Unta vain

Mitä jos jollekin läheiselleni kävisi jotain, jos joku tärkeä lähtisi pois?

Tuntisinkohan kipua, fyysistä tai henkistä? Osaisinko korjata sen? Tuntisin varmaan myös iloa niistä, jolla on kaikki hyvin.

Kadehtisin niitä jotka ovat vahvoja ja osaavat käsitellä. Niitä, joiden tie on ollut jo pidempi ja tietävät enemmän.Tuntisin vihaa ja surua. Muistelisin, haikailisin ja pitäisin itseäni tyhmänä kun teen niin. Tuntisin olevani lähempänä nyt kuin koskaan ennen, kuinka epäreilua se olisikaan, että olisin näin myöhässä.

Mitäköhän miettisit, kun näkisit vihdoin kuinka heikko olen.

Miettisin, mikset ollut ilkeä tai paha, jottei se tuntuisi niin hirveältä. Kun et olisi ollut niin kiltti ja kaivattava.

Haluaisin varmaan olla myös tunteeton. Niitä olisi vaikea käsitellä ja huutaisin autossa ajaessani luotasi pois. Huutaisin niin kovaa, että valot vaihtuisivat vihreäksi ja kyyneleet pyyhkiytyisivät takkini reunuksiin. Toivoisin olevani vahvempi.

Näin varmaan tuntisin.

Avain

Saattaisin katsoa sinua silmiin ja miettisin, kuinka voit kun et enää osaa itse sanoa. Koskisin varmasti myös käteesi joka olisi jo niin heikko. Toivottavasti näkisit kyynelieni takaa että tunsin kuinka puristit kättäni kovaa, silti vaan hennosti siitä kiinni pitäen. Tunsin kyllä.

Yrittäisin varmaan jälkikäteen tuntea kätesi vielä kerran kädessäni. Niin heikko, silti suurin voima mitä olen kohdannut. Melkein jo tunsin, melkein jo uskoin yliluonnolliseen, mutta se olikin vain tuulen puuska metsän uumenista.

Jälkikäteen miettisin, miksen voinut avata suutani ja sanoa enemmän. Miksi luulin sinun tietävän mitä ajattelen. Ehkä nyt tiedät, niin toivoisin.

Kyseenalaistaisin hautajaisia ja kaikkea kuolemaan liittyvää, koska en haluaisi tuntea. Olisin vihainen varmaan itselleni taas, koska tuohan olisi itserakasta. Nyt saisi kaikki olla luvan kanssa heikkoja, mutta kun en halua olla.

Kukka

En varmaan haluaisi että muut näkee, vaikka sinäkin jo sen näit. Silti haluaisin sitä peitellä keinolla millä hyvänsä.

Toivoisin sinun näkevän myös toisten heikkoudet, jotka vain varjoissa esiin tulevat. Pimeässä, jonne ei kukaan näe. Toivottavasti näet heidät myös.

Jatkaisin varmasti silti elämääni normaalisti, koska en muuta voi. Katsoisin vanhoja kuvia ja uppoutuisin niihin hetkiin, mitkä sillon olivat arkisia ja nyt tärkeämpiä kuin koskaan.

Saattaisin myös huomata numerosi jonkun ajan päästä kännykässäni ja itkisin, taas. Itkisin varmaan paljon ja suuttuisin. En silti sitä poistaisi vieläkään. Kun voisin vaan vielä soittaa ja sanoa ihan mitä vaan.

Nyt mietin vain, kunpa kaikki olisikin ollut vaan unta.

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday