Post It – Addict?

Tiedättekös että autoa on aika vaikea ajaa täysin jumissa olevilla niskoilla? Eilen reeneissä vetäsin niin hienot liikkeet että omatkaan raajat ei pysynyt mukana ja räsähdin nätisti niskat edellä tatamiin pölyt lennellen. Nyt sitten relaxanttivoiteiden yliannostuksen saaneena voin kertoa että edelleen jumittaa päässä ja niskoissa, huomenna lähtö risteilylle ja yleensä aina kun menee niskat näin jumiin iskee migreeni… innolla odotan käykö nyt niin!

Migreeni oli mulle ihan tuntematon vielä noin vuosi sitten, kunnes tuli semmoinen jumi niskoihin ettei eteensä nähnyt ja makoilin sitten kotona ja yhtäkkiä iski sahalaidat ja elämä vilisi silmissä. Sehän ei ala heti se kohtaus vaan tiedät että kohta se alkaa, sama kun sulle kerrottais että hei sä kuolet vartin päästä, odottele tässä aulassa ihan rauhassa, hautausurakoitsija tulee sinut 15 minuutin päästä hakemaan. Tämä siis ennen kun sain sitten migreenilääkkeet, niitä en vielä ole “saanut” kokeilla mutta nyt on valmiina ne sitten jos alkaa taas sahalaidat vainota silmänpieliä.

Töissäkin sattui olemaan juuri tänä vammaniska-päivänä leikkimieliset kuntotestit, onneksi pääsin osallistumaan ei ollut mitään päälläseisontaa sentään. Tiedättekö muuten töissä sen tyypin joka käyttää post it-lappuja kaikkeen ? That’s Me! Joka asiasta siis pitää laittaa se keltainen lärpäke tuohon naaman eteen joka lopun kaiken löytyy kengänpohjasta tai hihasta. JA SILTI aina unohdan sen asian, mistä olen itseäni muistuttanut? Mitä hiton järkeä? Nyt nostatan taas Luonto-Liisojen niskavillat pystyyn kun tuhlaan paperia ja vielä omaa aikaani niihin kirjoittamiseen! En tiedä miten pääsen tästä post it-kierteestä pois, olen yrittänyt “vierottautua” niistä muistion avulla, myös tietokoneella valmiina olevat digitaaliset post it-laput on kokeiltu, ei vaikutusta. En tiedä onko kohta pakko mennä PI-kerhoon 12 askeleen ohjelmaan. Hei, olen Johanna ja olen post it-narkomaani ja ensimmäinen askel parantumiseen on myöntää ongelma.

Tänään on vaan joogailtu ja venytelty kun ei muutakaan pysty, autolla tosiaan ajettu sillee pökkelönä. Ai mikä on pökkelö? No se on semmonen puupökkelö joka kääntää koko kropan mukana kun yrittää katsoa sivulle ja auta armias jos piti katsoa taakse, piti melkeen vyö ottaa irti ku ei siitä meinannut tulla mitään. Oishan siinä autossa ne peilitkin mutta kuka niitä käyttää. Vaatteet on valmiina ja pakkaaminen on … no, sanotaanko että melkein aloitettu. Onneksi nyt ei oo kyse isosta reissusta. Passi, hammasharja ja Tino Singhin kasetti, niillä pärjää jo pitkälle. (Jos et ymmärtänyt Tino- viittausta, Onneksi Olkoon! Et ole vanha niinkuin me muut.)

 

Välillä piti vähän lentää.

Huomenna tosiaan sitten lähetään kavereiden kanssa kohti Turkua ja Turmiota, toivotaan että pysyisi kelit hyvänä. Ainiin, kerettiin me mökilläkin pyörähtää keskiviikkona, juuri sinä ainoana päivänä kun SATOI. Just sillä sekunnilla kun väänsin auton avaimia ja moottori karjaisi, pilvet kerääntyi meidän päälle kun mitkäkin vainoojat, juoksivat perässä koko matkan ja tirautti sitten pari pisaraa kun ulos päästiin. Mut ei paljon menoa haitannut, jätkä paljuili innoissaan satoi tai paistoi.

 

Tässä alla kuva pari kuukautta sitten, PARI KUUKAUTTA? En ees muistanut että vähän aikaa sitten oli vielä noin paljon lunta! Sitä aamuista vitutuksen määrää kun lähdet töihin, kaksi minuuttia aikaa ja astut ovesta ulos ja näät sen kylmän jään peittämän auton, voi ***** eiiiii nyt!

Ensi viikolla taas uudella tarinalla ja muistakaa kerätä kaikki aurinko nyt purkkiin ennenkun on taas liian myöhäistä. Pistän siitä post it -lapun, jos muistan!

-j-

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday