Kuka suhun uskoo jos et sä itse?

Tiedätkö sen tunteen kun jossain asiassa vahvasti luotat omiin kykyihisi sekä itseesi täysin? Olet itsevarma, päättäväinen ja tiedät että nyt menee putkeen? Silloin kun päättää onnistua ja tuntee noin, joutuu harvoin pettymään. Sen sijaan epävarmuus taas häiritsee suorittamista, oli asia mikä hyvänsä. Epävarmana ei yleensä tule onnistumisia ja herkemmin tekee myös virheitä. Esimerkiksi hoitoalalla ihan jo opetetaan, että jos et ole varma jostain mitä teet – älä tee. Onnistuakseen täytyy siis luottaa itseensä ja siihen omaan tekemiseen riittävästi. Toinen asia mikä vaikuttaa on se uskotko itseesi? Ihminen antaa liiankin helposti muiden mielipiteiden tai neuvojen ohjailla omaa tekemistä. En sano etteikö se joskus olisi ihan aiheellistakin, mutta ensisijaisesti kehottaisin pitämään kiinni siitä omasta jutusta – oli muut mitä mieltä tahansa. Epävarmana alkaa uskoa muiden epäilyihin ja alkaa lopulta itsekin kyseenalaistamaan omaa toimintaa, jonka kautta pikkuhiljaa se oma tekeminen ohjautuu pois siitä mihin itse uskot.

Esikoiseni raskausaikana tutustuin ihanaan Idaan, joka kirjoittaa mutsi ja murupullat-blogia kaksplussalle. (On muuten yksi harvoista blogeista jota seuraan) Ida kirjoitti juuri vähän aika sitten postauksen siitä, kuinka kannattaa ottaa joskus riskejä ja pääset suoraan kyseiseen postaukseen tästä. Olin ihan fiiliksissä kun luin Idan kirjoitusta, koska itse seison niin vahvasti juuri tuon ajatuksen takana. Elämä on tehty koettavaksi, ja juurikin niiden riskien ottaminen kuuluu asiaan. Miettikää miten isoja mahdollisuuksia maailma on täynnä! Mitä järkeä on tuhlata koko elämä siihen että jämähtää tuttuun ja turvalliseen, eikä koskaan näe sitä kaikkea mitä elämä voi antaa? Eikä ole kyse siitä etteikö olisi tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on just nyt. Mua muutokset motivoi ja siksi niitä rakastankin. On vapauttavaa kun joutuu olemaan tietyllä tavalla skarppina kokoajan, valmiina vastaanottamaan mitä ikinä eteen annetaan. Muutokset virkistää ja kasvattaa ihmisenä ihan mielettömästi.

Mulla on elämässä yksi pohja ja se on perhe.
Pidän huolen siitä että lapset on onnellisia ja parisuhde voi hyvin, ja tietty rauha perheen sisällä säilyy. Kotona ollaan läsnä ja annetaan aikaa toisillemme, kaikki muu kodin ulkopuolella on avoinna.

”Täytyy antaa kaikkensa jos haluu kylpee onnessa. Taivas ei oo rajana.” – Mikko Harju

Just noin se on. Ei ole mitään asiaa mitä ei olisi mahdollista saavuttaa. On asioita jotka on vaikea saavuttaa, jotka vaatii ihan hemmetisti töitä ja aikaa. Oli asia mikä tahansa niin jos et anna itsestäsi kaikkea, et voi olla onnellinen tai onnistua parhaalla mahdollisella tavalla. Pätee parisuhteeseen, ystävyyteen, vanhemmuuteen ja kaikkiin tavotteisiin elämässä. Ei alisuorittaminen ainakaan kenenkään itseluottamusta kohenna, ja itseluottamus vaikuttaa mun mielestä aika suorasti onnellisuuteen. Vai voitko olla aidosti täysin onnellinen jos et luota itsees? Et mun mielestä.

Mä olen aina pitänyt itseäni vähän jotenkin tyhmänä ja epäillyt omia kykyjä.
Olen aikuisiällä ja varsinkin äitiyden jälkeen hyvin paljon syventynyt miettimään, mistä oma epävarmuus suorittamiseen heijastuu. Luen ja perehdyn paljon psykologiaan, ja haluan ymmärtää miten kaikki vaikuttaa lapsuudesta asti siihen millaiseksi aikuiseksi kasvaa. Syy? Haluan tuntea itseni, mutta erityisesti haluan kasvattaa kaksi itsevarmaa naista tähän maailmaan.

