuotta. Ei kymmenen, ei kaksikymmentä, ei edes kaksikymmentä viisi, vaan kolmekymmentä-hiton-vuotta.

123

”Silloin ennen vanhaan kun minä olin nuori.. ” Nyt kun olen 30  vuotta niin saanko jo sanoa näin? Vai olenko sen ikäinen etten saa käyttää tuota sanontaa? Aistin olevani jonkun sortin välimaastossa nuoren ja vanhan välissä. Helvetin sekavaa aikaa, sanoisinko. Aika jossa tulee tilanteita, mitä et ennen ole kohdannut ja joita olet aikaisemmin pelännyt. Aika jolloin yökerhoissa huomaat olevasi pelkkä suonikohju nuorien naisten säärimeressä ja tilaamasi drinkki meni muodista jo 2015. Kyllä, se on se sama vuosi kun myös tuo vanha paskanen takkisi olisi pitänyt heittää taka vasemmalle.

Nuoruus, milloin se sitten loppuu vai loppuuko se ollenkaan? Jos olen nelikymppinen ja silti tunnen oloni nuorekkaaksi, mikä määrittää sen että en sitä olisi? Kumpi määrittää todellisen nuorekkuuteni, ryppy ihossani vai nuori mieleni?

Toiset ovat jo hyvin nuorena aikuismaisia ja järkeviä kun taas toiset elävät kuin viimeistä päivää “kun tässä vielä nuoria ollaan” -fraasiin vedoten. Onko jompikumpi tyyli sitten jotenkin väärä?

Onko väärin olla liian aikuinen jo aikaisin, menetänkö silloin nuoruuteni ja elämä lipuu ohi tuulen mukana? Tai jos elän kuin viimeistä päivää juhlien ja hauskaa pitäen samalla katsellen ystäviäni jotka yrittävät selvitä vielä yhdestä valvotusta yöstä lapsen itkua kuunnellen ja hiuksiaan repien.

Mielestäni kukaan ei voi määritellä teenkö juuri minä oikein vai väärin. Tai teetkö Sinä. Tärkein pointti olisi varmaan se että teet mitä itse haluat tai ainakin tavoittelet sitä. Ainahan ei voi valita, joskus asiat vaan tapahtuu. Kaikkea ei voi suunnitella ja aikatauluttaa vaikka kuinka haluaisi. Oikeastaan suurin osa elämästämme menee omalla painollaan ja se on vaan hyvä asia. On tervettä tulla yllätyksiä ja on tervettä tehdä välillä erilailla kuin piti. Se on sellainen jatkumo nimeltään Elämä!

Itse ainakin uskon joidenkin asioiden tapahtuvan jostain syystä. Mitä enemmän näitä kuvioita miettii omallakin kohdalla niin jänniähän nuo ovat. Saatan tavata parhaan ystäväni mitä oudoimpien sattumusten kautta. Jotain huonoa tapahtuu, vituttaa ja ahdistaa mutta jos ei tätä huonoa olisi tapahtunut en olisi tavannut henkilöä ja elämän mittainen ystävyys ei olisi ikinä välttämättä edes alkanut.

Voiko jostain todella kamalasta sitten sanoa tätä samaa? Joku läheisesi kuolee tai sairastut vakavasti ja joku tokaisee hei kuule, everything happens for a reason. On asioita mistä ei vaan sanota mitään. Asioita, mille kukaan ei halua syytä ja vaikka sellainen olisi ymmärrä yskä ja hiljaisuus on välillä avain tilanteeseen kun tilanteeseen.

12343

Ensi viikolla luvassa pari postausta Creepy Carnival -synttärijuhlistani jotka ovat tänään! Luvassa vieraiden elämän pelottavin ilta, varmasti myös hauskaa tulee. Ehkä.

JÄNNITTÄÄ!

3
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday