Haluanko sittenkään enää olla avoin?

Kannattaako sanansa harkita?

Ihmiset jotka tekevät esimerkiksi myyntityötä, puhuvat useasti siitä kuinka onnistumiset riippuu paljolti omasta sen hetkisestä mielialasta. Jos on paska fiilis, myynti takkuaa, koska työtä tehdään niin isosti omalla persoonalla (Toki on varmasti niitäkin ihmisiä, jotka pystyvät omista henkilökohtaisista tunteistaan huolimatta feikkaamaan ja suoriutumaan hyvin). Myös artistit tekee hommansa fiilispohjalta. Kirjoittaa biisejä oman elämän ja kokemusten kautta, ja suurimmat hititkin syntyy yleensä juurikin niistä isoimmista tunnekuohuista.

Mä koen blogini vähän samalla tavalla, enkä pysty kirjoittamaan kuin tietyssä mielentilassa. Olen monesti yrittänyt luonnostella sellaista ympäripyöreää postausta jonka saisi nopeasti vaan julkaistua, mutta en kykene siihen. En osaa kirjoittaa mitään sielutonta diipadaapaa, vaikka kuinka yrittäisin. Typerää edes yrittää tehdä jotain mikä ei ole itselle luontaista. Rakastan pohtia asioita syvältä, joten pääosin kirjoitan postauksetkin purkaen asioita sieltä oman mielen syövereistä. On mun juttu olla avoin ja päästää tunteiden kirjo pihalle vapaasti. Niin täällä, kuin normaalielämässäkin.

.

.

.

.

Kuluneen parin viikon aikana on kuitenkin tapahtunut useita sellaisia asioita, jotka on saanut mut vähän epävarmaksi. Paasaan aina avoimuudesta ja aitoudesta, mutta nyt olen paljon pyöritellyt päässäni että kannattaako se? Mietin, haluanko sittenkään jakaa omia kipukohtia, ajatuksia tai elämää kenellekään, saati sitten julkisesti? Hassua että vaikka teen päivittäin hirveästi ajatustyötä itseni kanssa, en oikeasti ole muka vieläkään sisäistänyt sitä kuinka ihmiset tulkitsee. Ihan sama mitä tai miten sanot, jokainen ymmärtää asiat niin kuin itse haluaa, eikä todellakaan välttämättä niin kuin ne tarkoitat.

.

.

Mulla tunnetiloja on kaksi, ilman mitään välimuotoja. On joko todella paska tai todella hyvä, ja tämä pätee kaikessa. Aiemmin en edes ole tajunnut miltä se voi ulospäin vaikuttaa.

.

.

Olen jonkin verran kirjoittanut parisuhteesta ja meidän arjesta, sekä muutenkin somessa aika paljon noista päivitän. Ei ole pitkä aika siitä kun meidän lähipiirissä Villeltä oli kysytty, onko meillä oikeasti asiat niin hyvin mitä minä annan somessani ymmärtää? Vastaus: meillä on oikeasti hyvä ja vahva parisuhde, mutta silloin kun kuohuu, niin kuohuu kunnolla. Kiihdyn nollasta sataan pienestäkin Villen provosoinnista, ja jos siinä tunnekuohussa kirjoittaisin postauksen se sisältäisi ihan vain ja ainoastaan paskaa. Pystyn huonolla hetkellä ihan pokalla kertomaan kuinka Ville on maailman surkein mies ja meidän parisuhde pelkkää kulissia, vaikka todellisuudessa asiat ei niin ole. Enkä tarkoita sitä etteikö mun sanomisiin voi luottaa, vaan sitä että niitä kannattaa ennemmin opetella suodattamaan ja ymmärtämään tunne-eläjää. Jos oikeasti olisi niin paskaa mitä ilmeisesti tajuamattani annan ymmärtää, niin ei musta kuuluisi mitään. Makaisin masentuneena kotona.

Lisäksi kuulin useasta eri suunnasta jos jonkinlaista juttua, aiheena tämä taannoinen iltalehden postaus. Yleensä mulla olisi kauhea tarve näpäyttää takaisin tai alkaa oikomaan väärinkäsityksiä, mutta skippaan sen tällä kertaa. Mun mielestä hyvä vaan jos tutut sekä tuntemattomat sai meidän avulla lisää keskustelua ja sisältöä elämäänsä. Ei ole huono asia herättää mielipiteitä. Ja mitä niihin mielipiteisiin tulee, niin nehän kertoo enemmän siitä joka suunsa avaa, kuin meistä. 😉

Asenteestani huolimatta myönnän, että kyllä silti koin pienen ”mental breakdown” -hetken jolloin harkitsin vakavasti erakoitumista. Ajattelin että suljen jokaisen somekanavan, ja kirjoitin jo valmiiksi Alonalle viestin että: ”sori mut mun bloggaaminen loppuu nyt”. Olin hyvin lähellä lähettää sen, mutta laskin (kerrankin) kymmeneentuhanteen.

Onneksi, koska kirjoittaminen on mulle terapiaa.

.

.

.

.

Pyörittelin päässäni asioita läpi kunnes tulin siihen tulokseen, että on aivan se ja sama mitä puhutaan ja missä. Eikä missään vaiheessa tuntemattomien jauhaminen ole haitannut, lähipiiri on se mikä kolahtaa. Tai kolahti. Kaikkia ei voi miellyttää, joku kyseenalaistaa aina ja aina aiheutuu väärinymmärryksiä. Avoin ja aito oma itseni aion olla silti edelleen. Ei uskoisi, mutta sillä todellakin oppii muista ihmisistä yllättävän paljon.

Ja hei:

Millään sellaisella ei ole vaikutusta elämään, mitä ei itse päästä ihon alle. 

.

.

.

 J / <3

6

Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday