Arvokkain taito jonka voit elämässä oppia

Onko heikkoutta myöntää heikkoutensa?
Voiko itsestään epävarma ihminen olla itsevarma?
Tarvitseeko itseään ymmärtää?


Koen suurimmaksi vahvuudekseni sen, että tunnen itseni ja opiskelen itseäni jatkuvasti. Keskityn kehittämään itsetuntoani. Ei riitä jos tiedostaa omat heikkoutensa, ne täytyy myös uskaltaa sanoa ääneen. Pidän elämässä yhtenä tärkeimpänä asiana ymmärtää millainen juuri itse on ihmisenä. Miksi? Koska se vaikuttaa elämässäsi ihan jokaiseen osa-alueeseen. Jos et tiedä kuka olet ja mitkä asiat elämässä ovat muovanneet sinusta sinut, miten voisit ymmärtää muutakaan?

Ihmisellä täytyy olla realistinen kuva itsestään. Täytyy tiedostaa omat kehittämisen tarpeet ja omat mahdollisuudet, ymmärtää mihin pystyy ja mihin vielä ei. Itsetunto on onneksi jotain, mitä voi ja kannattaa kehittää jatkuvasti. On kuitenkin kyse asiasta, joka on suuri osa omaa persoonallisuutta. Olen ehkä jo aikaisemminkin maininnut, kuinka jokaisen olisi tärkeä ymmärtää miten mielettömän suuri vaikutus lapsuudella meihin on. Itsekin olen kunnolla ymmärtänyt lapsuuden merkityksen vasta ihan lähiaikoina.

Jos mietitään lapsuutta, niin esimerkiksi koulu on iso osa itsetunnon kehittymistä, koska se osallistuu kasvattamiseen ja tukee meidän kehitystä. Nuorena tapahtuu kehitystä biologisesti, psykologisesti ja sosiaalisesti. Kehitytään fyysisesti aikuiseksi, itsenäistytään ja opitaan miten pärjätään yhteisössä. Ollaan herkässä iässä, jolloin käsitys itsestä muodostuu kaikkien edellä mainittujen muutosten kautta. Identiteetti ei voi kehittyä normaaliksi, ellei ole hyvää itsetuntoa. Me opitaan arvostamaan itseämme sen pohjalta millaista palautetta saadaan. Jos et arvosta itseäsi aikuisena, sille todennäköisesti löytyy syy jostain muusta kuin sinusta. Koulumaailmassa palautteen antaa opettaja ja muutenkin pyöritään pitkälti arvioinnin ympärillä. Olen miettinyt paljon sitä, onko arviointi edes itsetunnon kannalta kovinkaan järkevää? Onko kehityksen herkässä vaiheessa järkevää laittaa osaamisen perusteella arvojärjestykseen?

 Olen lukenut, että itsearvioinnin opettamisella opetetaan, kuinka toimintaa voidaan itse hallita ja että siihen voidaan vaikuttaa. Tarkoituksena olisi oppia paremmin hyväksymään omia heikkoja kohtiaan ilman, että itsetunto kärsii. Tätä en kuitenkaan muista itse omalla koulutaipaleella koskaan oppineeni, eikä omalla kohdallani edellä mainitut asiat muutenkaan ole mielestäni kovin hyvin toteutuneet. Olen monesti miettinyt, että ajateltiinko kohdallani lasta tai herkässä iässä kasvavaa nuorta, sen kaiken käytöksen takana? Osattiinko noiden lisäksi ajatella elämäntilanteita ja kaikkia kokemiani isoja muutoksia? Kaikella käytöksellä on aina jokin syvempi merkitys ja juuri siitä syystä itseään tarvitsee ymmärtää.

Mulle ei ole enää nykyään mikään ongelma puhua epävarmuudesta tai myöntää omia heikkouksia. Olen aina ollut aika heikko uskomaan itseeni ja luulen sen johtuvan pitkälti siitä, millaisia tilanteita olen lapsuudessa kohdannut. En koe silti olevani ihmisenä heikko, vaan ennemminkin itsevarmasti epävarma.

Niin vahvaa ei ole olemassakaan, etteikö heikkoa kohtaa löytyisi. Sulkeutunut ihminen ei ole vahva vaan säröillä. Sellaisella ihmisellä on jokin syy miksi ei joko tietoisesti tai tiedostamattaan osaa olla tunne-elämältään täysin auki. On rohkeutta pystyä puhumaan kipeistäkin asioista ja vahvuutta näyttää myös heikot kohtansa. Itsevarmakin ihminen on jostain epävarma.

Virheitään ei pidä kieltää, eikä pidä pelätä myöntää olevansa väärässä tai tietämätön. Epäonnistumiseen en edes usko, koska ihminen voi epäonnistua vasta jos lakkaa yrittämästä. Minä ymmärrän ja tiedostan mitkä asiat elämässä ovat muovanneet minusta sellaisen, kuin tänä päivänä olen. Kysy itseltäsi, ymmärrätkö sinä?
Olen lukenut paljon psykologiaa, sekä perehtynyt siihen miten paljon lapsuus vaikuttaa ihmisen minuuteen, ja oikeastaan aivan kaikkeen omista reaktioistamme lähtien.
Itsestään ja tunteistaan on oltava tietoinen ja itseään kuuluu työstää, jotta voit olla se paras versio sinusta ja saavuttaa elämässä haluamasi asiat.

On suurta vahvuutta myöntää heikkoutensa.
Itsevarmuus on tietoisuutta ja epävarmuuden hyväksymistä.

Arvokkain taito jonka voit elämässä oppia, on oppia kuka sinä olet.

 

-J

5
Jaa:

This Post Has 4 Comments

  1. Tää on niin totta, elin monta vuotta kovan kuoren alla ja en näyttänyt heikkouksia kenellekään. Kunnes tajusin sen, että oon huomattavasti vahvempi ku oon myös heikko ja näytän sen ❤️
    Upee kirjoitus ❤️

    1. Kiitos ja anteeks että on vähän jäänyt vastaaminen! <3 Syytän ruuhkavuosia! Ihana kun oot tajunnut että on mieletöntä vahvuutta osata näyttää heikkouksiaan.

  2. Samaistuin kyllä täysin näihin ajatuksiin. Itsevarmuus lähtee hyväksymisestä, eikä se poissulje epävarmuutta.

    1. Oho! Vähän on mennyt ohi mun vastaaminen, mutta totta! Oon samaa mieltä, hyväksyminen nimenomaan on varmuutta 🙂

Vastaa

Close Menu

Black Friday