Reissun päällä… Vai alla?

Hello! Tänään siirryin kirjoittamaan tänne Poseland Networkille, mahtavaa päästä porukkaan mukaan ja luvassa paljon uskomattomia tarinoita! Laitan tähän pienen esittelyn ja jatkossa kokoajan vähän tutustutaan lisää varmasti! Lisäsin tänne muutamat tähän mennessä kirjoitetut tarinat vanhalta sivultani, käykää ihmeessä katsomassa jos ette vielä ole niitä lukenut, lupaan että ne aiheuttavat jonkunlaisen reaktion! Itku, nauru vai ihan järkyttävän kokonen kysymysmerkki, se riippuu lukijasta!

Olen siis Johanna ja mulla on 2,5 -vuotias poika jota voin kuvailla yhdellä sanalla tällä hetkellä: U-H-M-A. Hänen lisäksi meillä kotona majailee Longtime Partner in Crime mieheni Lassi ja englanninbulldoggimme Yoda. Olen harrastanut jenkkifutista noin 7-vuotta ja sen jälkeen hyppäsin tatamille ja nyt brasilialaista jujutsua on opeteltu pari vuotta, sain sinisen vyön viime syksynä.  Tässä lähiaikoina on tullut todella paljon käytyä kisoissa eri puolella suomea, SM-kisoista pieniin salikisoihin. Tänä vuonna meininki on hyvinpaljolti samanlainen, tietysti vastassa kovemmat vastukset kun vyönväri vaihtui. Harrastan myös joogaa paljon kotona ja salilla.

Tervetuloa seuraamaan blogiani ja tosiaan viikottain eri aiheiden tiimoilta hupaisia ja jänniä tarinoita luvassa, Stay Tuned!

Tällä hetkellä kirjoittelen siis täältä Kreetan lämmöstä, pääsimme perille vaikka sitä oli noin 56 syytä epäillä. Ensinnäkin mulla ja mukulalla molemmilla korvatulehdukset juuri ennen reissua ja otsalohko tuntuu räjähtävän paineesta jo ihan vaan kotisohvalla niin mitä se on siellä lentokoneessa, no sitten vielä tämä “lentopelko” joka on muuten kans aivan järkyttävän tarpeellinen ominaisuus. Pakkaaminen sujui kanssa ongelmitta apulaisen kanssa: laitan tavarat A ja B laukkuun. Seuraavalla sekunnilla mukula poistaa Tavarat B ja A takaisin paikasta Laukku paikkaan haista p*ska. Voin kertoa, että ei ihan huumori riittänyt enään, jolloin keksin konstin ja keräsin kaikki vaatteet valmiiksi pitkien hyllyjen päälle pölyn ja koiperhosten seuraan. Ihan sama, se toimi!

Päivää ennen lähtöä tehtiin lähtöselvityksiä, ensin istumapaikat meni ihan munilleen kun meidän kaksi vuotias oli heitetty toiseen päähän konetta yksin. Kyyyyyllähän ton ikäsen ny pitäs jo pärjätä hei, tää on julma ja yksinäinen maailma, Deal with it! No jos ei kuitenkaan, soitettiin ja säädettiin ja saatiin paikat kuntoon “nyt vaan tulostatte uudet laput ja ei muuta kun hyvää matkaa!” oi kuinka helppoa ja kivaa. Kunnes 2v päätti kesken tän kaiken vetästä tietokoneen piuhat hevonkuuseen, kone sekosi ja Finnairin sivujen tunnukset lukkiutui. Siitäkin selvittiin. Mutta ei tässä vielä kaikki!

Aamulla, anteeksi siis Yöllä piti herätä 2:00 ja ei muuta kun matkaan, parkkipaikkasekoilun jälkeen löydettiin kun löydettiinkin paikka autolle ja siitä piti bussilla lähteä sitten lentokentälle, myöhästyimme (yllätyyyys) ekasta bussista ja odotimme toista niin kappas, missäs helvetissä meidän lastenrattaat ovat..  No lähetääs juoksemaan ne autosta, maratoonarin lailla juoksin P5 parkkipaikat läpi monta kertaa, huolimatta siitä että olin viisi minuuttia sitten sieltä juuri tullut en siis millään, EN MILLÄÄN meinannut löytää autoa, huusin jo kirosanojen kirjon niin että varmasti koko Vantaa heräsi tasan 3:25. LÖYSIN auton, rattaat ja paskan juoksukuntoni, mietin jo liukuportaissa juostessani rattaat olallani takaisin että nyt jos joskus olisi aika kaatua ja murtaa vaikka jalka, näin jo sielunsilmin kuinka istun Kreetalla röntgenissä puoli päivää jalka murtuneena ja lastenrattaan pyörä porautuneena otsaani, hyvää lomaa tunari!

