Viiden tähden Vankilareissu

Lomatouhut päätyivät viikonloppuna siihen pisteeseen että varasimme extempore-päiväreissun Viroon sunnuntaiksi. Laivat check, junat check, yöpaikka check. Ajattelin myös että nyt on saatava jotain erikoista eikä mitään tylsää ”varaan omenan halvalla ja säästän.” Säästän mihin, seuraavaan elämäänkö? Tässä tätä nyt eletään ja nyt ollaan lomalla. Varasimme siis yön Katajanokan hotellista joka ei ole mikä tahansa hotelli vaan vanha Katajanokan vankila joka suljettiin 2002 vankien käytöstä ja siirrettiin meidän arjen vankien käyttöön.

Keräsimme siis luumme ja poppoomme mökiltä takaisin sivistyksen pariin ja valmistauduimme reissuun. Illalla pakkasin mukaan tarvittavat tavarat eli kameran, rahaa ja viilan mahdollista pakoa varten.

Aamusta kahdeksan aikaan ei muuta kuin nokka kohti Helsinkiä ja satamaa. Laiva oli täynnä ihmisiä ja kannella tuuli niin että vain vahvimmat selvisivät sieltä takaisin sisään. Viroon päästyämme touhusimme kaikkea mitä kerettiin. Minigolfia, terasseja, ylihintaista ruokaa ja vanhaa kaupunkia.

Vanhakaupunki.
Kaunista katusoittoa.
Mansu ja sen margarita.

Takaisintulo-matkalla tutustuimme pariin venäläiseen matkustelijaan jotka olivat ensimmäistä kertaa tulossa Suomeen. Hauskinta keskustelussa heidän kanssaan oli se kun kielimuuren edessä on toinen kielimuuri ja silti jos muurin toisella puolella oleva heittää läppää niin kaikki nauraa ja kukaan ei edes tiedä mille. Mutta hauskaa oli ja varmaan heilläkin.

Tervetuloa Vankilaan!

Saavuimme takaisin Suomeen ja innoissani menin kirjautumaan sisään vankilaan ja sellinämme toimi moderni ja upea huone kylpyammeineen. Yöllä kun piti unen päästä yrittää saada kiinni niin ainoa pää minkä näin mielessäni oli joku vanki hirttäytyneenä kattomme lamppuun. Kyllä, mielikuvitukseni tuli kylään ja tunnin etsin unta mutta telkkarista tuli Jethron uusinnat viidennen kerran joka sai silmäni vihdoin sulkeutumaan.

Aamu alkoi todella hyvällä aamupalalla ja pienen välikuoleman ja kylvyn jälkeen kävimme läpi paikan nähtävyydet ennen lähtöä. Eristysselli löytyi ja vanha ryhmätyrmä joka saa rohkeimmankin henkilön varmasti ihmettelemään. Siellä sisällä ollessa sitä miettii kun joku oikeasti joutui täällä elämään. Ei ole aamua ei iltaa, päivä on yö ja yö on aina. Karmivaa ja taas kerran silti niin mielenkiintoista.

Kuvia vankila-ajoista.
Yläpeti varattu.
Eristysselli.
Ryhmätyrmä 1800-luvulta.

Paluumatkalla junassa kuuntelin takanani istuvia nuoria. Tai siis joka ikinen siellä junassa kuunteli koska hiphop musiikki with Da attitude soi täysillä ja poika kertoi puhelimessa ystävälleen että hän oli juuri kuulusteluissa jostain jota hän ei ole tehnyt.

Kirosanojen keskeltä huomasin että luurin toisessa päässä oleva henkilö oli tällä hetkellä vankilassa. ”Kyllä se lusiminen nopeasti menee, no hätää bro.” Vankila-teema siis jatkui reissun loppumetreille saakka jopa vähän liiankin aitona. Mutta ne jätkät eivät tiennytkään että istuivat juuri sellistä ulos käppäilleen 29v. bloggari-mamman takana. Wadap, Bro!

Mutta nyt takaisin ”loma-arkeen” kun vielä sitä on jäljellä! 🌞

2
Jaa:

This Post Has 4 Comments

  1. Sun instagramkuvasta joku päivä sitten bongasin koko hotellin ja kävin heti kurkkimassa onko blogissa juttua. Ei vielä silloin ollut, mutta onneksi nyt oli 😀
    Mäkin haluan tuonne joskus! 🙂

    1. heh juu kannattaa ehdottomasti mennä tsekkaamaan on jännä mesta! =) ja tosi hienot huoneet ja hyvä palvelu.

  2. Vitsit miten siistiä! Munkin bucket listille pääsi just yö vankilassa 😀

    1. jes, hyvä 😀 oli kyllä jännä mesta !

Vastaa

Close Menu

Black Friday