Kyllä isä osaa

Kyllä isä osaa

Kaikki vanhemmat tietää sen tunteen kun katsoo nukkuvaa lastaan ja suorastaan ihailee sitä kuinka kaunis, puhdas ja viaton se on…ja kun se jumankauta on kerrankin hiljaa! 😀

Tulee melkein samanlainen helpotus kun siitä että pääsee monen tunnin pidättämisen jälkeen vihdoin pissalle. 

Ah äitiyttä.

Mä oon ollut nyt aikalailla kaks ja puol vuotta kotona, ja äskösistä heitoista huolimatta en vaihtais hetkeekään pois. (Huumoria, niille jotka ei ymmärtänyt.)
Lapset on pieniä vaan kerran, ja varsinkin nyt kun on uhmaikäsen lisäks pieni vauvakin, niin huomaa kuinka se aika todellakin vilisee silmissä ja ne lapset kasvaa hurjaa vauhtia. Vaikka en vaihtais päivääkään, niin silti enemmän kun mielelläni vaihdan rooleja isän kanssa päikseen.

Jo silloin kun odotin meidän toista lasta, Ville teki selväks että hän jää tyttöjen kans kotiin. Meidän pienin täytti hetki sitten 3kk, ja nyt on se hetki kun mulle tuli lähtö. Oon ihan innoissani!
Vaikkakin on hienoo että oli mahdollisuus olla näin pitkään kasvattamassa lapset kotona itse, niin pakko myöntää että kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa pää lahoomaan. Sitä jotenkin helposti erakoituu ja jää niiden lasten kanssa siihen omaan ympyrään.

Mä en siedä väsymystä yhtään ja kaipaan joka päivä sen oman hetken hiljasuudessa.
Mä oon just sellanen ihminen joka töiden jälkeen tulee kotiin ja menee suoraan vetään päikkärit.
Nyt kun oon ollut kotona, niin sillä sekunnilla kun Ville on tullut töistä mä oon saanut hengähtää. Keittää kahvit, mennä sohvalle ja vetää jalat kohti kattoo. Iski siis pienet suorituspaineet siitä osaanko itsekin töitteni jälkeen hoitaa homman yhtä loistavasti ja vuorostani antaa se toisen vetää rauhassa happee.

On harvinaisempaa, että isä jää lasten kanssa kotiin ja äiti menee töihin, mutten silti ymmärrä miten joku kehtaa kyseenalaistaa sen, koska isähän vaan kantaa vastuunsa siinä missä kaikki äiditkään ei sitä tee?
Ja isäkin saa vuorostaan ”omia” ne lapset itselleen sen sijaan että painaa pitkää päivää töissä.
Sillä kun ei ole mitään merkitystä kumpi sinne kotiin jää.
(Imetys on tietenkin asia erikseen, mutta koska meidän tytöt on kasvaneet korvikkeella niin ei ole ollut käytännössä mitään merkitystä antaako saako maidon äidiltä, vai isältä.)

Itse en malta odottaa että näen miten tää vaikuttaa meidän arkeen ja lapsiin. Tytöt pääsee luomaan päivärytmit ja rutiinit isin kanssa, ja vahvistamaan sitä isä-tytär suhdetta. Ihan tutkitustikin isällä on valtava merkitys naisen elämässä ja hyvä isä antaa todella vahvan pohjan tytön itseluottamukselle.
Me ollaan mun äidin kanssa parhaimpia ystäviä ja jaetaan oikeastaan melkein kaikki asiat toisillemme, mutta silti mulle ne äidin sanomiset on ollut aina tavallaan ”ihan sama.” Se, mitä sieltä isän suusta tulee, on ollut aina iso juttu. Ihan sama onko se positiivista vai negatiivista, niin se menee ihan eritavalla ihon alle.
Tästä aina Villellekkin painotan, että muistais vaalia sitä tyttöjen herkkyyttä mitä kasvaessa on.

Uskon, että tää tulee oleen yks niitä parhaimpia päätöksiä meidän elämässä, ja vain ja ainoastaan positiivinen juttu! En hetkeäkään epäile etteikö täälä kotona pärjättäis enkä todellakaan aio jättää mitään nöyryyttäviä ohjeita jääkaapin oveen tai muuallekkaan koska niitä ei ole jätetty mullekkaan.
Lapset myös varmasti saa nyt kaiken senkin ajan itselleen, mitä äiti on antanut siivoukselle…  (voit ville ottaa tän pienenä vihjauksena, jos haluat. ;D )

Kivaa tulevaa viikonloppua kaikille, olkaa kiltisti!

-Jonna<3

 

 

 

Sulje