Bussi oli juuri lähdössä kun kiidin alas ja kerettiin mukaan, tällä kertaa. Sitten olikin aika viedä laukut ja turvatarkastuksen. Laukut meni itseasiassa ihan kivuttomasti, vain yhden kerran tuli tilanne “missäs se passi on….” Juuri pidättäessämme hengitystä kuului HUH. Löytyi.

Turvatarkastus. Miksi siinä on AINA SE OLO että on tehny jotain helvetin väärää ja sulla on vahingossa varmaan mukana joku sata asetta legginseissä ja nää tatuoinnitkin on nii näkyvillä? ei tuu mitään! Epäilyttävä ja omituinen kriminaalimamma. Joka kerta kävelen sellainen salaileva ilme naamallani siitä aukosta läpi ja tarkastajat tuijottaa vihaisin katsein, tuo on niiiiiin epäilyttävä ihminen.

PIIP! No mitä helvettiä! Eihän mulla ole edes taskuja eikä koruja…Aaaa, se olikin tuo mun housun napissa oleva 3.5mm kokoinen neulanpää. Oishan tää pitänyt kotona jo arvata ja laittaa vaikka pelkästään sukkahousut. Vielä kerätessä tavaroitanikin lymyilen olkani yli ja katson tuleeko joku perääni. “Hei neiti…” kuuluu ääni takaani, ajatukseni meni jo heti tilanteeseen “Ottakaa kiinni tuo kriminaali, sillä on jotain salattavaa!” Tarkastaja kysyy vain kiltisti hymy naamallaan onko tämä jälkeenne jäänyt kännykkä sinun, Jooop on, kiitos. Mietin itsekseni kyllä se olen minä joka olen jälkeen jäänyt, hohhoijaa.

Lento meni ihme kyllä hyvin, mukula jopa nukkui myös hetken pienen huutokonsertin jälkeen, lueteltiin aakkoset varmaan viisi sataa kertaa ja revittiin edessä istuvan mummon selkänojaa ja hermoja. Hotelli on tosi hyvä ja ilmatkin kivat, lukuun ottamatta yhtä kaatosadetta joka aiheutti mukavat tulvat tohon aulaan, siivoojat kulkivat Nooan arkin tavoin siivoustelineillään pitkin lattioita ja vesiletkuja meni siellä täällä.

Kun hotellin vessassa on tämä näky ja aistit heti verhon takana olevan ruumiin tai murhaajan.

Käytiin myös “isossa kaupungissa” Haniassa, olihan menoa ja meininkiä, pieniä kujia ja paaaaljon ihmisiä! Bussimatka oli mielenkiintoinen rattaiden kanssa, tuntuu että ne rattaat kasvoi just bussiin sisään mennessä sen 10 metriä joka suuntaan, olen kuin karavaanari autojen seassa, joka lauleskelee “lapsivaunuri, lapsivaunuri on kaikkien kaveri, TEIDEN TUKKO!” On helmi tunne ku tekisi mieli vaan hypätä kattoon spidermanin tavoin noiden rattaiden kanssa tai mennä vaikka ihan katon päälle matkan ajaksi, lopunkaiken hymyilet vaan ja tuijotat ikkunoista ulos ihan kun et olisi siellä ja toivot sen loppuvan pian.

Muut ottaisivat ehkä kuvia jostain muusta kun hylätyistä taloista, mut kattokaapa nämä. Hienoja ja pelottavia !

 

Se on muuten jännä juttu kun menet täällä kassalle asioimaan tai ihan mihin vaan niin paikalliset alkavat puhumaan AINA omia juttujaan keskenään kun menet siihen tiskille!  Joka kerta katon se hölmistynyt turisti -ilme naamalla että kummalle toi nyt puhuu mulle vai tolle… ku ei ne edes katso ikinä toisiaan vaan puhuu sille kauppakassille! Sama kun saat juomaa tai ruokaa pöytään, mitä lähemmäksi pöytää tarjoilija tulee sitä enemmmän se huutaa takaisin sinne tiskille kaverilleen.


On oltu rannalla, altaalla, ruokapaikoissa ja minigolfikin on katsastettu. Syöty pizzaa, ranskalaisia ja vähän lisää pizzaa. Voin varmaan heiluttaa hyvästit painikisojen painoluokalleni joka alkaa oleen kokoajan ihan pirun paljon kauempana. Plussasarja jo odottaa!

Haniassa oli ihan hulluna seinämaalauksia ja kirjoituksia, yritin saada muutamia kuvia mutta tämä kyllä vei voiton sen suorasanaisuudellaan.

Terveisiä siis lämmöstä ja tsemppiä arkeen kaikille! Kohta se on taas itselläkin edessä… Oravanpyörä, Here I come!

-Johanna-

1
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Ai vitsit mikä teksti ❤️ Ihana et on olemassa joku toinen aina sattuu ja tapahtuu ?
    Keep going strong there, sä tuut vetää hyvin bäk to oravan pyörä. Sait just aktiivisen lukijan täältä!!

  2. Hahaa kiitos hieno kuulla! ??

Vastaa

Close Menu

Black Friday