SAIRAUS JOKA TAPPAA UNELMAT

Aina ajatellaan että kerkeää kyllä, tai ettei aika ole vielä oikea. Ajatellaan että kerkeää hakemaan kouluun, reissaamaan, perustamaan perheen, vaihtamaan työpaikkaa, muuttamaan toiselle paikkakunnalle tai ylipäätään tekemään mitä haluaa. Lopuksi tulee kuitenkin aina se sama “sitten joskus”, joka on juurikin se sairaus mikä tappaa unelmat. Älä kuvittele että et ole valmis! Asiat pitää tehdä nyt, koska et voi ikinä tietää ehditkö enää myöhemmin. Kukaan ei koskaan ole 100% valmis oli tilanne mikä hyvänsä. Ei tarvitse yrittää tietää asioista kaikkea. Täytyy vaan poistua mukavuusalueeltaan rohkeasti ja ottaa vastaan se mitä elämällä on annettavaa. Ole avoin, koe ja opi.

 

“Elämä tapahtuu sillä matkalla, jolla tavoittelet unelmia.”

 

 

Mä olen aina ollut ihminen joka tekee ensin ja miettii vasta sitten. Nuorempana tuli esimerkiksi tehtyä eräs parin viikon ulkomaanmatka hetken mielijohteesta, ja myönnän että ajankohta ei ollut paras mahdollinen. Kadunko nyt? Well… Asiat järjestyy aina tavalla tai toisella. Sain kyseiseltä reissulta hyviä muistoja ja hauskoja kokemuksia niin paljon, että ne voittaa 100-0 kaikki haasteet kotiinpaluun jälkeen. Samanlaista reissua en voisi tehdä nyt, joten en todellakaan kadu! Joskus on mentävä just silloin kun hyvältä tuntuu, ja jos menee päin ***** niin sitä mietitään sitten.

 

“Yleensä ne pienet nauraen vietetyt hetket on ne kaikista suurimmat hetket elämässä.
Nauti niistä, koska juuri niistä syntyy elämän merkityksellisyys.”

 

Muutama vuosi sitten tapasin miehen, josta ajattelin että ei hitto tässä tää nyt on. Soitin mun äidille ja kysyin voinko vaan päättää, että jostain tulee mun tuleva aviomies. Äiti vastasi rennosti “No tottakai!” ja ehdotti itseasiassa vielä lisäksi että kihlaisin sen heti. Noh.. En todellakaan kihlannut, mutta päätin antaa itsestäni kaiken ja kokeilla miten käy. Sen lisäksi että teen ensin ja mietin vasta sitten, oon myös vähän tyhmänrohkea. Yhtään miettimättä irtisanoin mun silloisen asunnon ja työn. Olisin myös päässyt Tampereelle suorittamaan kouluni loppuun, mutta luovuin siitäkin. Päätin että otan ja lähden senkin uhalla että teen elämäni suurimman virheen. Muutin väliaikaisesti paikkakunnalle jossa mulla ei ollut mitään eikä ketään, koska se oli sijainniltaan järkevä tän miehen asuinpaikkaan sekä työmatkaan nähden. (En muuttannut samalle paikkakunnalle jossa tää mies asui, koska ajattelin sen olevan tungettelevaa….) Sain itselleni kämpän ihan viimetipassa ja lopulta järjestyi myös työpaikkakin. Ne kolme kuukautta jotka kyseisellä paikkakunnalla asuin, vietin aikani pitkälti yksin tai töissä. Voin sanoa että se oli todellakin hyvä “väliintulo” silloiseen vähän villimpään elämänvaiheeseen. Toi oli aika jolloin opin kuuntelemaan itseäni, ja jolloin opin itsestäni ihmisenä paljon. Kannattiko ottaa riski? Tapahtuneesta on pian viisi vuotta, ja nyt kahden lapsen sekä yhden aviomiehen rikkaampana sanoisin että todellakin kannatti!

 

“Maailma on kaunis ja hyvää elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille.
Ja mielen vapaus. 

On vapautta istua iltaa yksinänsä, ja tuntea sekä tutkia omaa sisintänsä.
Ja elää elämäänsä.”

-Irwin Goodman-

 

Jokaisella on jotain suunnitelmia tulevaisuutensa varalle. Asioita joita haluaisi tehdä tai kokeilla. Unelmia ja tavotteita joita haluaa saavuttaa. Läheisiä joiden kanssa pitäisi viettää aikaa ja uusia ihmisiä joihin haluaisi tutustua. Jokainen meistä heittää myös aikaa ja samalla myös elämäänsä hukkaan. Mä voin ainakin väittää samaistuvani jokaiseen edellämainittuun asiaan. On varma että jossain vaiheessa jossittelemalla loppuu aika kesken. Mulla on tiettyjä unelmia ollut jo vuosia, ja niitä kohti tälläkin hetkellä pyrin niin kauan kunnes ne toteutuu. Ei ainakaan tarvitse koskaan valittaa etten edes yrittänyt. Olen myös kuluneen vuoden aikana tavannut ihan mielettömiä uusia ihmisiä, joiden kanssa todellakin haluan ja myös AION viettää aikaa. Halusin aina äidiksi nuorena, ja nyt olen 23-vuotias kahden lapsen äiti. Mitä tähän tulee, niin väitän ettei koskaan ole oikeaa aikaa alkaa yrittämään lasta. Täytyy sanoa että jos jotain olen lähipiiriltä oppinut, niin sen ettei vanhemmuus todellakaan ole itsestäänselvyys. Lapsi on lahja joka ei katso aikaa eikä paikkaa. Monesti sanotaan esimerkiksi että ennen lapsia täytyy ensin olla ammatti ja vakituinen työ, mikä on toki oikeastikin järkevää. En missään nimessä aio väittää etteikö näin kannattaisikin toimia, MUTTA jos näin ei ole se ei ole maailmanloppu. Itse en ole vakituisessa työsuhteessa vieläkään ja töitä riittäisi silti enemmän kuin ehtii tekemään. Ammattiinkin valmistuin vasta samana vuonna jona synnytin meidän toisen lapsen. Haastavaa, mutta ei mahdotonta. En oikein tue ajatusta “oikeasta hetkestä” koska ei sellaista ole. Aina tulee jotain, ihan jokaikinen vuosi tulee joku sellainen asia minkä ajattelee olevan este jollekin muulle. Silloin pitää vaan puntaroida mikä vie voiton ja keksiä keinot miten asioista selviytyy. Elämä on täynnä haasteita ja jos ei veikkaa ei voi voittaa. Elämä tapahtuu sun ympärillä kokoajan, ja on oma valinta tarttuuko siihen kiinni vai antaako sen mennä ohi mahdollisuudet mukanaan.

 

VINKIT MITEN TUHLATA ELÄMÄÄ EHKÄ VÄHÄN VÄHEMMÄN 

  1. SISÄISTÄ se ettei aikaa ihan oikeasti ole loputtomiin. Et voi tietää huomisesta, mitä vaan voi tapahtua. Onnettomuus tai sairaus voi tulla sullekin.
  2. USKALLA tehdä muutoksia ja ottaa riskejä. Vaihda työpaikkaa jos haluat, muuta toiselle paikkakunnalle, lähde opiskelemaan tai vaikka jätä sun parisuhde jos se ei tee sua onnelliseksi.
  3. KOHTAA elämä avoimin mielin ja ota vastaan se mitä sillä on annettavaa.
  4. KOKEILE rohkeasti. Et voi tietää mitä kaikkia mahdollisuuksia ja hyviä asioita voit saada tai mihin kaikkeen pystyt, jos et kokeile.
  5. TUTUSTU uusiin ihmisiin. Vaikka ajattelisit että et tarvitse enää ketään muita sun elämään, niin ole silti valmis tutustumaan. Voit yllättyä.
  6. PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI. Voiko tätä korostaa liikaa? Terveys ei ole itsestäänselvää. Elät paljon pidemmän ja paremman elämän kun pidät itsestäsi huolta, olet onnellinen ja voit hyvin.
  7. ASETA TAVOTTEITA. Se motivoi. Moni vetää päivästä toiseen samalla rutiinilla, ja sitten kun on aikaa analysoida elämää tunteekin tyhjyyttä. Aseta siis tavoitteita koska silloin sun tekemisellä on joku tarkoitus.
  8. ELÄ TÄYSILLÄ. Klisee, mutta hyvä sellainen. Et voi palata koskaan takaisin tai muuttaa mennyttä. On paras vaihtoehto elää täysillä koska jossittelu on turhaa. Älä anna mahdollisuutta itsellesi tuhlata elämää.
  9. TEE VAIN NIITÄ ASIOITA, JOTKA TUNTUU HYVÄLTÄ. Tää on mun lemppari ja tätä todellakin toteutan omassa elämässäni. Kaikkien mielestä tää ei ole järkevin vaihtoehto, mutta mä uskon ja luotankin enemmän tunteeseen kuin järkeen. En tee asioita jotka ei tunnu hyvältä. Jos en viihdy jossain työpaikassa – lähden sieltä pois. Jos ympäristö ei tunnu hyvältä ja saa mua vapautuneeksi – vaihdan sitä. Jos joku ihminen jatkuvasti aiheuttaa harmaita hiuksia – deletoin sen henkilön mun elämästä. Mulla ei ihan oikeasti vaan ole mitään mielenkiintoa tai voimavaroja mihinkään mikä ei kiinnosta.
  10. PUHU.  Asiat selviää puhumalla, ja asioista myös pääsee eroon puhumalla. Muut ei voi tietää jos et sano mitään. En voi sietää ihmisiä jotka ei saa sanaa suustaan. Tekis mieli ravistaa ja huutaa että “sano nyt s****na!”. Ihan oikeasti kaikki on vaan miljoona kertaa helpompaa kun avaa suunsa, oli asia mikä tahansa. Hiljaisuus on joskus hyvä, mutta hyvin usein se aiheuttaa vaan väärinymmärryksiä ja turhaa draamaa. Molemmat on ajantuhlausta.

 

Elämässä ei ole mitään järkeä katua mitään. On hyvä osata olla pahoillaan ja tiedostaa jos olisi voinut toimia toisin. Muita vaihtoehtoja on ottaa asioista opikseen ja kehittyä ihmisenä. Jokainen asia ja ihmissuhde opettaa jotain, se pitää vaan oppia ymmärtämään. Älä siis kadu vaan opi. Luin joku aika sitten hyvän tekstin jossa kerrottiin hautausmaan olevan likaisin paikka maailmassa, koska siellä lepää kaikki ne unelmat joita ei koskaan toteutettu. Kaikki reissut jonne ei lähdetty. Kaikki kirjat joita ei koskaan kirjoitettu. Urat joihin ei tähdätty. Kaikki ne ihmissuhteet jotka jäi kokematta kun “sitten joskus pyydän sitä kahville”. Kannattaa oikeasti elää nyt ja tässä, koska huomenna se ei ehkä ole enää mahdollista.

 

Ja hei, jos sairastat tätä tukahduttavaa sairautta nimeltä “Sitten joskus”, niin siitä on mahdollista parantua heti kun vaan päätät niin!

 

-Jonna<3-

 

 

 

 

 

 

 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday