Teräsnilkan paluu

Yli viikko sitten oli Suomen suurimmat brasilialaisen jujutsun kisat. Itse ottelin ”isoissa” likoissa eli +69kg. Muutama kilo olisi ollut tiputettavaa jos olisin halunnut omaan sarjaani ja viime pudotus-fiaskon jälkeen päätin että Nope. Ei. Helvetissä. Otan mieluummin riskin että vastaan tulee vaikka 20kg isompi likka, tekniikka ja taito toimii kyllä jos olet parempi… Ehkä.

Kisat ja niiden tulos olivat itselleni aika iso askel ja motivaattori. Vihdoin alkaa sinivöistenkin sarjassa pärjäämään ja reeneistä on kuin onkin kantautunut taitoja mukaan kisamatollekin. Pikkuhiljaa. Se meinaan on aika projekti aina saada joku reeneissä toimiva asia kisoihin asti.

Nämä kisat olivat muutenkin jollain tavalla erilaiset kuin aikaisemmat. Olen saanut jännityksen niin hyvälle mallille että meinasin edellisenä päivänä melkein unohtaa koko kisat. Ennen vanhaan täristiin monta viikkoa ennen ja jälkeen.

Jännitys on vaihtunut jollain tavalla terveemmäksi, kroppa on tottunut ei enää tarvitse ravata vessassa viiden minuutin välein eikä asia pyöri mielessä kokoajan. Isoin asia on se, että en enää ressaa lopputulosta. Mietin vaan aina jonkun pienen gameplanin ja keskityn siihen. Siinä se. Kisapäivästä voi oikeasti nauttia.

Hyvät kannustusjoukot ovat aina plussaa.

Kaikista kipein hetki oli kun nilkkani muljahti pahasti ensimmäisen otteluni alussa. Kärvisteltyäni pitkät minuutit roikkuen vastukseni selässä, nilkan pyörähdeltyä sata kertaa uudestaan, sain kuin sainkin voiton.

Olen aikoinaan pyöräytellyt nilkkani ”muutamaan” kertaan jenkkifutiksen parissa, joten tästä johtuen helposti menevät nykyäänkin. Vaikka nilkka oli todella kipeä, tuntuu että se saattoi olla yksi avaimista voittoon. ”Tässä saatana ei turhaa kärsitä, nyt taistellaan sitten oikein urakalla!” -tyyliin.

Reipasta teippausta ennen seuraavaa matsia.

Onnekseni, nilkka on nyt jo ihan hyvässä kunnossa ja pääsin jo juoksemaankin.

Katselin vanhoja kisakuviani ja on älyttömän siistiä verrata nykyhetkeä niihin. Kuinka paljon kehittyy, vaikka se hidasta onkin. Maltti on valttia ja sitä rataa.

Ensimmäiset kisat valkovöisenä vuonna 2016.
Ensimmäiset joukkuekisat v.2017 valkovöisenä. Joukkueemme voitti kultaa.

 

Kiitos kaikille mitali-onnitteluista ja tsempeistä!

Aurinkoista Tiistaita kaikille! ☀️

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday