POTTAGATE

KULTA KÄY VIELÄ POTALLA KÄY, TÄSSÄ TÄMÄ POTTA, HEI ISTUPPA SIIHEN TULEEKO PISSA? AI EI NO EHKÄ KOHTA, JOKO NYT? KÄYTHÄN TOSSA PISSALLA POTALLA KÄY, EI SIIHEN LATTIALLE AAAAAAAII SÄ SINNE SÄNKYYNKIN PISSASIT EI SE MITÄÄN MUTTA TÄSSÄ OIS TÄÄ POTTA. AI ON HÄTÄ? JUU POTTA. POTTA. PASSA TÄNNE POTTIIN, MISSÄ PISKAKKA POTKA PASKA.

Tolta kuulostaa mun normaali ilta nykyään, pöyrin potan ympärillä kun jonkun toivomuskaivon luona ja kuulostaa kun olisin ongella mutta kukaan ei vaan nappaa koukkuun. Välillä käy nippasemassa ja nykäisemässä vapaa niin että se heilahtaa, mutta lopunkaiken pääsee aina karkuun.

Heitä kolikko niin saat 5 toivomusta.

 

Lapsen totuttaminen potalle on kyllä vähän haastavaa hommaa ja välillä jopa vähän hermoja raastavaa. Kun yrität toiselle sanoa että kun kävisit tässä, niin tällä tylsällä vaipalla voitais mennä takapihalle heittään vesilintua eikä sun tarvitsisi enää ikinä käyttää sitä. Mutta helpommin sanottu kun tehty.

Ensin iso ryyppy…
Sitten ota kunnon ote potasta…
ja heitä se hevonkuuseen.

 

Kun miettii että se pieni ihminen on tehny tarpeensa aina vaippaan, AINA Eli se ei edes tiedä että olisi muita tapoja niin sit yhtäkkiä joku tulee sanoon että hei jatkossa nää sit tälläseen muoviseen paskakippoon. MITÄ! NO EI TODELLAKAAN KÄY, OLETKO SÄ HULLU. Ja vielä pitäs ilmottaa kun hätä? Unohda koko juttu.

Sama kun meille tultaisiin yhtäkkiä sanomaan että tuon posliinipöntön sijaan voit tehdä jatkossa tarpeesi tähän lasiseen saaviin ja koko suku on kannustamassa ja iloitsemassa vieressäsi, hyvä Johanna anna tulla vaan, hienosti menee! Jaa menee? No hyvä, itse sitä ei enään todellakaan tiedä.

Musta välillä tuntuu että me ihmiset ollaan vähän sellasia että kannustajatkin tarvitsisi omat kannustajat, koska mitä jos ei se jaksakaan kannustaa täysiä nii viitiikö se ensimmäinen sitten edes yrittää, kun ei kukaan kannusta edes tosissaan?

Sitä juhlan määrää sitten kun tarpeet tulee pottaan. JES! Kumarran sinulle, oi valtias pieni mieheni, sinä se vaan hallitset valtakuntaasi ja opit mitä hienoimpia temppuja meiltä alamaisilta. Välillä hänen korkeutensa tulee myös mukaan kun itse käyn vessassa. Hän ymmärtää yskän ja usein ottaa valmiiksi jo paperia rullasta, repäisee palan ja pyyhki aina ensin oman nenänsä ja sitten antaa paperin minulle, niinkuin kunnon valtiaan kuuluu tehdä.

Suloinen valtias.

 

Kyllä se vaan palkitsee ja paljon kun saa jotain vihdoin aikaseksi mitä on monta kuukautta hokenut ja yrittänyt, sinnikkyys palkitaan eikös vaan? Monta kertaa on oltu epätoivon partaalla ja kyllä on pehmomuumi raukka joutunut enemmän kuin kerran istumaan potalla esimerkkinä tekopierujen saattelemana.

Nöyryyttävää mutta jonkun se on tehtävä! En minä siinä voi itse istua esimerkkinä. Ai miksi en? No A: en mahdu hanurini kanssa siihen ja B: vaikka mahtuisinkin, toi muovikuppi pettäisi sadasosasekunnissa altani ja ainoaksi esimerkiksi jälkipolvelle jää kuinka kaatua ilman käsiä.

Ennen vanhaan aikuiset käyttivät myös keraamisia yöastioita, joihin ruikittiin aina öisin jottei tarvinut mennä ulkohuusseihin. Kätevää. Pystyn kuvittelemaan sen raikkaan aamun kun avaat verhot, venyttelet auringonsäteessä samalla kaunista maalaismaisemaa katsellen ja mietit söisikö ensin aamupalaa vai tyhjentäisikö yöastian. Voi valintojen vaikeus.

Mutta kaikenkaikkiaan pottagate on etenemässä ja muutamien onnistumisien johdosta aiomme jatkaa samaan malliin, joku kaunis päivä myös valtakunnan valtias käyttää vielä wc:tä. Tai sitten ostan vaan kaikille mätsäävät keraamisen yöastiat, niinkö ennen vanhaa.

Kommentteihin voi kertoa kokemuksia, miten teillä selvittiin pottagatesta vai oliko sellaista edes?

Hyvää Tiistaita ! ☀️☀️

P.S. Tällä viikolla mielikuvitukseni on kesälomalla ja lätistään vain oikeista asioista, ensiviikolla  sitten taas tarinoiden kimppuun !

3
Jaa:

Vastaa

Close Menu