Ylä-asteen jälkeen lähdin lukemaan lähihoitajaksi, koska halusin hoitoalalle. En miettinyt sen syvällisemmin, vaan ajattelin että lukio ei ole mun paikka, ja “musta ei todellakaan ole ylioppilaaksi”. Ajattelin jostain syystä, että lukioon menee vaan ne ”nörtit” jotka loistaa koulussa. Well.. Nyt vanhempana ja viisaampana kaduttaa itseasiassa aika paljon, etten ihan oikeasti sisäistänyt koulun merkitystä tulevaisuuden kannalta. Hain ammattikorkeakouluun koska lähihoitajan työt ei riitä mulle. Jos pääsen kouluun, tiedän ettei vielä sekään tule riittämään. Mulla on niin kova tarve päästä kehittymään ja kokemaan kaikki mitä alalla voi. Ahdistaa ajatus siitä, että unelmissa tulisi seinä vastaan. Että en pääsisi kokemaan ja tekemään sitä mihin on polte, koska koulutus ei riitä.

Olen jo lapsena lukenut lääkärikirjoja mitä löytyi kotoa. Ylä-asteella terveystieto oli mun lempiaine ja itseasiassa muistaakseni musiikin lisäksi ainoa josta sain numeroksi 9. Loput todistuksessa olikin sitten sama numero väärinpäin. Muistan kun biologiasta oli tunti jossa saatiin tutkia sian sydäntä ja munuaisia, ja jäin välitunniksi sörkkimään niitä. Opettaja piti varmaan hulluna kun ihan fiiliksissä päivittelin miten siistiä on, että aortta on niin iso että sinne mahtuu sormi. Ihmisen anatomia ja fysiologia kiehtoo mua, ja haluaisin päästä ruumiinavaukseen ihastelemaan sitä millainen kokonaisuus ollaan sisältä. Miten kaikki toimii ja on kytköksissä toisiinsa. Haluan päästä syventymään ja tutkimaan ihmiskehoa, sairauksia ja niiden vaikutuksia elimistöön, lääketiedettä ym. Ammattikorkeakoulussa pääsisin vähän lähemmäs, mutta en maaliin saakka.

En ole kauhean monelle puhunut ääneen mun unelmista lääketieteellisessä, ja kieltämättä yliopisto kuulostaa omaankin korvaan aika kaukaiselta. Mä kuitenkin olen sitä mieltä, että unelmat on mahdollista saavuttaa jos on valmis tekemään töitä sen eteen. Ihan ensimmäisenä ennen niiden toteutumista, ne pitää uskaltaa sanoa ääneen. Kaikesta tulee todellista silloin kun sanoo ääneen.

Joten..

Jos pääsen ammatikorkeaan, otan jokatapauksessa paikan vastaan ja menen kouluun. (Aluksi mietin että unohdan kokonaan AMKin, ja keskityn vaan isompiin unelmiin. En vaan tiedä olisiko sellainen riski tyhmää vai rohkeaa.) Tämän pääsykoerumban jälkeen jatkan lukiota ja pyrin kirjoittamaan ylioppilaaksi. Sitten keskityn vuoden pelkästään lääkikseen valmistautumiseen, valmennusmateriaaleihin ja kursseihin, ja kokeilen saavuttaa unelmani. Olen päättänyt uskoa itseeni siitä huolimatta, mitä muut asiasta ajattelee. Olen päättänyt onnistua. Päättänyt, että ennen kuin täytän 30v olen sisällä lääkiksessä. Jos ei itse usko itseensä, ei usko muutkaan. Jos ei ole valmis tekemään uhrauksia ei saa haluamaansa. Tulee olemaan älyttömän raskasta, tulee vaatimaan paljon parisuhteelta, tulee vaikuttamaan rahatilanteeseen ja täytyy tehdä monia epämieluisia valintoja, mutta joku päivä pääsen sanomaan että se oli sen arvoista. Silloin kun luottaa itseensä ja päättää onnistua, niin myös tapahtuu. Ja mä olen päättänyt.

Jos sulla on ihan mitä tahansa unelmia niin älä pelkää toteuttaa niitä!
Tee tarkka suunnitelma, usko itseesi ja tekemiseesi ja päätä onnistua.
Unelmat ottaa aikaa, voimia ja joutuu tekemään uhrauksia.
Jos olet valmis antamaan kaikkesi, niin taivas ei oo rajana.

-Jonna-

6
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Voi ihana Jonna <3
    Miten mä luin tämän vasta nyt. Sä olet täys timantti.

    1. Kiitos noista sanoista ja kiitos ihana kun jaksoit lukea mun postauksen❤️

Vastaa

Close Menu

Black Friday