Miksei meillä muka ole aikaa?

Sain isältäni ennen joulua sähköpostia, joka pysäytti. Ainakin mut. Aionkin nyt ihan luvan kanssa vähän avata kyseistä sähköpostia tänne blogiin, koska luulen, että se saa muutkin ajattelemaan. 

”Jouluna odotetaan, että me ihmiset muututaan ihan vähän ystävällisemmiksi, ja läheisemmiksi!

Näinhän se onkin.

Joululla on ihan erikoinen merkitys meidän suomalaisten elämässä. Silloin huomaamme, että tarvitsemme toisiamme. Joulu on ikäänkuin sellaista aikaa, mikä jäi huomaamatta kuluneen vuoden aikana.
Olisi pitänyt pitää yhteyttä ystäviin, mutta kun on niin kiire, ettei ole ehtinyt. Jouluna yritetään sitten pelastaa se mitä pelastettavissa on!
Yhteydenpito ystäviin! Missä muodossa? Monet lähettää joulukortin, ja sen jälkeen vielä tekstiviestin! Mainitaan siitä vielä facebookissa ja whatsapissa! 
Ja vielä lopuksi tulee sähköpostissakin muistutus!

On helpompaa näin, kuin tavata naamat vastatusten!”

Niimpä. Ihan kun yritettäisiin kertoa, että ”moi, en oo unohtanu sua”. Mutta mitä merkitystä sillä on, jos silti ei tuu pidettyä yhteyttä seuraavanakaan vuonna yhtään sen enempää?
Oon miettinyt usein, miksi? Onko tosissaan niin helppoa vaan päivittää kaikki someen? Seurata sieltä toisen elämää, ja leikkiä että vielä oikeesti muka tuntis toisen. Ootko ikinä miettinyt, että ketä jäis jäljelle, jos poistaisit itses jokaselta somekanavalta? Mä olen. Montakin kertaa. Ei vaan oo munaa oikeesti tehdä sitä.

Ihan kun olis joku ”pakko” roikkua somessa, ettei joku vanha kaveri tai tuttu vaan unohtais sua, tai sä sitä. Naurettavaa. Kuinka paljon helpompaa olis vaan antaa olla, katsoa ketä jää ympärille ja keihin myös itse panostaa? Sais keskittää se kaiken oman energian just niihin oikeisiin tyyppeihin, ja olla ihan oikeasti. Helpommin sanottu kun tehty. JOS joku on toteuttanut tän, kokemuksia olis kiva kuulla, ja miten porukka siihen reagoi?

”Ei ole tärkeintä, ketä me olemme ja mistä. Tärkeintä on jokin ihan muu. Me ihmiset “kasvetaan” yhteen jollain kummallisella tavalla. Meille on tärkeää, että kuulutaan jotenkin yhteen. Omaksutaan tietyt arvot ja tuntemukset. Olemme sinut itsemme kanssa, ja hyväksymme sen.”

Ootko? Itse voin ainakin myöntää, etten todellakaan oo. Joka viikko mietin mitä kaikkea olisin voinut äitinä tehdä toisin, että olisin ollut parempi. Kuinka miehen kanssa tuli riideltyä turhasta, ja se painaa. Kaveria piti nähdä, mutta unohtu, ja toiselle piti soittaa, mutta unohdin senkin. Listasta tulis loputon, ja ihan järjetön. Miksei vaan osaa olla tyytyvänen just siihen mitä on? Hyväksyä itsensä, sekä ympärillä olevat ihmiset kaikkine puutteineenkin.

Joten tässä vähän mietittävää tulevalle vuodelle! Pidetään paremmin huolta niistä tärkeistä tyypeistä, ja otetaan ja annetaan sitä AIKAA!   Ettei sitten ens jouluna tarvitsisi taas ajatella, kuinka se vuosi meni, eikä vieläkään ”ehtinyt”.

 

-Jonna<3

4

Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday