syntipukkien salametsästäjä

Error. Moka. Virhe. Väärin! Oli asia mikä tahansa, syyllinen on löydettävä ja tuotava kansan tietoon. Ainiin, kunhan se en vain ole Minä. Siinä tapauksessa voidaan unohtaa koko juttu ja jatketaan eteenpäin.

Sellaisia monet meistä ovat. Kukaan ei  halua mokata eikä tehdä asioita väärin ja vaikka tekisi on ehdottomasti kiellettyä myöntää se. Tavoite kun on tietysti tehdä asiat oikein.

Nyt teknologian aikana tuntuu että mokia on helpompi tehdä kun aiemmin. Tekeminen on nopeampaa, tehokkaampaa, tuottavampaa. Se tuo mukanaan pienen lisän nimeltä virheet.

Esimerkiksi, ennen kun kirjoitit vaikka kouluainettasi kaunolla pieneen vihkoseen. Aina voi tulla toki kirjoitusvirheitä mutta todennäkösyys oli paljon pienempi kun jouduit keskittymään jokaiseen kirjaimeen, jokaiseen pieneen taiteelliseen kiekuraan jonka kirjaimeen kauniisti piirsit.

No entäs sitten nykyaika. Kaikki kirjoitetaan koneella nopeasti sormet sauhuten. Kymmensormi-järjestelmän sekava pikkuveli teknologiatieto-sormetonjärjestelmä ottaa valtaa, kirjaimet katoavat sanojen helinään ja lauseet syövät pienimmät sanat suihinsa. Jäljelle jää nopean kirjoituksen oppi ja virheistä tulviva bittimeri joka aaltomaisesti lässähtää naamalle kun opettaja lukee kuinka olet kirjoittanut Tteksti, Reeksti, seksti, T-E-K-S-T-I sanan kerta toisensa jälkeen väärin.

No, tästä päästään itse päivän aiheeseen eli virheet ja mokat. Legendaarinen “Koira söi läksyni”- selitys on aina takataskussa työelämässä, urheilussa kuin myös arkielämässäkin. Kukaan ei halua ikinä saada syitä niskoilleen oli se oma tai muiden. Sekin toki riippuu syyn painosta. Sattuuko sen kantaminen selkään vai ei?

Kuka? En minä ainakaan! 

Jos syy onkin vain joku pieni ja hyvin kevyt. Jonossa joku tönäisee sinua ja tönäiset sen takia edessäsi olevaa ja saat vihaisen katseen. Lähdetkö rumbaan nimeltä “selvitä syyllinen ja selviä pälkähästä” vai oletko vain hiljaa? Toiset miettimättä lähtevät rumbaan ja paskamyrsky saattaa olla valmis, mutta ainakin sinä sait syyn niskoiltasi, eikö vain? Toiset antavat olla. Huokaisevat syvään ja miettivät että eipä tämä syy selkääni paljoa pakota.

Entäs jos syy onkin joku todella painava ja selkä särkee samantien sitä kantaessa? Jonossa joku tönäisee sinua, tönäiset sen takia edessäsi olevaa. Vihaisen katseen sijaan hän kaatuukin lattialle, koko hänen omaisuutensa leviää pitkin pientareita ja otsaankin tuli viisi kuhmua.

Herranjumala! En se minä ollut, se oli Hän! Hän tönäisi minua ja sen takia sinä kaaduit. Mitä isompi vahinko virheestä syntyy, sitä herkemmin haluamme sille syyllisen, jonkun muun kuin me itse. Tietysti. Vaikka se oikeasti olisikin sinun syy, saattaisit silti keksiä toisen syyllisen. Tuo kivi oli tuossa, lintu lensi valon eteen ja tuulikin niin kovasti.

lehti

Jos jokainen jonossa oleva tönäisisikin aina edessä olevaansa, jono onkin ympyrän mallinen ja kaatuessaan viimeinen aiheuttaa dominoefektin aina uudestaan ja uudestaan? Kenen syy se sitten on että hän kaatuu aina uudestaan? Onko syyllinen aina pakko löytää vai voiko kaatuneen vain auttaa ylös?

Miettikääpä sitä.

Mitä jos kaikilla olisikin omat syntipukit etkä joutuisi itse vastuuseen enään mistään virheestäsi? Tarinaa tästä loppuviikosta!

Hyvää Torstaita!

3
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Hyvä teksti!

  2. Hyvä teksti ja näinhän tää tuppaa menemään. Kuitenkin just musta ois hyvä keskittyä nimenomaan siihen, että korjataan pienet mokat oli syylinen kuka tahansa ja jatketaan.

Vastaa

Close Menu

Black Friday